Vuokkijärven kaksitoista kuukautta vuonna 2016

Näin vuoden viimeisen päivän kunniaksi julkaisen kuvat tämän päättyvän vuoden 2016 projektistani. Olen ottanut oheiset Vuokkijärven kuvat Suomussalmen Ala-Vuokin kylää halkovalta sillalta (Vuokin silta, Kovalan silta, "uusi silta") länteen ja itään joka kuukausi noin 18. päivän paikkeilla. Kyseisen järven rantaan rajoittuvat myös asuintilamme pellot. Maisema, mitä ei voi lakata ihailemasta.

TAMMIKUU :

Länteen.

Itään.

HELMIKUU:

MAALISKUU:

HUHTIKUU:

TOUKOKUU:

KESÄKUU:

HEINÄKUU:

ELOKUU:

SYYSKUU:

LOKAKUU:

MARRASKUU:

JOULUKUU:

Länteen klo 12.50

Sama sumuinen suunta klo 14.50

Itään klo 12.50

Samaan suuntaan pari tuntia myöhemmin.

Oikein hyvää vuoden viimeistä päivää kaikille ja onnea tulevaan juhlavuoteen 2017, 

jolloin Suomi täyttää 100 ja Suomussalmi 150 vuotta!

Rauhallista joulun aikaa

Perheenlisäystä(kö)

Ritu, Esteri ja Pimu kerittiin lokakuun lopulla "kauniiksi pässiä varten". Pässi ja yksi uuhi muuttivat meille kerintää seuraavana päivänä eli 30.10.2016. Pässi on puhdas kainuun harmas T. Hautalan Sasu (synt. 2014) ja jää meille omaksi. Tosi komea runkoinen, mukavaluonteisen oloinen ja iso, lähemmäs 100 kilon, jässikkä. Väritykseltään siniharmaaseen vivahtava. Uusi uuhi on myös puhdas kainuun harmas I. Lahtelan Dinah (synt. 2014, kerran karitsoinut).

Muu lammaslauma sai olla pihatossa/ulkona pyhäinpäivänviikonloppuun asti. Sitten lähti lopuiltakin lampailta vanhat villat päältä. Seuraavana yönä pakkanen paukahti - 18 asteeseen aivan yllättäin, mutta onneksi olimme älynneet laittaa vasta kerityille lampaille lämpölampun!

Kerinnässä paljastui melkoinen ylläripylläri... Porostiina saattaa olla kantavana. Se oli pikkupässipoikien kanssa meidän mökillä laiduntamassa loppukesästä ja vielä syyskuussakin, jolloin pikkupässit olivat jo 4 kk:n ikäisiä eli periaatteessa jo sukukypsiä. Saas nähdä syntyykö meille helmikuussa rakkauslapsia!?!

Tässä muutama kännykällä räpsäisty kuva:

Ostimme vihdoin kerintäkoneen. Kyllä sujui sutjakkaasti ja selkää säästäen kerintä! Vieläkun teemme jonkun tellingin, että lampaat nousevat korkeammalle selkää armahtamaan.

Hirmuisen villakasan alta paljastui hyväkuntoinen sutjakka tyttö, Matilda.

Porostiinan epäilyttävä roikkumaha ja Ronja Rituntytär.

Kerttuli.

Tallikissa Ilona on ruvennut nyt pakkasten aikaan jäämään mielellään lampolaan yöksi. Tosin aamuisin se on jo pihalla touhuamassa. Jossakin välikatossa on siis kissan mentävä reikä!

Lampolaa on kunnostettu pikkuhiljaa uuteen uskoon. Toisen puolen lattia on valettu betonilla, kanala on purettu ja lampaille tehty pari uutta loosia. Toisessa on pikkutytöt ja Porostiina ja toisessa Ritu, Esteri, Pimu ja Dinah Sasun kanssa.

Dinah märehtii tyytyväisenä uudessa kodissaan.

Sasu liehittelee Pimua.

Pyhäinpäivän kerinnän yhteydessä näimme Sasun tekevän temput sekä Pimulle että Dinahille.

Niittykunnaalla on myynnissä erivärisiä risteytyskaritsoiden raakavilloja hintaan 5 €/kilo.

Edit 10.12.2016
Kaikki syksyn raakavillat on myyty. Kiitos kaupoista!

Laidunkausi on ohi!

Pässipoikien laidunkausi loppui jo syyskuun lopulla, kun laitoimme pojat teuraaksi. Nyt loppui tyttöjenkin laidunkausi, sattuneesta syystä. Tuli lunta! Liekö on pysyvää lunta vielä, mutta korjattiin laidun (seipäät ja sähkölangat) pois tänään. Jätettiin tytöille vielä pieni jaloitteluaitaus tarhan ja pihaton lisäksi.

