torstai 24. elokuuta 2017

Lampaista kanojen kautta kesäkurpitsoihin

Jospa sitä pitkästä aikaa kuulumisia tältä rintamalta...

Pässipojat on siirretty mökiltä laiduntamasta kylän pintaan. Niiden laidun rajautuu järveen. Täytyy toivoa, ettei pojat keksi lähteä uimasille.


Ville rakensi "komean" sää- ja räkkäsuojan pojille. Olisi vain pitänyt älytä laittaa laudoitusta poikien lapojen korkeudelle, sillä ne on työntyneet jo takaseinästä läpi ja repineet vahvaksi väitetyn pressun rikki.

Sasu hieman linkutti jalkaansa tänään. Liekö kompuroinut rantapusikossa? Toivottavasti menee ohi itsekseen, sillä meillä on tälle kesää ollut näitä jalkavaivaisia lampaita jo kolme muutakin. Pimu oli ensimmäinen jalkavaivainen. Se oli valahtanut yön aikana ihan polvilleen ja luultiin ensin, että sillä oli jalka poikki. Onneksi ei keretty kuitenkaan pulttipyssyä tutkimatta hakea, kun todettiin, että taitaa sorkassa olla vika. Pimu oli noin viikon verran sisätiloissa pajua syömässä ja tointui jaloilleen. Ritu ja Ronja klenkkasivat myös ja olivat muutaman päivän sisällä ja tointuivat ennalleen. Liekö tämän sadekesän syy, että sorkat vaivaa. Lampaiden polut ja kaikki on ihan kuravellissä...

Sillan toisella puolella laiduntava uuhet. Iskä ja pojat eivät ainakaan vielä ole keksineet lähteä naisiin. Kop kop kop, koputtelee puuta.

Voi miten söpösti Riina nukkuu emänsä huomassa <3

Meillä on nyt jo jonkun aikaa ollut kanalassa ihanan rauhallista, kun kukkona häärii vain Gimli-Gandlaf yhdentoista kanansa kanssa. Puhuttiin, ettei nyt hetkeen konehaudota tipuja, että ihana rauha kanalassa säilyy eikä siellä ole mitään ylimääräisiä kukkopoikia hämmentämässä. Mutta kanatpa päättivät toisin. Meillä rupesi kaksi kanaa yhtäaikaa hautomaan! Olisikoha vielä noin 15 päivää niin meillä saattaa olla tipuja.

Tuplahautojat omissa pesissään.

Muu parvi ulkoilee.

Tähän loppuun vielä ilman mitään muuta aasinsiltaa kuin se, että on kanankakalla kasvatettu, hirmuinen kesäkurpitsa. Luulin, että nämä eivät ehdi, sillä laitoin siemenet itämään tosi myöhään. Uloskin pienet taimet pääsivät muistaakseni vasta joskus juhannuksen tienoilla, mutta niin vaan on satoa alkanut mukavasti tulla.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Raatteesta itärajan retkeilyreittiä Hyryyn

Kävelimme eilen kokonaisuudessaan 160 km pitkästä Itärajan retkeilyreitistä murto-osan eli 14 km Raatteesta Hyryyn. Reitti on yksi osa Via Kalevala kävelyn etapeista, joka kävellään su 23.7.2017.

Reitti oli melko haastava, koska paikoin pitkospuut on lahonneet käyttökelvottomiksi, kadonneet kasvillisuuteen tai uponneet suohon. Ehdoton kenkävarustus näin kosteana kesänä on kumisaappaat tai korkeavartiset vettäpitävät vaelluskengät.

Tähän aikaan vuodesta reitillä ei myöskään tarvitse huidella yksin. Seurana on lukuisat hyttyset, mäkärät ja saunajakkaran kokoiset paarmat. Nämä käskijät määräävät kävelyvauhdin ja sinä suunnan!

Pitkospuilla.

Helppokulkuista, kaunista kainuulaista metsää.

Parin kilometrin jälkeen reitti kulkee jonkin matkaa metsäautotietä pitkin. 
Tämän jälkeen alkaa reitin rankin ja vaivakkain osuus kulkea.

Polulla riittää isompia ja pienempiä esteitä. 
Onneksi jalka vielä nousee!

Tästäkin mennään yli niin että heilahtaa!

Reitillä oli muutamassakin kohtaa merkittävän isoja, suloisia vanamomättäitä. 
Suopätkillä esiintyi maariankämmekkää.

Tupasvilla, jota täällä nimittävät myös niittyvillaksi, loistossaan.

Aakeita, laakeita, kauniita soita riitti. 

Lämpötila reipas + 20, joten hikinen suon ylitys tiedossa.

Reitti kulkee myös upeasti ylös-alas särkkiä. 

Reitin varrella saa myös katsauksen nykymetsätalouteen.

Aittojärveä halkova kapea kannas on ehdottomasti kauneinta osuutta etapilla.

