Odotettavissa tipuja

Meille lässähti tälle syksyä jo kolmas kana munien päälle hautomaan. Siirsimme kanan eilen omaan yksiöönsä, jotta se saa suorittaa tehtävän loppuun rauhassa. Kanan alla näytti olevan seitsemän munaa. Jos se ei sinne enempää muni, niin ei ole kovin montaa tipua tiedossa n. 27. marraskuuta tienoilla.

Syyskuun alkupuoliskolla syntyneet tuplaemojen tiput on jo virkeitä nuorikoita. Kahdeksasta tipusta kuusi on kukkoa ja vain kaksi kanaa. Tässä kuvassa vasemmalla kana ja oikealla kukko.

Tiedonhaluisia kukkopoikia.

Kanasia iltapuulla.

Gimli-Gandalf tarkkailee, että valtakunnassa kaikki on hyvin.

Kanat ulkoili vielä lokakuun lopulla, ja voisivat periaatteessa vieläkin ulkoilla päivisin, koska ei ole lunta ja päivälämpötilatkin on pääsääntöisesti plussan puolella. Emme kuitenkaan viitsi päästää niitä enää ulos, sillä naapurustossa on liikkunut minkki kapakalavarkaissa ja toisen naapurin kauriille tarkoitetut leivät käy hävyttömästi vohkimassa kettu!

Tuplaemot

Toinenkin hautoja pyöräytti tipusia viime viikon puolivälissä. Hänen tipusillaan on hieman enemmän väriskaalaa. Punertavan ruskea, vaalean keltainen, musta ja sitten kaikista pienin ja mielenkiintoisimman värinen, jolla on punainen pää ja harmahtava vartalo. Jännä nähdä minkälaiset väritykset näistä kehittyy. Hieman epäilen, että kaikki erikoissävytteiset ovat kuitenkin kukkoja. Nyt meillä on siis kahdeksan tipua!

Tuplaemot hoitavat sulassa sovussa tipujaan. Heille ei näytä olevan väliä onko poikaset omia vai vieraita. Kaikki halukkaat sopivat alle lämmittelemään ja kaikki saavat tasapuolisesti opastusta syömisessä. Tässä on menossa riehakas jauhelihahetki.

Tipusetkaan eivät ole moksiskaan ovatko oikean emon vai kaverin emon hoivassa. Saattavat välillä vaikkapa koko joukko olla toisen kanan alla lämmittelemässä.

Etualalla on kaikista pienin, punaharmaa tipunen. Terhakas tapaus. Ensimmäisenä syöksyy jauhelihaköntin päälle seistä pönöttämään kuin kukkulan kuningas. Ei ehkä ihan yhtä hätäiseen tajua ruveta syömään, joten siinä ehkä yksi syy pieneen kokoon.

Tuo keltainen oli ajautunut jotenkin verkon ali muiden kanojen puolelle. Oli piipittänyt suureen ääneen ja yrittänyt tunkea itseään pienestä verkonreiästä takaisin. Onneksi Ville oli sattunut menemään kanalaan ja sai tipusen takaisin lämpölampun ja emojen suojaan!

Tipusia!

Tänään alkoi metsäkanalinnustus. Ihan äkkiä ei tule mieleen toista näin huonoa kanalinnustuksen avausaamua. Keli on kurja. Kainuuseen on annettu tuuli- ja sadevaroitus. Vuorokaudessa saattaa sataa yli 50 mm. Onneksi olemme paikkakuntalaisia ja minulla on kesäloma, niin ei ole mikään pakko lähteä rämpimään märkään ja myrskyisään metsään, koska takaraivossa ei paina maksetut kalliit lintuluvat. Ehkä kahden viikon aikana tulee vielä niitä hienojakin erästelypäiviä.

