Kilpapilkintää

Syvälampipilkin 2017 iloiset kisaajat

Pitkäperjantai vierähti jälleen perinteisten Syvälampipilkkien tiimellyksessä. Toistakymmentä kisaajaa mitteli kahden tunnin ajan Syvälammen pilkkimestaruudesta. Mökkinaapuripariskuntamme järjesti kisat jo yhdeksännen kerran. Minä sain viime vuonna ensimmäisenä toisen kiinnityksen pokaaliin ja minulla olisi ollut mahdollisuus katkaista ja saada pokaali itselle. En kuitenkaan ollut minkäänlainen vastus, sillä jäin aivan ilman kalaa. Sain yhteensä neljä nykyä, joista yhdestä oli kala jo puoliksi nousemassa jään päälle, mutta sekin pääsi karkuun!

Kisa noudatti viime vuoden voittajan kohtelulla myös sääilmiöiden suhteen tuttua pitkäperjantain kaavaa eli aurinkoista, hyytävää tuulta ja sakeaa lumipyryä.

Kisan voitti Helvi 543 g kalapussilla. Helvi sai myös nyt toisen kiinnityksen pokaaliin. Toiseksi tuli Ville, häviten voittajalle vain 38 grammalla! Kolmanneksi tuli Asko, jolla oli kalaa 276 g. Neljäntenä Laila 191 g, viidentenä Jukka 184 g, kuudentena kisaemäntä Sirpa 164 g, seitsemäntenä Syvälammen matalasta päästä Ahti 63 g, kahdeksantena "neljänkymmenen vuoden kokemuksella" Kari 47 g ja yhdeksäntenä kisäisäntä Markku 16 g. Minun lisäksi muita kalatta jääneitä olivat Yrjö, Esa, Sani ja Aune.

Kisojen jälkeen maistui nuotiomakkarat.

(kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla kuvaa)

Kiitos vielä kivasta tapahtumasta jäjestäjille ja erityiskiitos tapahtuman sponsoreille. Tänä vuonna kolmen kärjelle olikin erityinen yllätys, sillä he saivat huomattavat lahjakortit Tasalan Kuukkeliin Koneurakointi M. Romppaisen sponsoroimana! Ensi vuonna Syvälampipilkki täyttää kymmenen vuotta! Ehkä pienet pilkkitanssit kisan jälkeen?

Lankalauantaina oli Villen metsästysseuran pilkkikilpailut. Kahdeksan kisaajaa mitteli Jumaliskylän Erän pilkkimestaruudesta vieläkin hyytävämmässä kelissä kuin edellisenä päivänä.

Minä kuittasin eilisen kalattomuuteni sillä, että tempaisin lähes heti ensimmäisestä kairaamastani reiästä isoja ahvenen vonkaleita jäälle! Sain kilpailun kaikki kalat lähes samasta reiästä. Ja huom. yksikään kala ei päässyt karkuun.

Mukava kalantulo ei kuitenkaan riittänyt kisan voittoon, sillä edellisvuoden voittaja, Asko, voitti kisan jälleen 1416 gramman ahven- ja särkipussilla. Minä tulin toiseksi, häviten voittajalle 78 grammalla. Kolmanneksi itsensä pilkki Ville 585 gramman tuloksella. Neljänneksi tuli Janne 546 g, viidenneksi Antero 320 g, kuudenneksi Pauli 275 g, seitsemänneksi Veikko 187 g ja kahdeksanneksi Aimo 161 g. Mielestäni kisassa olisi pitänyt olla naistensarja erikseen! ;D

Kisan päälle paistelimme kodassa makkaraa ja keittelimme nokipannukahvetta. Kiitos mukavasta tapahtumasta metsästysseuralle, osanottajille ja kisan organisoijalle eli Villelle!

Iloista pääsiäistä!

Niittykunnaalla on haudontakone pöhissyt taas muutaman viikon. Laitoimme koneeseen 18 munaa. Viikon jälkeen munien läpivalaisussa poistimme kuusi hedelmöittymätöntä munaa. Nyt näyttäisi siltä, että jäljelle jääneistä kahdestatoista munasta kuoriutui vain kolme tipua. Nyt ristin käteni ja toivoin, että nämä kolme ovat kanoja! Pääsiäisenähän sitä on kautta aikojen tapahtunut suuria ihmeitä.

