Niittykunnaan lampolassa Fiskarsin sakset suihkivat tänään, kun keritsimme meidän kolme uuhta. Ville toimi suukottelevana lammastelineenä ja minun tehtäväksi jäi kerintä. Olenhan onnistuneesti 12 vuoden ajan yrittänyt pitää meidän Onni-kissan pitkää turkkia takuttomana. Eli lampaiden kerinnästä ei kummallakaan ollut mitään käsitystä kuin ehkä netistä luettu teoria.
Ensimmäisenä kerintäpaikalle itseään oikein tyrkytti leivän perässä kesyin lammas eli Ritu. Nips naps sakset sanoivat ja tunnissa lammas oli keritty.
Seuraavana oli vuorossa Porostiina. Muuten meni hyvin, mutta jossain vaiheessa ote hieman lipesi ja Porostiina rynnisti puolialastomana villaparta heiluen pitkin lampolaa!
Esteri sai kunnian päästä villoistaan viimeisenä. Se odotteli vuoroaan sen näköisenä, että se tiesi kohtalonsa. Olimme etukäteen ajatelleet Esterin olevan hankalin tapaus, emmekä olleet väärässä. Esteri ei meinannut rauhoittua paikoilleen millään vaan vaarallisesti jopa hypähteli välillä. Pelkäsin, että tökkään sakset vahingossa mahasta läpi. Siirtyisin ns. kerinnästä kirurgiaan...
Jokaisen uuhen kohdalla peräpuoli ja varsinkin pään seutu olivat vaikeimmat siedettävät, mutta Esterin kanssa pääpuolen leikkely tuotti kyllä isosti vaivaa. Kerinnän lisäksi teimme jokaiselle samalla sorkkahuollon. Muut uuhet meni tunnissa, mutta Esterin kanssa venkoilu kesti 1 h 20 min.
Nyt on hyvä fiilis, paitsi selkä huutaa hoosiannaa, kun kerintä on vihdoin tehty. Se on ollut jo pitkään mielessä. Ihan sattumaa oli, että kerintä ajoittui tismalleen Kaisan päivään, joka ennen vanhaan oli tärkein lampaiden kerintäpäivä. Silloin saatiin paras syysvilla eli "kierävilla", joka oli parempaa kuin talvitakku tai ohut kesävilla. Noin yleisesti ottaen lampaat kannattaisi keriä ennen laitumelle laskua keväällä ja syksyllä ennen sisäruokintakauden aloittamista, koska silloin villa on puhtainta. Meillä ainakin oli kovin heinäistä villaa, koska meidän ruokintakaukalo on vielä totaalisesti vääränlainen. Lampaat syövät juurikin altapäin vetäen heinää päällensä, miten ei pitäisi olla.
Kaisan päivänä ennustettiin myös säätä. Kaisana pitäisi olla suojasää tai muuten seuraavasta satokaudesta tulee huono. Suojailma lupasi myös leudon talven ja kauniin sään jouluun asti. Kaisa oli tänään suojaisa, joten toivoa voi, että ensi kesän satokausi on parempi kuin männä kesän. Ainakaan kovin paljon huonompi se ei voi olla...
Ritu keritty.
Kaksi kolmesta valmiina. Esteri tietää mikä odottaa.
Esterin vuoro olla pusupenkissä.
Kaikki kolme keritty!
Yhtään ei tullut reikiä lampaisiin, vaikka Esteri teki kaikkensa, että varoiksi varatulle Betadinelle olisi tullut käyttöä.
