sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Vauhdin hurmaa!

Ritu karitsoineen siirrettiin tänään Esterin ja karitsoiden kanssa samaan tilaan. Hetken oli härdelliä siirron jälkeen, kun emät määkivät ja haistelivat vilistäviä karitsoita ihmetellen, että mikä näistä on minun. Kyllä ne omat sieltä äkkiä onneksi löytyi.

Korvamerkkasimme jo Ritun karitsat, jottei mustat pässipojat ja tytöt mene yhdistettäessä sekaisin. Emät tuskin kuitenkaan niistä tunnistivat omia pienokaisiaan. ;) Kyllä teki pahaa rusauttaa ensimmäiselle korvamerkki... Ihan pikkuisen pässipoika määkäisi korvanlehden lävistyessä. Toinenkin pässipoika älähti hieman, mutta tyttö ei virkannut mitään, vaikka se sai "korvakorut" molempiin korviin. Voisiko tästäkin päätellä, että ehkä naarassukupuolella on kovempi se kipukynnys kuitenkin... 

Ritun karitsat olivat aivan innoissaan suuremmasta tilasta ja mennä viilettivät kuin tuulispäät tilaa edes takas! 

Päätöntä menoa!



Elsa hämmentää Ritun karitsoiden joukossa. 
Äkkiä muuten saa karitsa kyytiä, jos erehtyy väärän emän tissille!

Porostiinan pässipojat saivat isomman tilan, kun yhdistimme tyhjentyneen Ritun karitsointitilan niin, että vain pässipojat pääsevät sinne ns. karitsakammariin. Pässipojatkin innostuivat loikkimaan tilaa edes takas ja varsinkin kiipeilemään lepäävän Porostiina päällä!

Mitä yksi edellä, sitä muut perässä.

Kohta Porostiinan selässä oli jo kaikki kolme!

Tämä Forrest Gump eli Pikku-Mestari on päässyt jo jalkatuistaan, eikä todellakaan enää huomaa, että jaloissa olisi ollut jotain hämminkiä. Ensin Pikku-Mestarilta jouduttiin teippaamaan kaikki jalat useampana päivänä. Otimme siteet aina yöksi pois, jotta emme aiheuta mitään kuoliota tms. Muutaman päivän jälkeen teippailimme enää vain etujalat. Etujalkoihin laitimme tikut vahvikkeiksi, niin jo oikenivat paikoilleen. Perjantaina jouduimme enää teippaamaan pelkästään vasemman puoleisen takajalan, kun se alkoi uudestaan hieman linksumaan. Jalkojen kanssa puljattiin kaikenkaikkiaan noin viikko. Sittemmin ei ole enää tukia tarvittu, ja meno on melkoinen!


keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Laidunkausi avattu!

Kerttuli ja Matilda elämänsä ensimmäisellä laitumella. Taustalla häärii karitsoiden emä, Pimu.

Pimu pääsi sunnuntaina illalla tyttäriensä kanssa pihattoon/totuttelutarhaan ulkoilemaan ja saamaan sähköiskuja aitalangoista, jotta aitaan syntyy ns. henkinen este ja pihatosta turvapaikka. Totuttelutarhan aitaseipäät parkkasimme haavasta ja männystä pääasiassa. Teimme perinneaitaa uusin konstein eli naulaamalla! Joku minulle töissä viisaasti sanoikin, että nauloilla ne olisi ne ennenvanhaankin tehneet, jos nauloja vaan olisi ollut käytettävissä!

Sunnuntaina ja maanantaina Pimu, Kerttuli ja Matilda pääsivät vielä sisälle yöksi, mutta eilen jätimme ne pihattoon. Tänään ne pääsivät jo hieman isommalle laitumelle. Laidunkausi on korkattu ainakin pari viikkoa aikaisemmin mistä osasimme edes haaveilla! Hyvä niin, sillä meillä alkaa kuivaheinä vedellä viimeisiään, vaikka saimmekin sitä naapurilta pariinkin otteeseen lisää. Kiitos mukaville naapureille!

On ollut jännä nyt totuttelutarhassa ja laitumella huomata, että karitsat pitävät Pimua jonain kaverina, joka hengaa mukana. Kun karitsat esim. saivat totuttelutarhassa ensimmäiset säkärit, niin ne juoksivat minun turvaan, ei Pimun. Se ikävä kyllä tarkoittaa myös sitä, että kun jätämme ne laitumelle, niin hetken aikaa määintä on melkoinen, kun Kerttuli ja Matilda haluaisivat meidän matkaan. Tärkeää onkin, ettei uuhia missään tilanteessa ruokita aidan yli, jotta ne eivät opi karkaamaan ja ehkä jossain vaiheessa lopettaisivat myös turhan määinnän!

