Karitsoiden nimeäminen etenee, kevät oikein ei

Niittykunnaalla on nimetty karitsoita:

Jokimäen P. Pimun puhdas kainuun harmas poika on

Niittykunnaan T. Pete
("kohta sataa Parkkonen")

Tämä on niin ihana, että tätä ei voi laittaa pataan... Tykkää rapsutuksista ja menee silleen hassusti kyykkyyn, kun sitä silittää. Melkoinen puskija kylläkin jo nyt. Issäis poika.

Villen siskontyttö, Martta 8 v., sai nimetä tämän Ritun karitsan kännykän välityksellä.

Tästä tuli Riina.

Minun siskontyttö, Jasmin kohta 11 v., nimesi myöskin kännykän välityksellä tämän Esterin tytön Emiliaksi.

Meidän vapun "lainalapset" saivat nimetä tämän Esterin toisen tytön. He ehdottivat ensin Ellaa. Muuten kiva nimi, mutta meidän naapuri on Ella. En tiedä olisiko ollut naapurin Ellalle "kunnia" nimetä lammas hänen mukaansa. Lapset kuitenkin päättivät sitten, että tämä on Elli.

Nyt ei ole enää nimeämättä, kun Tiinan kaksi kainuunharmas uuhta.

Kissalla ja karitsoilla on herkkähetki. Silloin, kun karitsat olivat aivan pieniä, niin Tiina-emä ei antanut kissan tulla ollenkaan aidalle keikkumaan, vaan se äkäisesti ajoi kissan matkoihinsa!

Sitten lopuksi hieman vähän säästä. Täällä on edelleen talvi tiukassa kiinni. Vappuna teimme "lainalasten" kanssa lumiukon ja laskimme pulkalla mäkeä! Lunta onkin paikasta riippuen sellaiset 50 - 80 cm vielä! Hieman lohduttaa, että etelässä tuli myös lunta. Siellä ilmeisesti olikin vappuna enemmän lunta kuin jouluaattona!

Kevään merkkejä on kuitenkin bongattu lisää. Ville näki ja kuuli kurjet viime viikon maanantaina (24.4.) halkoja hakatessaan (viime vuonna havaitsimme kurjet 17.4.). Kuovit saapuivat järven jäälle la 29.4. (viime vuonna kuovit saapuivat 18.4.). Samana aamuna näimme myös soivan metson, taisi olla ensimmäinen kerta ikinä! 

Kai se kesä juhannukseen mennessä tulee. Ja kuten vanha viidakon sanonta kuuluu, että jos on juhannuksena lunta katolla, niin on sitä moassahi.