Olemme jo lähellä Hyryä. Matkaa enää n. 2 km.

Särkillä kuten kannaksellakin tuuli vilvoittaa mukavasti ja karkoittaa kimpussa häärivät "syöpäläiset".

Lähellä Hyryn särkkää Vienan reitti yhdistyy Itärajan retkeilyreittiin.

Itärajan siniset reittimerkit ja Vienan reitin kaksoispilkkamerkki.

Kuljimme varmasti läpi yhden lukuisista kappaleista kauneinta Kainuuta. Odotimme hieman, että olisimme jollakin suolammella nähneet nallet päiväuinnilla vilvoittelemassa. Yhtä suota ylittäessämme havaitsin vasemmassa silmänurkassa isoa tummaa liikettä. Katsoessani tarkemmin, mitään ei kuitenkaan enää näkynyt. Liekö hirvi vai kuitenkin itse metsän kuningas?


keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kotitarvekanalan munia myynnissä

Hupsis, koko kesäkuu hurahti niin, ettei ehtinyt edes blogiin kirjoitella. Nyt onkin jäänyt paljon tarinaa rästiin. Aloitetaan selonteko kanoista, koska ellen laita mitään muistiin, niin olen niistä kohta itse ihan sekaisin.

Meillehän syntyi 20. tammikuuta "presidentillinen parvi" konehaudonnalla, jossa kuusi kukkoa ja vain kaksi kanaa. Tässä alkoi olemaan jo hieman liikaa polkevia ja kiekuvia kukkoja ja olemme nyt onneksi saaneet tilanteen tasaantumaan. 

Presidentillisestä parvesta lähti kotikuntani naapurikuntaan touko-kesäkuun vaihteessa yksi kukkopoika. Sattuivat valitsemaan vielä suosikki kukkoni, joten olin hyvillään, että kukkopoika sai jatkaa eloaan, kun oli vielä niin nätti, kesy ja kilttikin. Lisäksi se näytti olevan porukan pienin. Kukko matkusti pahvilaatikossa puolen suomen halki automme takapenkillä ja pääsi kolmen kanan herraksi.

Suosikki kukkopoikani veljiensä keskellä 23. toukokuuta ennen muuttoa toiseen kotiin.

Presidentillisestä parvesta jäi eloon myös toinen kukko, joka meni tähän omalle kylälle 29. kesäkuuta. Kukkopoika on väritykseltään melko komean mustan violetti kultaisella harjalla. Tämä kukkopoika oli veljesparven kookkain.

Isohkoon kanaparveen kotitarvekanalaan päässyt kukko kuvattuna 7. kesäkuuta. 
Päivänä jolloin kanat pääsivät tälle kesää ensimmäistä kertaa ulos.

Presidentillisestä parvesta on hengissä myös tämä ikkuna-aukossa istuva kukkopoika, joka kiekuu innokkaasti vielä kotosalla. Aivan saman näköinen kuin meidän ensimmäinen, jo edesmennyt Gandalf-kukko, jonka pitkän harkinnan päätteeksi päätimme laittaa pataan ja jättää Gimlin pääkukoksi. Pääkukko komeilee myös kuvassa ja sen nimi taitaa tätä nykyä olla Gandalf ja Gimli sopivasti sekaisin. ;)


Presidentillisestä parvesta pataan on joutunut yllä olevassa kuvassa oleva valkoinen kukko sekä toinen ensimmäisen Galdalfin värityksen omaava kukkopoika. Yhdelle presidentillisen parven kukkopojista oli käynyt köpelösti. Liekö joutunut isompien kukkojen tai kanojen kanssa tappeluun ja menettänyt henkensä melko pienenä jo... Presidentillisen parven kaksi ainutta kanaa alkoivat munimaan pikkiriikkisiä munia kesäkuun loppupuolella.

Lokakuussa syntynyt valkoinen kukko Gandalf the white päätyi myös pataan. Hänen siskonsa aloitti munimaan maaliskuussa ja voi hyvin.

Nyt meillä on siis jäljellä pääkukon lisäksi presidentillisen parven pikku-Gandalf  sekä kaksi nuorikkokukkoa, jotka syntyivät pääsiäisenä. Näistä pääsiäisenä syntyneistä vain yksi on kana. Nämä olivat muistaakseni omassa erillisosassaan kanalassa kesäkuun alkupuolle asti. Ulos ne eivät ole vielä uskaltautuneet. Nuorikot lymyilevät omassa porukassaan ja istuvat omalla orrellaan alimmaisina arvojärjestyksessä.

Meillä on muuten edelleen kananmunia myynnissä:

6 kpl kenno 2 €
10 kpl kenno 3 €
15 kpl kenno 4,5 €



sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Vienan reitillä

Patikoimme tänään osittaisessa räntäsateessa Vienan reitillä, Lönnrotin jalanjäljillä, Hyryn särkän pätkän 5 km ja toisen mokoman tietä pitkin autolle takaisin.