Karitsat popseivat innossaan meidän parkkuu"jätteitä".





tiistai 17. toukokuuta 2016

Ensi askeleet

Niittykunnaalle tuli perjantaina kuusi karitsaa lisää, kun Esteri ja Porostiina karitsoivat. Luulimme, että Esteri tekisi viimeisenä ja Ritu aloittaisi karitsoinnin, mutta hieman olimme väärässä... Onneksi olimme kuitenkin Esterinkin siirtäneet omaan karitsointisopukkaan.

Molemmat uuhet jättivät aamulla väkirehut syömättä, joten osasimme odottaa ko. päivälle karitsoja. Ville oli kymmeneltä käynyt tarkistamassa tilanteen, ei vielä mitään. Seuraavaksi Ville oli mennyt noin puolentoista tunnin päästä lampolaan ja siellä Esteri oli ollut kolmen, jaloillaan olevan karitsan kanssa. Esteri oli hellästi hoitanut ja äännellyt niille!

Porostiina oli päivemmällä ehtinyt pyöräyttää lampolaan jo kaksi karitsaa. Kolmannen syntymän Ville oli nähnyt. Hienosti oli karitsointi ja emän karitsoiden hoivaaminen sujuneet.

Minä tulin iltapäivällä, niin pian kuin mahdollista, töistä kotiin, kun Ville oli lähettänyt minulle tilannetietoja ja kuvia puhelimeen.

Oli melko vaikea enää keskittyä työntekoon, kun kännykkään rävähti tällainen kuva! ;)

Olin ehtinyt ihailla emojen toimintaa melkein tunnin verran, kun Porostiina rupesikin pakertamaan vielä neljättä karitsaa! Karitsa oli hengissä, mutta heikko. Kohta se ei enää hengittänytkään. Ville rupesi elvyttämään karitsaa ja saikin sen sydämen välillä lyömään, mutta karitsa ei jaksanut elää... Ehkä siinä oli jotain vikaa, kun syntyikin pari tuntia myöhemmin kuin edellinen.

Liekö myös tästä johtuu, että Porostiinan kunto romahti viikonlopun aikana ja se meni syömättömäksi. Painoimme truutalla väkisin "pellavalimaa", rumelania, melassivettä ja ihan pelkkää vettä Porostiinan suuhun, ettei pötsi kokonaan tyhjene. Eilen illalla Porostiinalla oli kuumetta 40,6 ja tänään aamulla 40,5.

Ville joutui tänään jättämään opiskelupäivän Kajaanissa väliin ja huristamaan Porostiinan kanssa eläinlääkärin autotallivastaanotolle. Porostiina sai kipulääkettä, vitamiinia ja antibioottia ruiskuina. Mukaan tuli pari ruiskua perjantaille annettavaksi.

Tässä on nyt ilmeinen vaara, että meillä on kohta kolme tuttipullokaritsaa, koska Porostiina ei vieläkään syö kunnolla eikä juo ollenkaan. Sehän menee ummelle. Olemmekin jo antaneet karitsoille täydennyksenä tuttipulloa eilen pari kertaa ja tänään useamman kerran.

Toistaiseksi Porostiinan karitsat ovat hyvinkin virkkuja. Ne on kaikki pässejä, joista yhdellä on jaloissa jotain vikaa. Pikkuruinen pässi ikäänkuin kävelee ranteillaan sekä etu- että takajaloillaan. Olemme teipanneet niitä, ja silloin ne pysyvätkin paremmin, melkein niin kuin kuuluisi. Pikku-pässiparka on kuin Forrest Gump!

Suunnitelmissa on nimetä karitsat emän alkukirjaimen mukaan. Forrest Gumpia kutsumme Pikku-Mestariksi ja Esterin valkopäinen tyttö on Elsa, koska työpaikalla eräs henkilö ehdotti, että yksi pitää nimetä "Huuhaa" Innasen kappaleen mukaan Elsaksi. Toivottavasti ei kuitenkaan ole laulun mukaisesti kohtalon lapsi...

Pikku-Mestari seisoo jalat suht suorassa tuettuna.
Saa nähdä onko tästä eläjää siihen asti, että päätyy savupalvilampaaksi...

Ritu rupesi karitsoimaan vasta sunnuntaina. Ritukin jätti aamulla väkirehun syömättä. Ensimmäistä kertaa näimme koko toimituksen alusta loppuun asti. Lapsivedet vai karitsavedet (?) menivät klo 11.45. Ensimmäinen karitsa syntyi klo 12.20. Vesien menon ja syntymän väliin mahtui paljon epätietoa, kysymyksiä ja vähän hätäännystäkin. Ihmettelimme kaikenmaailman roippeita mitä Ritusta tuli ulos... Äkkinäisen mielessä kävi jo, että onko karitsat menneet kesken...

Ensimmäinen karitsa osottautui isoksi, pitkäjalkaiseksi pässipojaksi. Toinen karitsa syntyi klo 13.10. Musta, kikkarakarvainen, pieni uuhi. Kolmas karitsa syntyi klo 13.39. Musta, isohko pässipoika. Kaikki erittäin tomeria!

