sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Ulkoilevat lampaat

Lampaat on saaneet pitkin talvea aina suotuisina päivinä ulkoilla pihatossa, mutta nyt lapioimme niille mahdollisuuden käydä myös ulkoilemassa ihan aitauksessa. Tänään oli nuorten flikkojen ja Porostiinan eli joutilaittein vuoro ulkoilla.

Kerttuli

Ronja 

Elsa

Essi

Porostiina suunnittelee lapiohommia...

Matilda

Joutilasporukan jälkeen oli Sasu-pässin vuoro päästä tuulettumaan:





sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kesä lammaspaimenena!

Niittykunnaalta on varattavissa ensi kesäksi lammaspaimenlomia. Lammaspaimenen ei tarvitse osata entuudestaan hoitaa lampaita, vaan perehdytämme hommaan. Lammaspaimenen tehtäviin kuuluu kantaa laiduntaville lampaille juomavettä sekä huolehtia muutoinkin niiden hyvinvoinnista. Lampaita saa tietenkin rapsutella rajattomasti! Lammaspaimenen hommalta jää aikaa myös muihin kesäisiin aktiviteetteihin.

Lammaspaimenet yöpyvät laitumen välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa 1950-luvun maatilarakennuksessa, jossa ei ole sähköjä eikä juoksevaa vettä.

Lue lisää lammaspaimenlomista tästä linkistä, ja varaa oma lomasi jo nyt!




lauantai 21. tammikuuta 2017

Presidentillinen parvi

Laitoimme tammikuun alussa 18 munaa hautomakoneeseen. Läpivalaisimme munat noin viikon kuluttua, jolloin jouduimme poistamaan kahdeksan hedelmöittymätöntä munaa. Liekö kylmä talvi hedelmöittymättömyyden syynä vai onko kukot hoitaneet huonosti hommansa...

Näistä haudontakoneeseen jääneestä kymmenestä munasta kaksi kuoriutui eilen iltapäivällä juuri Donald Trumpin virkaanastujaispuheen aikaan. Kommentaattorit kommentoivat, että kuoriutuuko Donaldista nyt virkamies ja täällä ihmeteltiin samaan aikaan, että kuoriutuuko sitä kukkoja vai kanoja. Yön aikana kuusi muuta munaa oli myös kuoriutuneet. Meillä on nyt siis kahdeksan tipua. Olisiko tämä sitten sellainen presidentillinen parvi.

Haudontakoneessa on vielä kaksi mattimyöhäistä munaa, mutta tällä meidän vähäisellä kokemuksella aavistelen, että niistä ei enää mitään kuoriudu.

Siirsimme tiput tänään haudontakoneesta ns. tipulaatikkoon eteiseen lämpölampun alle. Kananpojat on kyllä niin kesyjä verrattuna fasaanin poikiin. Fasaanit luontaisesti menevät heti kättä karkuun, kun nämä kananpojat ovat ihan tyytyväisinä kädessä eivätkä pelkää.

Mehän emme muuten saaneet yhtään fasaania pataan asti. Kaiken epäonnen jälkeen toivoin, josko yhdeksän kasvaisi aikuiseksi, sittemmin toivoin, että jos edes viisi kasvaisi aikuiseksi (linkki juttuun). Tuosta kirjoittamastani jutusta reilu kymmenen päivää eteenpäin, niin tarhassa oli enää kolme fasaania. Kaksi oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Syynäsimme tarhaa, että mistä ne ovat voineet livistää. Ainoat mahdollisuudet olivat, että ne olivat lähteneet joko tallin kivetyn sokkelin kolosista tallin alle ja sieltä karkuun tai sitten portin yläosan kohdalta, jossa periaatteessa oli fasaanin mentävä kolo. Jotenkin tämä karkuun lähtö ei kuitenkaan tuntunut mahdolliselta, kunnes huomasimme kahden fasaanipojan viipottavan saunapolkua päättäväisesti metsän uumeniin. Ne eivät taakseen vilkuilleet, eikä niitä enää sen koomin näkynyt.