Kanalintuennuste ei ole tällekään vuotta kovin hyvä. Kautta on lyhennetty Kainuussa niin, että se kestää vain 10.10. asti ja mehtikana eli riekko on rauhoitettu kokonaan. Jonkun verran olemme kuitenkin poikueisiin törmänneet. Jospa sitä tänäkin vuonna kävellyt kilometrit jossakin kohtaa palkittaisiin koiran hyvällä työskentelyllä ja sillä saaliillakin.

Metsäkanalinnuista sitten näihin kotikanalintuihin. Meillä on tipuja! Ensimmäisen emon alta kuului eilen piipitystä. Emo oli myös siirtynyt kuoriutumattomien munien päältä jo pois. Emon alla oli peräti 11 munaa, joista kuoriutui neljä tipua. Läpivalaisimme kuoriutumattomat seitsemän munaa. Niistä vain kaksi oli hedelmöittynyt, mutta jostain syystä kehitys oli hyytynyt matkalla. Ajatus siitä, että Gimli-Gandalf laukoo tyhjiä vain vahvistuu... Meillä taitaa olla kukon vaihto edessä.

Toinen emo hautoo vielä. Pari päivää, niin toivottavasti tämänkin emon alta alkaa kuulua suloista piipitystä.

Kolme tummaa untuvikkoa...

... ja taas yksi "Markku". :)

Nyt peukut, isovarpaat ja kaikki pystyyn, että nämä neljä on kanoja eivätkä kukkoja!

Lampaista kanojen kautta kesäkurpitsoihin

Jospa sitä pitkästä aikaa kuulumisia tältä rintamalta...

Pässipojat on siirretty mökiltä laiduntamasta kylän pintaan. Niiden laidun rajautuu järveen. Täytyy toivoa, ettei pojat keksi lähteä uimasille.

Ville rakensi "komean" sää- ja räkkäsuojan pojille. Olisi vain pitänyt älytä laittaa laudoitusta poikien lapojen korkeudelle, sillä ne on työntyneet jo takaseinästä läpi ja repineet vahvaksi väitetyn pressun rikki.

Sasu hieman linkutti jalkaansa tänään. Liekö kompuroinut rantapusikossa? Toivottavasti menee ohi itsekseen, sillä meillä on tälle kesää ollut näitä jalkavaivaisia lampaita jo kolme muutakin. Pimu oli ensimmäinen jalkavaivainen. Se oli valahtanut yön aikana ihan polvilleen ja luultiin ensin, että sillä oli jalka poikki. Onneksi ei keretty kuitenkaan pulttipyssyä tutkimatta hakea, kun todettiin, että taitaa sorkassa olla vika. Pimu oli noin viikon verran sisätiloissa pajua syömässä ja tointui jaloilleen. Ritu ja Ronja klenkkasivat myös ja olivat muutaman päivän sisällä ja tointuivat ennalleen. Liekö tämän sadekesän syy, että sorkat vaivaa. Lampaiden polut ja kaikki on ihan kuravellissä...

Sillan toisella puolella laiduntava uuhet. Iskä ja pojat eivät ainakaan vielä ole keksineet lähteä naisiin. Kop kop kop, koputtelee puuta.

Voi miten söpösti Riina nukkuu emänsä huomassa <3

Meillä on nyt jo jonkun aikaa ollut kanalassa ihanan rauhallista, kun kukkona häärii vain Gimli-Gandlaf yhdentoista kanansa kanssa. Puhuttiin, ettei nyt hetkeen konehaudota tipuja, että ihana rauha kanalassa säilyy eikä siellä ole mitään ylimääräisiä kukkopoikia hämmentämässä. Mutta kanatpa päättivät toisin. Meillä rupesi kaksi kanaa yhtäaikaa hautomaan! Olisikoha vielä noin 15 päivää niin meillä saattaa olla tipuja.

Tuplahautojat omissa pesissään.

Muu parvi ulkoilee.

Tähän loppuun vielä ilman mitään muuta aasinsiltaa kuin se, että on kanankakalla kasvatettu, hirmuinen kesäkurpitsa. Luulin, että nämä eivät ehdi, sillä laitoin siemenet itämään tosi myöhään. Uloskin pienet taimet pääsivät muistaakseni vasta joskus juhannuksen tienoilla, mutta niin vaan on satoa alkanut mukavasti tulla.