Ihme on myös se, että Pimu on oikeasti alkanut huolehtimaan karitsoistaan. Tällä hetkellä eläintenhoito on helpottunut nii-in paljon, kun Pimua ei tarvitse enää käydä pitämässä kiinni. 

Villeä lainatakseni pääsiäiskuvien valmistelu vie muutamia viikkoja:

I L O I S T A   P Ä Ä S I Ä I S T Ä!

Karitsat ja emot yhdistetty yhdeksi laumaksi

Karitsat on olleet nyt vuorokauden emojensa kanssa yhdistettynä yhdeksi laumaksi. Aluksi oli melkoista meteliä ja härdelliä, kun karitsat ja emot määkien yrittivät löytää toisensa. Osa emoista otti myös hieman yhteen. Ilmeisesti selviteltiin arvohierarkiaa. Väärän emon nisälle yrittävät karitsat saavat myös kovaa huutia.

Aikaisemmin meinasimme, että Pimu jäisi erikseen, kun sitä joutuu pitämään paikoillaan, että karitsat saavat maitonsa. Päästimme Pimunkin kuitenkin laumaan mukaan. Ja kappas, yhdistämisen myötä Pimu on muutamaankin kertaan päästänyt karitsansa oma-aloitteisesti imemään.

Ritun tyttö, risteytyskaritsa, nimeltään Raita.

Ritun tyttö myöskin. Vielä ilman nimeä.

Ritun poika, jolla on hieman tuollaiset aatumaiset viikset. 

Kutsummekin sitä RuudolffiAadolffiksi.

Yhdistetystä katraasta on vielä jotenkin tosi vaikea tunnistaa äkkiseltään kuka on kuka. Tässä kuvassa kuitenkin etualalla Taika, kolmen kopla on Ritun karitsat ja taka-alalla Esterin poika.

Vilskettä ja vilinää on, 

kuten alla oleva n. 2,5 minuutin videonpätkäkin todistaa.

Korvamerkit

Korvamerkitsimme tänään risteytyskaritsat eli Ritun ja Esterin lapsoset.

Esterin tyttö.

Pimun ja Tinan karitsat ovat vielä korvamerkitsemättä, koska ajattelimme rotupuhtaille tilata oman väriset korvamerkit, jotta niistäkin jo erottaa onko kyseessä risteytys- vai puhdasrotuinen yksilö.

Pimun tyttö: Niittykunnaan T. Peppi.

Avasimme Pimun ja Tinan välistä aitaa sen verran, että karitsat pääsevät halutessaan vierailemaan aidan toiselle puolelle. Huomenna illalla meillä on tarkoitus yhdistää kaikki perhekunnat yhdeksi laumaksi. Ainostaan Pimu todennäköisesti jää omaan loosiin, koska sitä pitää edelleen pitää kiinni, jotta karitsat saavat maitoa. Onneksi juottokerrat on vähentyneet nyt kolmeen kertaan päivässä, mikä tarkoittaa, että yöheräämiset ovat tältä kevättä vihdoin ja viimein monen viikon jälkeen ohi.

Tähän loppuun vielä "kuvasaastetta" karitsoista:

Hyvää palmusunnuntaita!

Taivahan tulet!

Niittykunnaan kevään karitsoinnit ovat ohi. Kaikenkaikkiaan syntyi 11 karitsaa. Ritu ja Esteri olivat niin "leveitä kuljetuksia", että olisin luullut edes jommalta kummalta tulevan neloset, mutta onneksi kuitenkaan ei.

Pimu ja Dinah, jota olemme suuhun sopivammin ruvennet kutsumaan Tinaksi tai Tiinaksi, karitsoivat maanantaina aamuyöstä.

Pimun molemmat karitsat ja Tinan ensimmäinen olivat jo syntyneet, kun kahden jälkeen silmät ristissä muutaman tunnin nukuttuamme kömmeimme lampolaan. Emme kerenneet kauaa tilannetta ihmetellä, kun Tina pullautti maailmaan toisen karitsan, joka tuli ulos turpa edellä eikä etusorkat. Kyseessä oli hirmu pitkäjalkainen tyttö.