Porostiina, oikealla yläkulmassa, on aivan hölmistynyt mitä yön aikana on tapahtunut! 

Oikeesti toi on kyllä Porostiinan perus ilme...

Vasemmassa kulmassa Kerttuli ja keskellä Elsa.

Pajunlehdet maistuivat, kun maasta ei löydy enää mitään.

Suurin osa tytöistä ei ole nähnyt ennen lunta esim. vasemmassa reunassa oleva toukokuussa syntynyt Essi ja oikeassa kulmassa oleva maaliskuussa syntynyt Matilda. 

Tytöt on komeassa villassa! Kohta on kerinnän aika.

Pimu, Kerttuli, Matilda ja Porostiina.

Porostiina on muuten jatkoajalla. Meinasimme laittaa sen teuraaksi pässipoikien kanssa, kun se oli mökillä poikien kanssa laiduntamassa. Ennen mökkilaitumelle lähtöä Porostiina oli ruvennut klenkkaamaan jalkaansa, mutta parantui kuitenkin siitä. Hellyimme sitten tuomaan Porostiinan vielä takaisin, vaikka sitä ei olekaan tarkoitus enää astuttaa. Voihan sen teurastaa sitten vaikka myöhemmin...

Muutaman päivän lauma saa laiduntaa vielä kimpassa. Sitten muut, kuin tänä keväänä syntyneet uuhet ja Porostiina, pääsevät heilastelemaan meille pian muuttavan pässin kanssa!

Riistakamera jättipotti!

On jäänyt päivittämättä kesällä riistakameraan tallentuneet kulkijat, joten laitan otokset nyt tässä yhteydessä. Loppuhuipennukseksi viime viikolla kuvatut jättipotit.

Kesäkuussa kameralle tallentui metsäkauris. Tämä ei ole kuvattu naapurin ruokintapaikalta, jossa niitä vierailee kymmenkunta pitkin talvea. Tämä on kuvattu n. 10 km päässä ruokintapaikasta "umpimetsässä" omilla mailla. Saimme siis todisteita, että metsäkauriit ovat levittäytyneet kauemmaskin. Metsäkauriithan ovat melko harvinaisia näillä korkeuksilla.

Elokuussa kamera oli mökkinaapurin mailla hirvien nuolukivellä. Sinne tallentuikin yksi ylivuotinen ja hellyttävä kuva...

... emästä imettämässä vasaansa. 

Sitten viime viikon jackpotteihin. Mehän viime joulukuussa aloitimme riistakamerauran heiluvilla heinillä, mutta voin kertoa, että nyt on päästy aika pitkälle niistä!

Teimme omille maille pienpetohaaskan, nyt kun kanalinnustuskin loppui niin aikasin tänä vuonna. Kanalintureissuilla törmäsimme myös huomiotaherättävän paljon kanalintujen raatoihin, joilla joku pienpeto oli aterioinut. Muutamillakin reissuilla koirat löysivät raatoja 2 - 4 per reissu! 

No mutta nyt niihin pienpetohaaskan kuviin, joilla ei vieraillut yhtään PIENpetoa vaan SUUR!

Valtaosa haaskalla kävijöistä oli korppeja. Myös talitinttejä, närhiä ja muutama harakka.

Mutta kukas se siinä?!?

Maakotkahan se! Ja närhi uteliaan rohkeana odottaa vuoroaan.

Oi oi, piilokojuhan se on nyt rakennettava, että saa upeita lentokuvia kotkasta!

Me itseasiassa näimmekin tämän kotkan ihan livenä haaskalla vain 10 metrin päästä. Silloin en ehtinyt napata siitä yhtään kuvaa, kun se jo lähti. Sitten meille tulikin kiire kiikuttaa riistakamera paikoilleen.

Epäilys oli suuri, että tuleekohan kotka enää paikalle riistakamerakuvattavaksi, mutta sehän oli vieraillut haaskalla monena päivänä ja välillä useaan otteeseenkin.

Mutta sitten riistakameralta paljastui jotain, joka sai meidät molemmat hihkumaan ilosta:

Kukas se sieltä kurkkii?

Ahmahan se!

Viime jouluna yhteiseksi hankitun lahjan nöyrä tavoite oli, että jos joskus onnistuisi ahmasta saamaan kuvan. No, siinä se nyt on! 

Ja ajatus piilokojusta senkun vahvistuu.

Ja riistakamerahaaveet meni uusiksi. Mikäköhän olisi seuraava tavoite?