Kotitarvekanalan munia myynnissä

Hupsis, koko kesäkuu hurahti niin, ettei ehtinyt edes blogiin kirjoitella. Nyt onkin jäänyt paljon tarinaa rästiin. Aloitetaan selonteko kanoista, koska ellen laita mitään muistiin, niin olen niistä kohta itse ihan sekaisin.

Meillehän syntyi 20. tammikuuta "presidentillinen parvi" konehaudonnalla, jossa kuusi kukkoa ja vain kaksi kanaa. Tässä alkoi olemaan jo hieman liikaa polkevia ja kiekuvia kukkoja ja olemme nyt onneksi saaneet tilanteen tasaantumaan. 

Presidentillisestä parvesta lähti kotikuntani naapurikuntaan touko-kesäkuun vaihteessa yksi kukkopoika. Sattuivat valitsemaan vielä suosikki kukkoni, joten olin hyvillään, että kukkopoika sai jatkaa eloaan, kun oli vielä niin nätti, kesy ja kilttikin. Lisäksi se näytti olevan porukan pienin. Kukko matkusti pahvilaatikossa puolen suomen halki automme takapenkillä ja pääsi kolmen kanan herraksi.

Suosikki kukkopoikani veljiensä keskellä 23. toukokuuta ennen muuttoa toiseen kotiin.

Presidentillisestä parvesta jäi eloon myös toinen kukko, joka meni tähän omalle kylälle 29. kesäkuuta. Kukkopoika on väritykseltään melko komean mustan violetti kultaisella harjalla. Tämä kukkopoika oli veljesparven kookkain.

Isohkoon kanaparveen kotitarvekanalaan päässyt kukko kuvattuna 7. kesäkuuta. 

Päivänä jolloin kanat pääsivät tälle kesää ensimmäistä kertaa ulos.

Presidentillisestä parvesta on hengissä myös tämä ikkuna-aukossa istuva kukkopoika, joka kiekuu innokkaasti vielä kotosalla. Aivan saman näköinen kuin meidän ensimmäinen, jo edesmennyt Gandalf-kukko, jonka pitkän harkinnan päätteeksi päätimme laittaa pataan ja jättää Gimlin pääkukoksi. Pääkukko komeilee myös kuvassa ja sen nimi taitaa tätä nykyä olla Gandalf ja Gimli sopivasti sekaisin. ;)

Presidentillisestä parvesta pataan on joutunut yllä olevassa kuvassa oleva valkoinen kukko sekä toinen ensimmäisen Galdalfin värityksen omaava kukkopoika. Yhdelle presidentillisen parven kukkopojista oli käynyt köpelösti. Liekö joutunut isompien kukkojen tai kanojen kanssa tappeluun ja menettänyt henkensä melko pienenä jo... Presidentillisen parven kaksi ainutta kanaa alkoivat munimaan pikkiriikkisiä munia kesäkuun loppupuolella.

Lokakuussa syntynyt valkoinen kukko Gandalf the white päätyi myös pataan. Hänen siskonsa aloitti munimaan maaliskuussa ja voi hyvin.

Nyt meillä on siis jäljellä pääkukon lisäksi presidentillisen parven pikku-Gandalf  sekä kaksi nuorikkokukkoa, jotka syntyivät pääsiäisenä. Näistä pääsiäisenä syntyneistä vain yksi on kana. Nämä olivat muistaakseni omassa erillisosassaan kanalassa kesäkuun alkupuolle asti. Ulos ne eivät ole vielä uskaltautuneet. Nuorikot lymyilevät omassa porukassaan ja istuvat omalla orrellaan alimmaisina arvojärjestyksessä.

Meillä on muuten edelleen kananmunia myynnissä:

6 kpl kenno 2 €

10 kpl kenno 3 €

15 kpl kenno 4,5 €

Entten tentten teelikamentten...