Ville lähti keittelemään meille teetä huudellen pihalla, että täällä on revontulet. Kipaisin lampolasta ihailemaan meidän talon päällä, pohjoisella yötaivaalla loimottavia mystisiä revontulia. Kun menin takaisin lampolaan Tina pullautti kolmannen, valkopäisen ja mustasilmäisen, karitsan. Sanoin teekuppeja tuovalle Villelle, että jos revontulien aikaan syntynyt vain on tyttö, niin sen nimi on Taika. Melko maaginen oli Tinan taivahan tulien aikaan syntynyt katras, sillä kaikki ovat tyttöjä ja yhdellä on ikäänkuin sydän nenän pielessä.

Dinahin eli Tinan Taivahan tuli -katraan "sydäntyttö". <3

Niittykunnaan T. Taika (yhden päivän ikäisenä).

Ritu synnytti keskiviikkona alkuillasta kolme melko isokokoista karitsaa. Yksi karitsoista tuli takajalat edellä. Samoin kävi myös yhdelle kolmesta Esterin karitsasta. Esteri aloitti karitsoinnin klo 21.30 ja teki myöskin kolme karitsaa.

Esterin ensimmäinen.

Muuten karitsoinnit menivät hyvin, mutta Pimu ei päästä lapsosiaan tissille. Sitä pitää pitää kiinni, jotta pienet saavat maitoa. Esterin lapsukaiset taas eivät millään meinanneet älytä, miten Esterin mellevistä "venttiilin tapeista" oikein saa maitoa. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että kaikki ovat oppineet löytämään nisälle. Esterin kunto vielä huolettaa, sillä emme nähneet jälkeisten tulevan ulos ja siltä tulee hieman verta takapäästä. Tarkkailemme tilannetta.

Muuten Pimu on hyvä emä, mutta imettämistä se ei vain tajua. Facebookin lampola-ryhmässä neuvotaan antamaan esim. punaviiniä uuhelle, joka ei päästä karitsoitaan tissille. Pitäisikö perjantaina käydä Alkossa kysymässä, että mikä punkku sopii lampaan kanssa nautittavaksi? :D

Tästä tulikin mieleen melko raadoillinen ajatus, että meillä ei ole ensi syksynä mitä syödä... Yhdestätoista karitsasta näyttäisi siltä, että vain kolme on pässejä ja kahdeksan uuhta! Aivan uskomatonta, jos on totta! Sitäkö se taivahan tulien alla syntyminen teettää? Pimulla on uuhi (tyttö) ja pässi-poika, Tinalla kolme uuhta, Ritulla ja Esterillä kaksi uuhta ja yksi pässi.

Ylpeä isä-jässikkä Hautalan T. Sasu ottaa lungisti, kun yksitoista jälkeläistä pullahti maailmaan.

Entten tentten teelikamentten...

Vasemmalta: pikkuruinen 39 g muna, normaali n. 58 g muna ja harvinaisen iso 69 g muna.

Villelle ihmettelin sunnuntaina, että ei ole lokakuussa syntynyt kana ruvennut vielä munimaan. Liekö kana kuuli ihmettelyni, kun heti seuraavana päivänä munintapesään oli ilmestynyt suloinen, pikkiriikkinen 39 gramman muna. 

Nämä lokakuun puolessa välissä Kultakutri-kanan hautomana syntyneet tipuset on tosiaan varttuneet viidessä kuukaudessa jo ihan ehdaksi kukoksi ja kanaksi. Kukko kiekuu ja polkee, myös siskoaan, ja kana on ruvennut munimaan. Sisarukset pitävät edelleen yhtä ja nukkuvat mielellään vierekkäin. Emo ei ole välittänyt heistä tuon taivaallista enää piiiiitkään aikaan, vaikka yhdessä vaiheessa puolusti poikasiaan raivokkaasti muilta kanoilta.

