torstai 25. toukokuuta 2017

Lampaat laitumelle


Jälleen on aika ajella meidän ohi varovasti, ettei vain nukahda rattiin ohi ajaessaan, kun laskee laitumella olevia lampaita!

Taustalla häämöttää edelleen jäässä oleva järvi.
Paljon vihreää laitumella ei ole, mutta jotain sentään.

Lampaat liikkuvat laitumella laumana sekä perhekunnissa.

Emilia maistelee vadelman silmuja.

tiistai 23. toukokuuta 2017

"Keltainen toukokuu - mikset sä jo tuu?"

Metsäkauriita luikki yksinään ja kolmen porukoissa pihapiirin poikki 
toukokuun toisella viikolla.

8.5. ahdisti, kun satoi taas lunta.

13.5. mökillä tallin edustalla yli puoli metriä lunta. 
Viime vuonna tässä kukki leskenlehti jo 5.5.

Van mitäpä vielä, äitienpäivänä 14.5. tuli kunnon lumimyräkkä!

Sitä oli yöllä -5 pakkasta, niin maanantaina aamulla työmatka näytti tältä.
Onneksi ei oltu kiirehditty kesärenkaita!

18.5. krookukset tulleet esiin ja kohta puoleen nuput aukeavat. 
Viime vuonna krookukset olivat täydessä loistossa jo 30.4.

Su 21.5. kävimme vielä pilkkireissulla mökkilammella! 
Paistelimme Kiviniemessä makkarat.

Ma 22.5. karitsat pääsivät ensimmäistä kertaa pihattoon. 
Kireimmät yöpakkaset taitaa olla tältä erää ohi.
Ehkäpä se kesä sieltä tulee.

Elämme toiveissa, että saisimme tällä viikolla jo lampaat laitumelle. 
Kyllä pellolla hieman jo vihertää, vaikka lunta ja vettäkin paikoin on. Viime vuonna ensimmäiset lampaat pääsivät laitumelle 18.5. Periaatteessa ne olisi voinut laskea aikaisemminkin jo, mutta meillä oli sähkölankoihin totuttelu tarhan teko kesken, joka viivästytti laitumelle laskua.

Viime lauantaina näyttäytyi kirjosieppo ja jo käkikin kukkui. Tuntuvat täällä jotkut nähneen jo pääskysiäkin.


Suokukot meidän rantapellolla 23.5.2017.




sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Parkour-Peppi

Noin kahden ja puolen minuutin videonpätkä karitsoiden päivävillistä ja Pepin hallitsemasta parkour-taidosta:

Parkour-Peppi


maanantai 1. toukokuuta 2017

Karitsoiden nimeäminen etenee, kevät oikein ei

Niittykunnaalla on nimetty karitsoita:

Jokimäen P. Pimun puhdas kainuun harmas poika on
Niittykunnaan T. Pete
("kohta sataa Parkkonen")
Tämä on niin ihana, että tätä ei voi laittaa pataan... Tykkää rapsutuksista ja menee silleen hassusti kyykkyyn, kun sitä silittää. Melkoinen puskija kylläkin jo nyt. Issäis poika.

Villen siskontyttö, Martta 8 v., sai nimetä tämän Ritun karitsan kännykän välityksellä.
Tästä tuli Riina.

Minun siskontyttö, Jasmin kohta 11 v., nimesi myöskin kännykän välityksellä tämän Esterin tytön Emiliaksi.

Meidän vapun "lainalapset" saivat nimetä tämän Esterin toisen tytön. He ehdottivat ensin Ellaa. Muuten kiva nimi, mutta meidän naapuri on Ella. En tiedä olisiko ollut naapurin Ellalle "kunnia" nimetä lammas hänen mukaansa. Lapset kuitenkin päättivät sitten, että tämä on Elli.

Nyt ei ole enää nimeämättä, kun Tiinan kaksi kainuunharmas uuhta.

Kissalla ja karitsoilla on herkkähetki. Silloin, kun karitsat olivat aivan pieniä, niin Tiina-emä ei antanut kissan tulla ollenkaan aidalle keikkumaan, vaan se äkäisesti ajoi kissan matkoihinsa!

Sitten lopuksi hieman vähän säästä. Täällä on edelleen talvi tiukassa kiinni. Vappuna teimme "lainalasten" kanssa lumiukon ja laskimme pulkalla mäkeä! Lunta onkin paikasta riippuen sellaiset 50 - 80 cm vielä! Hieman lohduttaa, että etelässä tuli myös lunta. Siellä ilmeisesti olikin vappuna enemmän lunta kuin jouluaattona!

Kevään merkkejä on kuitenkin bongattu lisää. Ville näki ja kuuli kurjet viime viikon maanantaina (24.4.) halkoja hakatessaan (viime vuonna havaitsimme kurjet 17.4.). Kuovit saapuivat järven jäälle la 29.4. (viime vuonna kuovit saapuivat 18.4.). Samana aamuna näimme myös soivan metson, taisi olla ensimmäinen kerta ikinä! 

Kai se kesä juhannukseen mennessä tulee. Ja kuten vanha viidakon sanonta kuuluu, että jos on juhannuksena lunta katolla, niin on sitä moassahi.