Vasemmalta: pikkuruinen 39 g muna, normaali n. 58 g muna ja harvinaisen iso 69 g muna.

Villelle ihmettelin sunnuntaina, että ei ole lokakuussa syntynyt kana ruvennut vielä munimaan. Liekö kana kuuli ihmettelyni, kun heti seuraavana päivänä munintapesään oli ilmestynyt suloinen, pikkiriikkinen 39 gramman muna. 

Nämä lokakuun puolessa välissä Kultakutri-kanan hautomana syntyneet tipuset on tosiaan varttuneet viidessä kuukaudessa jo ihan ehdaksi kukoksi ja kanaksi. Kukko kiekuu ja polkee, myös siskoaan, ja kana on ruvennut munimaan. Sisarukset pitävät edelleen yhtä ja nukkuvat mielellään vierekkäin. Emo ei ole välittänyt heistä tuon taivaallista enää piiiiitkään aikaan, vaikka yhdessä vaiheessa puolusti poikasiaan raivokkaasti muilta kanoilta.

20. tammikuuta haudontakoneesta kuoriutunut "presidentillinen parvi" on vielä kanalassa eristettynä omaan loosiinsa, jottei isot pääse kiusaamaan. Oli sieltä pari kaveria päässyt yksi ilta livahtamaan karkuteille. Onneksi selvisivät kolhuitta ja hengissä karkumatkastaan. Yksi päivä myös iso kana livahti ruokittaessa pikku tipujen puolelle. Ei ollut moksiskaan tipuista, vaan oli lähinnä hädissään, että miten täältä pääsee takaisin isojen kanojen puolelle. Kanan muisti tuntuu tosiaan olevan hieman lyhyt, kun ei meinannut millään enää keksiä, että mistäs sitä oikein tultiin tälle puolelle.

Kirjoittelin jo aikaisemmin, että kanalassa on tapahtunut vahdin vaihto. Ennen niin määräilevä Gandalf-kukko on joutunut altavastaajaksi, kun pääkukon paikan on napannut puolta isompi Gimli. Meillä vaan edelleen tämä ns. kukkodilemma jatkuu, kun emme tiedä kenen pää joutuu pölkylle. Nyt on jo taas kolme kukkoa kiekumassa ja tipulasta varttuu lisää. Jokohan meillä viikonloppuna syötäisiin Galdalfia viinissä? Vaan järkevämpäähän se olisi syödä tuo lihaisan muhkea Gimli-kukko. Eli taas olemme saman äärellä...

Entten tentten teelikamentten

hissun kissun vaapula vissun

eelin keelin klot

viipula vaapula vot

Eskon saaun piiun paaun

nyt sä lähdet tästä pelistä pois!

Mutta kumpi?!?

Tänään kanalassa oli ennätysmäärä munia, melkein kennollinen, eli yhdeksän kappaletta! Munivia kanoja on nyt 11. Sen lisäksi kolme kukkoa ja kahdeksan tipua, joista on vain kaksi kanoja ja kuusi kukkoa.

Gandalf the White

Meillä kävi hieman huono tuuri näiden konehaudottujen tipujen kanssa. Kahdeksasta tipusta vain kaksi on kanaa ja loput kukkoja... 

(E)kana.

(To)kana.

Näitä mustanpuhuvia kukkoja viinissä on viisi...

...ja yksi vaalea coq au vin. Olisin niin toivonut, että tämä väritys olisi ollut kana!

Tänään nämä tipulit lähtivät meidän eteisestä vihdoin ja viimein haisemasta ja tomuttamasta kanalaan. Ovat ensin verkolla rajattuna omaan loosiin ja vasta hieman vielä kasvettuaan pääsevät rankkaan maailmaan muiden kanojen ja kukkojen joukkoon. 