Vuokin Vienan reitti on ollut 1700 luvun lopulta tärkein kulkureitti Pohjanlahden ja Vienanmeren välillä. Vanhin tunnettu lähde, jossa kuvataan Suomussalmen Vuokin reittiä kohti Venäjän Karjalan Vuokkiniemen pitäjää on noin 1600 luvulta.

Syntisenkankaalta on joenylitys särkille siltaa pitkin.

Siellä ne pitkospuut kiemurtelevat. Rohkeasti vaan vesille!

Ei olisi ihan lenkkareilla selvinnyt tästä ylityksestä tulva aikaan.

Särkältä oli komeat näkymät.



Särkän molemmin puolin virtaa joki ja sitä reunustaa Kainuun laajin luonnonniittymuodostelma.

Näkyvissä on vielä myös vanhoja, ränsistyneitä, heinälatoja siellä täällä,  jotka viestivät katoavasta kulttuuriperinnöstä.


Reitin varrella on nähtävillä myös joesta kaatuneena pelastettu ikipetäjä eli satalatva. Vanhaa vuosilukua sisältävää ikipetäjää sanotaan satalatvaksi, sillä sen latva on ollut vahvasti haarautunut, kun puu on ollut pystyssä. Satalatvan rungosta löytyy vuosiluku 1682. 

Särkän päältä näkee myös autioituvaan Hyryn kylään, jossa on partisaani-iskujen muistomerkki.

Samalla reissulla kävimme myös Vienan reitin varrella olevalla Jumalanhyvänahon laavulla.

Jumalanhyvänahon laavulle mennessä reitti oli vielä osittain lumen peitossa vaikka mennään jo hyvän matkaa kesäkuuta.

Jumalanhyvänahon laavu.

Reitin varrelta löytyi myös korvasieniä!

Ja Hyryn kylässä leskenlehdet aloittelevat kukintaa 4. kesäkuuta! 
Jospa se kesä Kainuuseenkin "jo" kiirehtää...

Niittykunnaan isäntä ja emäntä ovat muuten Via Kalevala -kävelytapahtumassa luonto- & paikallisoppaina mm. Vienan reitillä ma 24.7. Saman päivän iltana on Rautiaisen myllyllä yhteislauluilta, johon on vapaa pääsy. Lisää Via Kalevala -kävelyn päiväohjelmasta tästä linkistä.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Tää ei oo enää tottakaan...

Se on kuulkaa kesäkuu ja Niittykunnaan emännällä ensimmäinen kesäloma reilu vuoteen, ja maa oli aamulla valkoinen! Puissa ei ole edes aavistusta vihreästä ja järvet on osittain jäässä.

Eilen sillä välin, kun Ville oli taimikonraivuuhommissa, minä vetelin räntäsateessa mökillä lampaiden totuttelutarhaan sähkölankaa.

Tallin edustalta oli melko hyvin lumet sulaneet ja 
osa raidoista ihan vähän niinkuin aloittelee kukintaa.

Traktorin perään laitettiin eilen illalla jo toiveikkaana kyntöaura, 
mutta aamulla maa oli valkoinen...

Heinät on loppu, eikä uusi kasva...

Perheonnea laitumella 

Lampaat ei ole moksiskaan, vaikka keli on kolea. 
Ovat varmasti vain uusissa villoissaan tyytyväisiä, kun ei ole kuuma eikä itikka syö.

Olimme viime viikonloppuna etelässä. 
Ihan kuin olisi jossakin rinnakkaistodellisuudessa vieraillut. 
Siellä oli jo leikattu nurmikkoa ja kaikki aivan täydessä vehreydessä. 
Silti kuuli valittelua, että kun kesä ei oikein vielä ole alkanut... 
Tervetuloa kuulkaa Suomussalmelle katsomaan millaista se on kun 
kesä ei todellakaan ole alkanut.

Karkkilan kesää toukokuun viimeisenä viikonloppuna.
Etelässä järvetkin liplattavat jo auki.

Turun kesää samaisena viikonloppuna.

Vuokin kesää 1.6.2017.

Vuokin kesää 2.6.2017.
Mummulassa piti nukkua parvekkeen ovi auki, kun oli niin kuuma. 
Nyt saa hirsipirttiä lämmittää ihan tosissaan, että tarkenee.

Ilmatieteenlaitoksen mukaan yhtä kolea toukokuun on ollut maan eteleä- ja keskiosassa vuonna 1999 ja pohjoisosassa 1968. Toukokuu olikin poikkeuksellisen kolea erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Riemuitkaamme siitä, että vastaavanlainen toistuu keskimäärin muutamia kertoja sadassa vuodessa. Toukokuun ylin lämpötila mitattiin Hämeenlinnan Evolla 19. päivä, jolloin lämpötila kohosi 27 asteeseen. Kuukauden alin lämpötila mitattiin Suomussalmella 16. päivä, jolloin lämpötila painui - 13,1 asteeseen.