Koko kevään karitsoinneista meille siis tuli yhteensä 11 karitsaa, joista 6 pässiä ja 5 uuhta.

Porostiinan jälkikasvua.

Porostiinan poikia. Parilla on valkoista päässä ja yksi on ainakin vielä lähes musta.

Esterin jälkikasvua. Vasemmalla tyttö, Esterin päällä Elsa ja oikealla ihan sika pieni pässipoika.

Lopuksi vielä video Ritun karitsasta. Ensimmäinen oli potran kokoinen pässi, joka pääsi kahdeksassa minuutissa jaloilleen. Oheinen video on kuitenkin typistetty alta pariin minuuttiin.




tiistai 10. toukokuuta 2016

Kevät Kainuuseen kiirehtää

Takana aivan mielettömän upea ja varsinkin lämmin viikonloppu. Mikä parasta, sattui vielä neljän päivän vapaat to - su! Tuli tehtyä kaikenlaista ulkohommaa risusavotasta pöllin parkkuuseen. Kevätbongauksetkin etenivät kohinalla.

Variskönkäällä tuli käytyä.

Koivut olivat hiirenkorvalla jo ke 4.5.

Helatorstai valkeni hieman rajummissa kevätbongausmerkeissä, kun mökkinaapurilta tuli viesti, että karhu on pehertänyt hänen lintujen ruokintapaikalla. Tosiaan, siellä se yön aikana oli järjestellyt paikat uuteen uskoon vain 7 m keittiön ikkunasta! 

Päästettiin koirat nuuskimaan paikkaa. Molemmat sai ilmasta vainun ja hirveä haukku niskakarvat ylhäällä! Hali jäi järkytyksen jälkeen nuuskimaan tarkkaan paikalla kasvavaa mäntyä ja sen juurta. Hilda lähti jäljestämään ja näytti suunnan minne karhu oli kötöstellyt.

Karhu oli mennä lompsinut meidän mökin suuntaan. Sieltä yhytettiin melko hyvät jäljet tutuilta paikoilta.

Helatorstain iltana saapuivat pääskyset pihamaan ylle liitelemään!

Jään rippeetkin olivat pois lauantaina 7.5. Kävimme pikaisesti korkkaamassa kesäkalakauden heittelemällä jigiä sillanpielestä. Sunnuntaina koirat heittivät talviturkin!

Pieniä korvasieniä oli poksahdellut sinne tänne.

Leskenlehtiäkin näkyi siellä täällä. Myös meidän mökin niityn tuntumassa kasvaa yksi. Olinkin 2013 Lanttoniityn blogikirjoituksessani epäillyt kasvavasta lehdestä päätellen, että niityllä kasvaa myös leskenlehteä. Kun en kuitenkaan koskaan ollut nähnyt kukkaa, niin olin hieman epävarma kasvista. Mutta nyt se siis sai vahvistuksen. Leskenlehti se on.

Perhosista tuli bongattua suruvaippa la 7.5.

Voisikin sanoa, että kesä tuli rytinällä Kainuuseen! 

Ruohopalovaroituskin oli voimassa ja sen jälkeen metsäpalovaroitus. Katselin Ilmatieteen laitoksen sivuilta Suomussalmen termisen kasvukauden alkamisajankohtia. Tänä vuonna se on alkanut 26.4. mikä on aikaisemmin kuin koko 2000-luvulla. Keskimääräinen termisen kauden alku on 1981 - 2010 mitattuna ollut 7. - 12.5. Taisimme näin ensimmäisenä keväänämme saada hieman ruusuisen kuvan Kainuun kevään joutumisesta!


tiistai 3. toukokuuta 2016

Keväiset prinssit liikenteessä

Jos oma prinssi on vielä hakusessa, niin nyt olisi jälleen tienvarsilla ehdokkaita. 
Ei kun suutelemaan!


Mikäli olemassa olevista ei vielä tunnu löytyvän sitä oikeaa, niin ei hätää, muutaman viikon päästä tullee lisää ehdokkaita!

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Keltainen toukokuu

Lykkäsin syksyllä kukkasipuleita maahan. Niistä on poksahdellut tähän mennessä tällaisia suloisuuksia:





Vappuviikonloppu oli ihanan lämmin (varjossa + 16 ja auringossa + 27)! Hieman erilainen siis mitä täällä viime vuonna oli ollut. Silloin oli satanut kuulemma 30 senttiä uutta lunta! Onneksi vappuaattona ei odottanut nyt sellainen näkymä, se olisi saattanut HIEMAN masentaa...

Kevään merkkejä on bongattu lisää mm. kimalaisia, kekomuurahaisia ja lehtokurppa. Kiuru ja västäräkki tuli bongattua jo muutama viikko sitten.

Kotijärven jää on sulanut jo rannasta, sillan alta ja virtapaikoista. Tuskin menee enää kauaa jäiden lähtöön!