Kanalassa on muuten arvojärjestys vaihtunut. Tiukkaa jöötä pitänyt Gandalf the Grey -kukko on joutunut altavastaajaksi. Paljon isokokoisemmaksi kasvanut aapiskukon näköinen Gimli-kukko on ottanut vallan ja höykyttää nyt Gandalfia. Lokakuussa kanan alta syntynyt kukkopoika varttuu lähes valkoiseksi. Olisikohan sen nimi Gandalf the White ja jäisikö siitä varsinainen kukko kanalaan..?

Vuodenalun kanamaiset mietteet

Niittykunnaalle syntyi viime vuoden lokakuun puolessa välissä kolme tipua kanan hautomana. Tästä linkistä kirjoittamaani juttuun. Valitettavasti tipuista ei jäänyt eloon kuin kaksi. Kolmas oli heti jotenkin heikkona, eikä jaksanut elää kuin muutaman päivän, vaikka yritimme piristää tipua mm. laittamalla pikkuruiskulla hunajavettä sen nokkaan.

Näistä kahdesta eloon jääneestä toinen on kana ja toinen on valitettavasti kukko.

Tomera kukko-poika. Ei vielä tarpeeksi lihava pataan...

Pikku-kana onkin hieman ujohkon sorttinen...

...eikä mikään ihme, kun on kanojen tarkassa hierarkiassa pahnan pohjimmaisena, kun emokaan ei ole enää suojelemassa.

Tänään laitoimme 18 munan setin hautomakoneeseen eli parinkymmenen päivän kuluttua meillä on jälleen tipuja. Saamme toivottavasti kesäksi lisää munivaa kanavolyymiä. 

Viivat haudontakoneeseen laitetuissa munissa on siksi, että voimme tarkkailla munaa kääntävän automatiikan toimintaa. Muna kun pitää muutaman kerran vuorokaudessa pyöräyttää toiseen asentoon.

Oletko kiinnostunut kesäkanojen ottamisesta? Niittykunnaalta olisi mahdollisesti saatavissa kesäkanoja pihamaalle kuopsuttelemaan. Voimme toki syksyllä ottaa ne takaisin, jos ei ole ympärivuotista tarvetta. Ennen kuin teet päätöksen ottaa kesäkanoja, niin lukaise läpi Eviran muistilista kesäkanan pitäjälle. Jos päällimmäiseksi haluat helposti ja halvasti omilta kanoilta munia, niin voin kertoa, että sitten kannattaa tyytyä ostomuniin! :) Jos taas sinulla on aikaa ja halua perehtyä kanojen hoitoon sekä kanoille sopivat lajinmukaiset tilat, niin kesäkana on oiva vaihtoehto ilostuttamaan suvi-iltoja.

Kultakutri ja kolme tipua

Kanoista Kultakutri rupesi hautomaan muutamia viikkoja sitten. Ajattelimme ensin raa'asti keskeyttää haudontahommat, koska tipuset syntyisivät melko viileään keliin. Annoimme kuitenkin haudonnan jatkua sillä seurauksella, että meillä on nyt kolme tipua! Kaksi kellertävän kirjavaa ja yksi musta.

Kultakutrilla on vielä yksi muna haudonnan alla, mutta kolme se oli vieritellyt pois pesästä. Saa nähdä kehkeytyykö yhdestä mattimyöhäsestä enää mitään.

Tiput on aivan ylisuloisia, kun ne kiipeilevät emonsa päällä ja nautiskelevat lämpölampun ja emon lämmöstä. Löydätkö tipun kuvasta? :)

Kukkoa kahdella tapaa

Niittykunnaan pääsiäistiput ovat varttuneet jo ehdoiksi kanoiksi. Nuorikot on ruvenneet munimaan. Olemme saaneet suloisia pikkumunia nyt noin reilun viikon verran. Kukkopojatkin rupesivat jo jonkun aikaa sitten kiekumaan ja polkemaan, joten 15. elokuuta oli aika päättää niiden päivät.

Kukkopojat siis muuttivat hieman olomuotoaan:

Kukko 1

Valmistettu kokonaisena uunissa ja kyytipoikana perunamuussia oman maan uutispotuista sekä puolukkahilloa.