Karkaamistapausta ennen olimme ruvenneet ihmettelemään, että miten paljon fasaanit oikein syö, kun tuntui, että rehua menee ihan älyttömästi. Syykin selvisi jossain vaiheessa, kun niityllä laiduntavista pässeistä osa oli änkenyt itsensä fasaanitarhan puolelle ja rouskuttivat fasaanin rehuja tyytyväisenä!

Liekö tästä pässien tarhassavierailusta johtuen eräänä päivänä, kun tulimme taas mökillä käymään, niin tarhasta oli jälleen karannut kaksi fasaaniveijaria. Olivat varmasti juuri lähteneet livohkaan juurikin sieltä tarhan oven yläpuolelta, koska lentää lehauttivat niittyyn rajoittuvaan metsään, kun tulimme paikalle. Meillä oli enää yksi fasaani tarhassa! Päätimme avata sille oven. Menkööt sitten kaikki, hiivatti soikoon!

Muutamia viikkoja nämä kolme fasaania kävivät tarhassa aina välillä syömässä ja välillä olivat metsäreissulla. Jossain vaiheessa syksyä niitä ei kuitenkaan enää näkynyt. Että sellainen epäonninen fasaaninkasvatus!

Musta tipu alaoikealla kuoriutui ensimmäisenä. Sen tunnistaa noista valkoisista viiruista nokan sivuilla. Oliskohan se sitten nimeltään vaikkapa Trumppi.


Tiput osaavat heti jo reippaasti syödä ja juoda itsenäisesti.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuodenalun kanamaiset mietteet

Niittykunnaalle syntyi viime vuoden lokakuun puolessa välissä kolme tipua kanan hautomana. Tästä linkistä kirjoittamaani juttuun. Valitettavasti tipuista ei jäänyt eloon kuin kaksi. Kolmas oli heti jotenkin heikkona, eikä jaksanut elää kuin muutaman päivän, vaikka yritimme piristää tipua mm. laittamalla pikkuruiskulla hunajavettä sen nokkaan.

Näistä kahdesta eloon jääneestä toinen on kana ja toinen on valitettavasti kukko.

Tomera kukko-poika. Ei vielä tarpeeksi lihava pataan...

Pikku-kana onkin hieman ujohkon sorttinen...

...eikä mikään ihme, kun on kanojen tarkassa hierarkiassa pahnan pohjimmaisena, kun emokaan ei ole enää suojelemassa.

Tänään laitoimme 18 munan setin hautomakoneeseen eli parinkymmenen päivän kuluttua meillä on jälleen tipuja. Saamme toivottavasti kesäksi lisää munivaa kanavolyymiä. 


Viivat haudontakoneeseen laitetuissa munissa on siksi, että voimme tarkkailla munaa kääntävän automatiikan toimintaa. Muna kun pitää muutaman kerran vuorokaudessa pyöräyttää toiseen asentoon.

Oletko kiinnostunut kesäkanojen ottamisesta? Niittykunnaalta olisi mahdollisesti saatavissa kesäkanoja pihamaalle kuopsuttelemaan. Voimme toki syksyllä ottaa ne takaisin, jos ei ole ympärivuotista tarvetta. Ennen kuin teet päätöksen ottaa kesäkanoja, niin lukaise läpi Eviran muistilista kesäkanan pitäjälle. Jos päällimmäiseksi haluat helposti ja halvasti omilta kanoilta munia, niin voin kertoa, että sitten kannattaa tyytyä ostomuniin! :) Jos taas sinulla on aikaa ja halua perehtyä kanojen hoitoon sekä kanoille sopivat lajinmukaiset tilat, niin kesäkana on oiva vaihtoehto ilostuttamaan suvi-iltoja.