20. tammikuuta haudontakoneesta kuoriutunut "presidentillinen parvi" on vielä kanalassa eristettynä omaan loosiinsa, jottei isot pääse kiusaamaan. Oli sieltä pari kaveria päässyt yksi ilta livahtamaan karkuteille. Onneksi selvisivät kolhuitta ja hengissä karkumatkastaan. Yksi päivä myös iso kana livahti ruokittaessa pikku tipujen puolelle. Ei ollut moksiskaan tipuista, vaan oli lähinnä hädissään, että miten täältä pääsee takaisin isojen kanojen puolelle. Kanan muisti tuntuu tosiaan olevan hieman lyhyt, kun ei meinannut millään enää keksiä, että mistäs sitä oikein tultiin tälle puolelle.

Kirjoittelin jo aikaisemmin, että kanalassa on tapahtunut vahdin vaihto. Ennen niin määräilevä Gandalf-kukko on joutunut altavastaajaksi, kun pääkukon paikan on napannut puolta isompi Gimli. Meillä vaan edelleen tämä ns. kukkodilemma jatkuu, kun emme tiedä kenen pää joutuu pölkylle. Nyt on jo taas kolme kukkoa kiekumassa ja tipulasta varttuu lisää. Jokohan meillä viikonloppuna syötäisiin Galdalfia viinissä? Vaan järkevämpäähän se olisi syödä tuo lihaisan muhkea Gimli-kukko. Eli taas olemme saman äärellä...

Entten tentten teelikamentten

hissun kissun vaapula vissun

eelin keelin klot

viipula vaapula vot

Eskon saaun piiun paaun

nyt sä lähdet tästä pelistä pois!

Mutta kumpi?!?

Tänään kanalassa oli ennätysmäärä munia, melkein kennollinen, eli yhdeksän kappaletta! Munivia kanoja on nyt 11. Sen lisäksi kolme kukkoa ja kahdeksan tipua, joista on vain kaksi kanoja ja kuusi kukkoa.

Tukevasti raskaana

Uuhien maaginen 145 vrk tiineysraja alkaa lähestyä parin viikon sisään. Kyllä mammat näyttävätkin melko raskailta. Ville veikkasi, että syntyisi 13 karitsaa ja minä, että 12 (eloon). Eikä meille muuten tullut onneksi Porostiinan rakkauslapsia, kuten syksyn kerinnässä hieman säikähdimme. Porostiina oli vain hieman, no, pyöreähkö. Mutta näistä Sasun (T. Hautalan Sasu) hoitelemista mammoista ei ole epäselvyyttä ovatko kantavana vaiko eikö. Osalla on alkanut jo maitokin selkeästi kertyä utareihin.

Ritu on niin paksuna, että saattaisi pyöräyttää vaikka neloset. 

Viime keväänä synnytti kaksi pässiä ja yhden uuhen. 

 Ritu

 Dinahilta (I Lahtelan Dinah) toivotaan paljon uuhia, koska ne ovat ensimmäiset puhtaat kainuun harmaat mitä meille syntyy.

 Pimu (P. Jokimäen Pimu) on myös melko pinkeässä kunnossa. Viime keväänä karitsoi elämänsä ensimmäisen kerran, eikä osoittautunut kovinkaan kummoiseksi emäksi kahdelle karitsalleen. Niistä tuli täysin tuttipullokaritsoita. Hieman siis jännittää oliko Pimun astutus iso virhe, mutta täytyyhän sitä antaa toinen mahdollisuus... Viime vuonna Pimu oli meille tullessa astutettu suomenlammaspässillä, mutta tänä vuonna Pimulta tulee puhtaita kainuun harmaksia. Veikkaus on, että tänä vuonna voisi tulla jopa kolmekin karitsaa.

Ritun takana Esteri, joka on myös suht paksussa kunnossa. Sekä Esterin että Ritun jälkeläiset ovat risteytyskaritsoita. Esteri synnytti viime keväänä kaksi uuhta ja yhden pässi-pojan.

 Mammajoukko ja virallinen valvoja. 

Huomaatko valvojan kuvassa? ;)

Ai niin, ja nythän se pitää pikkuhiljaa aloittaa kevätbongaus. Ensimmäiset pohjoisen kevätmerkit bongattu: pulmuset tulivat edellisen viikon lopulla. Etelään on kuulemma jo joutsenet tulleet pelloille... Täällä on vielä tukevasti lunta ihan joka paikassa.