Kukko 2

Valmistettu fileinä thaimaalaissävytteisellä kookoskastikkeella, kesäkurpitsaa omasta maasta ja riisiä.

Oli hieman tympeää lahdata kukot, mutta voi taivas, että niistä tuli herkulliset ruoat. Puhutaan sitten aivan eri lihasta kun kaupan broileri!

Nyt kun nuoret kukkopojat on syöty, on kanoilla ja kukoilla hieman seesteisempää taas elämä. 

Orren herrat

Kukot Gimli ja Gandalf ovat tulleet nyt uudessa tilassa paremmin toimeen keskenään. Ovat ilmeisesti saaneet selkeämmin esiin omat parvensa, kun kanalasta löytyy kaksi ortta vastakkaisilta seiniltä eikä tarvitse enää saman orren herruudesta kinastella.

Toisella seinustalla yöpyy Gandalf sekä Kaunotar ja hänen hautomansa Kaneli ja Pippuri. 

Vastakkaisella seinustalla yöpuulla Gimli ja hänen haareminsa Kultakutri, Lumikki ja Tuhkimo.

Samalla orrella Gimlin parven kanssa on myös nuoriso-osasto sopivan hajuraon päässä.

Nyt on kaikille nuorikoillekin keksitty nimet, paitsi kukkopojille joiden nimet voisi olla vaikkapa Coq au vin yks ja kaks... Nuorikkokanojen nimien teema lähti Markku-kanasta. Koska kanalle tuli miehen nimi, niin loput nimettiin nimillä, jotka sopivat sekä miehelle että naiselle.

Vieno, Kukko1, Kuisma, Kukko2, Markku ja Kaino.

Kukkoja tarjolla

Niittykunnaalla on tehty kanoille uusi kanala. Tai lähinnä vanha sauna tyhjennetty ja muokattu kanoille sopivaksi. Nyt kanoilla on valoisampi ja entistä isompi tila missä kuopsutella. Vielä kun ehdimme ulkotarhan rakentaa, niin pääsevät ikkunasta pihalle.

Siirsimme ensin nuorikot uuteen kanalaan, jossa ne saivat puolitoista vuorokautta touhuta ilman vanhempien kanojen seuraa. Nuorikot olikin helppoja siirrettäviä, kun ovat ihan sylikanoja:

"Kenokaulan" tyylinäyte. Ihme, että tämä kana on hengissä. Tämä ja Markku saivat melko kovaa kyytiä kanoilta muutama viikko sen jälkeen, kun olimme siirtäneet ne isojen kanojen kanssa samaan tilaan. Markulta oli nokkaistu päälaki auki, mutta "Kenokaula" oli saanut rankempaa runtua. Sillä oli kaula kaltattu niin pahasti auki, että olimme varmoja, että se ei huomista näe. Van mitäpä vielä, sehän selvisi! Hieman pienempi se on kuin muut, mutta kaula on parantunut lähes täydellisesti. Tapahtumasta muistuttaa enää muutama epämääräisesti sojottava höyhen.

Markku-kana ja toinen kukoista.

Tyytyväisiä nuorikkokanoja.

Tänään siirsimme isot kanat ja kukot nuorikoiden seuraksi.

Nuorikot hämmästelemässä päivän tuotosta.

Gandalf.

Gimli.

Jos joku tarvitsee kanalaumaansa uutta kukkoa, niin meillä olisi tarjolla vähemmän kesy, mutta kiltti aikuinen kukko tai sitten kaksi erittäin kesyä nuorikkokukkoa. Kukot ovat tyrnäväläistä maatiaiskantaa ja kelpaavat MTT:n suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelmaan, jos sellaiseen on kiinnostusta liittyä.

Tässä vielä kuva toisesta nuorikkokukosta, jolle on alkanut kaulaan ilmaantua komeaa punaista väriä. Toisen nuorikkokukon kuva on ylempänä tätä kirjoitusta.

Kukko ja kana.