Reitti oli melko haastava, koska paikoin pitkospuut on lahonneet käyttökelvottomiksi, kadonneet kasvillisuuteen tai uponneet suohon. Ehdoton kenkävarustus näin kosteana kesänä on kumisaappaat tai korkeavartiset vettäpitävät vaelluskengät.
Tähän aikaan vuodesta reitillä ei myöskään tarvitse huidella yksin. Seurana on lukuisat hyttyset, mäkärät ja saunajakkaran kokoiset paarmat. Nämä käskijät määräävät kävelyvauhdin ja sinä suunnan!
Pitkospuilla.
Helppokulkuista, kaunista kainuulaista metsää.
Parin kilometrin jälkeen reitti kulkee jonkin matkaa metsäautotietä pitkin.
Tämän jälkeen alkaa reitin rankin ja vaivakkain osuus kulkea.
Polulla riittää isompia ja pienempiä esteitä.
Onneksi jalka vielä nousee!
Tästäkin mennään yli niin että heilahtaa!
Reitillä oli muutamassakin kohtaa merkittävän isoja, suloisia vanamomättäitä.
Suopätkillä esiintyi maariankämmekkää.
Tupasvilla, jota täällä nimittävät myös niittyvillaksi, loistossaan.
Aakeita, laakeita, kauniita soita riitti.
Lämpötila reipas + 20, joten hikinen suon ylitys tiedossa.
Reitti kulkee myös upeasti ylös-alas särkkiä.
Reitin varrella saa myös katsauksen nykymetsätalouteen.
Aittojärveä halkova kapea kannas on ehdottomasti kauneinta osuutta etapilla.
Olemme jo lähellä Hyryä. Matkaa enää n. 2 km.
Särkillä kuten kannaksellakin tuuli vilvoittaa mukavasti ja karkoittaa kimpussa häärivät "syöpäläiset".
Lähellä Hyryn särkkää Vienan reitti yhdistyy Itärajan retkeilyreittiin.
Itärajan siniset reittimerkit ja Vienan reitin kaksoispilkkamerkki.
Kuljimme varmasti läpi yhden lukuisista kappaleista kauneinta Kainuuta. Odotimme hieman, että olisimme jollakin suolammella nähneet nallet päiväuinnilla vilvoittelemassa. Yhtä suota ylittäessämme havaitsin vasemmassa silmänurkassa isoa tummaa liikettä. Katsoessani tarkemmin, mitään ei kuitenkaan enää näkynyt. Liekö hirvi vai kuitenkin itse metsän kuningas?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti