Tää ei oo enää tottakaan...

Se on kuulkaa kesäkuu ja Niittykunnaan emännällä ensimmäinen kesäloma reilu vuoteen, ja maa oli aamulla valkoinen! Puissa ei ole edes aavistusta vihreästä ja järvet on osittain jäässä.

Eilen sillä välin, kun Ville oli taimikonraivuuhommissa, minä vetelin räntäsateessa mökillä lampaiden totuttelutarhaan sähkölankaa.

Tallin edustalta oli melko hyvin lumet sulaneet ja 

osa raidoista ihan vähän niinkuin aloittelee kukintaa.

Traktorin perään laitettiin eilen illalla jo toiveikkaana kyntöaura, 

mutta aamulla maa oli valkoinen...

Heinät on loppu, eikä uusi kasva...

Perheonnea laitumella 

Lampaat ei ole moksiskaan, vaikka keli on kolea. 

Ovat varmasti vain uusissa villoissaan tyytyväisiä, kun ei ole kuuma eikä itikka syö.

Olimme viime viikonloppuna etelässä. 

Ihan kuin olisi jossakin rinnakkaistodellisuudessa vieraillut. 

Siellä oli jo leikattu nurmikkoa ja kaikki aivan täydessä vehreydessä. 

Silti kuuli valittelua, että kun kesä ei oikein vielä ole alkanut... 

Tervetuloa kuulkaa Suomussalmelle katsomaan millaista se on kun 

kesä ei todellakaan ole alkanut.

Karkkilan kesää toukokuun viimeisenä viikonloppuna.

Etelässä järvetkin liplattavat jo auki.

Turun kesää samaisena viikonloppuna.

Vuokin kesää 1.6.2017.

Vuokin kesää 2.6.2017.

Mummulassa piti nukkua parvekkeen ovi auki, kun oli niin kuuma. 

Nyt saa hirsipirttiä lämmittää ihan tosissaan, että tarkenee.

Ilmatieteenlaitoksen mukaan yhtä kolea toukokuun on ollut maan eteleä- ja keskiosassa vuonna 1999 ja pohjoisosassa 1968. Toukokuu olikin poikkeuksellisen kolea erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Riemuitkaamme siitä, että vastaavanlainen toistuu keskimäärin muutamia kertoja sadassa vuodessa. Toukokuun ylin lämpötila mitattiin Hämeenlinnan Evolla 19. päivä, jolloin lämpötila kohosi 27 asteeseen. Kuukauden alin lämpötila mitattiin Suomussalmella 16. päivä, jolloin lämpötila painui - 13,1 asteeseen.

Lampaat laitumelle

Jälleen on aika ajella meidän ohi varovasti, ettei vain nukahda rattiin ohi ajaessaan, kun laskee laitumella olevia lampaita!

Taustalla häämöttää edelleen jäässä oleva järvi.

Paljon vihreää laitumella ei ole, mutta jotain sentään.

Lampaat liikkuvat laitumella laumana sekä perhekunnissa.

Emilia maistelee vadelman silmuja.

"Keltainen toukokuu - mikset sä jo tuu?"

Metsäkauriita luikki yksinään ja kolmen porukoissa pihapiirin poikki 

toukokuun toisella viikolla.

8.5. ahdisti, kun satoi taas lunta.

13.5. mökillä tallin edustalla yli puoli metriä lunta. 

Viime vuonna tässä kukki leskenlehti jo 5.5.

Van mitäpä vielä, äitienpäivänä 14.5. tuli kunnon lumimyräkkä!

Sitä oli yöllä -5 pakkasta, niin maanantaina aamulla työmatka näytti tältä.

Onneksi ei oltu kiirehditty kesärenkaita!

18.5. krookukset tulleet esiin ja kohta puoleen nuput aukeavat. 

Viime vuonna krookukset olivat täydessä loistossa jo 30.4.

Su 21.5. kävimme vielä pilkkireissulla mökkilammella! 

Paistelimme Kiviniemessä makkarat.

Ma 22.5. karitsat pääsivät ensimmäistä kertaa pihattoon. 

Kireimmät yöpakkaset taitaa olla tältä erää ohi.

Ehkäpä se kesä sieltä tulee.

Elämme toiveissa, että saisimme tällä viikolla jo lampaat laitumelle. 

Kyllä pellolla hieman jo vihertää, vaikka lunta ja vettäkin paikoin on. Viime vuonna ensimmäiset lampaat pääsivät laitumelle 18.5. Periaatteessa ne olisi voinut laskea aikaisemminkin jo, mutta meillä oli sähkölankoihin totuttelu tarhan teko kesken, joka viivästytti laitumelle laskua.

Viime lauantaina näyttäytyi kirjosieppo ja jo käkikin kukkui. Tuntuvat täällä jotkut nähneen jo pääskysiäkin.

Suokukot meidän rantapellolla 23.5.2017.

Parkour-Peppi

Noin kahden ja puolen minuutin videonpätkä karitsoiden päivävillistä ja Pepin hallitsemasta parkour-taidosta:

Parkour-Peppi

Karitsoiden nimeäminen etenee, kevät oikein ei

Niittykunnaalla on nimetty karitsoita:

Jokimäen P. Pimun puhdas kainuun harmas poika on

Niittykunnaan T. Pete
("kohta sataa Parkkonen")

Tämä on niin ihana, että tätä ei voi laittaa pataan... Tykkää rapsutuksista ja menee silleen hassusti kyykkyyn, kun sitä silittää. Melkoinen puskija kylläkin jo nyt. Issäis poika.

Villen siskontyttö, Martta 8 v., sai nimetä tämän Ritun karitsan kännykän välityksellä.

Tästä tuli Riina.

Minun siskontyttö, Jasmin kohta 11 v., nimesi myöskin kännykän välityksellä tämän Esterin tytön Emiliaksi.

Meidän vapun "lainalapset" saivat nimetä tämän Esterin toisen tytön. He ehdottivat ensin Ellaa. Muuten kiva nimi, mutta meidän naapuri on Ella. En tiedä olisiko ollut naapurin Ellalle "kunnia" nimetä lammas hänen mukaansa. Lapset kuitenkin päättivät sitten, että tämä on Elli.

Nyt ei ole enää nimeämättä, kun Tiinan kaksi kainuunharmas uuhta.

Kissalla ja karitsoilla on herkkähetki. Silloin, kun karitsat olivat aivan pieniä, niin Tiina-emä ei antanut kissan tulla ollenkaan aidalle keikkumaan, vaan se äkäisesti ajoi kissan matkoihinsa!

Sitten lopuksi hieman vähän säästä. Täällä on edelleen talvi tiukassa kiinni. Vappuna teimme "lainalasten" kanssa lumiukon ja laskimme pulkalla mäkeä! Lunta onkin paikasta riippuen sellaiset 50 - 80 cm vielä! Hieman lohduttaa, että etelässä tuli myös lunta. Siellä ilmeisesti olikin vappuna enemmän lunta kuin jouluaattona!

Kevään merkkejä on kuitenkin bongattu lisää. Ville näki ja kuuli kurjet viime viikon maanantaina (24.4.) halkoja hakatessaan (viime vuonna havaitsimme kurjet 17.4.). Kuovit saapuivat järven jäälle la 29.4. (viime vuonna kuovit saapuivat 18.4.). Samana aamuna näimme myös soivan metson, taisi olla ensimmäinen kerta ikinä! 

Kai se kesä juhannukseen mennessä tulee. Ja kuten vanha viidakon sanonta kuuluu, että jos on juhannuksena lunta katolla, niin on sitä moassahi.

Peippojen pirteä kevätliverrys

Kävimme tänään hiihtelemässä koirien kanssa kolmisen tunnin lenkin. Menomatkalla sukset kulkivat ihanasti hankikannolla, jonka päälle oli satanut kerros uutta lunta. Takaisin tullessa aurinko kerkesi lämmittää hankikannon päällyslunta niin, että se rupesi ikävästi pakkaantumaan suksen pohjaan.

Teimme myös omalle palstalle tulet ja paistelimme makkarat. Ihanan leppoisaa vapaa päivän viettoa.

Tänään aamulla kuului peipon iloinen kevätliverrys. Eikä aikaakaan, kun niitä näkyi lintulaudalla. Auringonkukansiemenet hupenevatkin nyt ennätysvauhtia, sillä lintulaudalla käy melkoinen kuhina.

Ei kyllä uskoisi, että peiposta on kesään "puolikuuta", sillä niin kovasti ollaan vielä talvessa kiinni. Lunta on varmasti puolimetriä ja järvissä jäätä vähintään saman verran. Tosin etelärinteillä alkaa jo paikoin olemaan maata näkyvissä. Yöpakkaset on olleet myös viikkotolkulla reippaasti toisen kymmenen puolella. Hanki kestää miehenkin kävellä. Kevät on hieman myöhässä viime vuoden havannoista, sillä viime keväänä peipot saapuivat 8.4.

Muita kevätbongauksia on joutsenet 22.3., Patosalmessa havaitut töyhtöhyypät 3.4. ja telkät eilen Tökönkoskella.

Kilpapilkintää

Syvälampipilkin 2017 iloiset kisaajat

Pitkäperjantai vierähti jälleen perinteisten Syvälampipilkkien tiimellyksessä. Toistakymmentä kisaajaa mitteli kahden tunnin ajan Syvälammen pilkkimestaruudesta. Mökkinaapuripariskuntamme järjesti kisat jo yhdeksännen kerran. Minä sain viime vuonna ensimmäisenä toisen kiinnityksen pokaaliin ja minulla olisi ollut mahdollisuus katkaista ja saada pokaali itselle. En kuitenkaan ollut minkäänlainen vastus, sillä jäin aivan ilman kalaa. Sain yhteensä neljä nykyä, joista yhdestä oli kala jo puoliksi nousemassa jään päälle, mutta sekin pääsi karkuun!

Kisa noudatti viime vuoden voittajan kohtelulla myös sääilmiöiden suhteen tuttua pitkäperjantain kaavaa eli aurinkoista, hyytävää tuulta ja sakeaa lumipyryä.

Kisan voitti Helvi 543 g kalapussilla. Helvi sai myös nyt toisen kiinnityksen pokaaliin. Toiseksi tuli Ville, häviten voittajalle vain 38 grammalla! Kolmanneksi tuli Asko, jolla oli kalaa 276 g. Neljäntenä Laila 191 g, viidentenä Jukka 184 g, kuudentena kisaemäntä Sirpa 164 g, seitsemäntenä Syvälammen matalasta päästä Ahti 63 g, kahdeksantena "neljänkymmenen vuoden kokemuksella" Kari 47 g ja yhdeksäntenä kisäisäntä Markku 16 g. Minun lisäksi muita kalatta jääneitä olivat Yrjö, Esa, Sani ja Aune.

Kisojen jälkeen maistui nuotiomakkarat.

(kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla kuvaa)

Kiitos vielä kivasta tapahtumasta jäjestäjille ja erityiskiitos tapahtuman sponsoreille. Tänä vuonna kolmen kärjelle olikin erityinen yllätys, sillä he saivat huomattavat lahjakortit Tasalan Kuukkeliin Koneurakointi M. Romppaisen sponsoroimana! Ensi vuonna Syvälampipilkki täyttää kymmenen vuotta! Ehkä pienet pilkkitanssit kisan jälkeen?

Lankalauantaina oli Villen metsästysseuran pilkkikilpailut. Kahdeksan kisaajaa mitteli Jumaliskylän Erän pilkkimestaruudesta vieläkin hyytävämmässä kelissä kuin edellisenä päivänä.

Minä kuittasin eilisen kalattomuuteni sillä, että tempaisin lähes heti ensimmäisestä kairaamastani reiästä isoja ahvenen vonkaleita jäälle! Sain kilpailun kaikki kalat lähes samasta reiästä. Ja huom. yksikään kala ei päässyt karkuun.

Mukava kalantulo ei kuitenkaan riittänyt kisan voittoon, sillä edellisvuoden voittaja, Asko, voitti kisan jälleen 1416 gramman ahven- ja särkipussilla. Minä tulin toiseksi, häviten voittajalle 78 grammalla. Kolmanneksi itsensä pilkki Ville 585 gramman tuloksella. Neljänneksi tuli Janne 546 g, viidenneksi Antero 320 g, kuudenneksi Pauli 275 g, seitsemänneksi Veikko 187 g ja kahdeksanneksi Aimo 161 g. Mielestäni kisassa olisi pitänyt olla naistensarja erikseen! ;D

Kisan päälle paistelimme kodassa makkaraa ja keittelimme nokipannukahvetta. Kiitos mukavasta tapahtumasta metsästysseuralle, osanottajille ja kisan organisoijalle eli Villelle!