torstai 30. kesäkuuta 2016

Lomantarpeessa


Niittykunnaalla on tehty heinää emännän ja isännän hartiavoimin. Kuivaheinää mätettiin ylisille juhannusaaton aattona klo 18 - 23.00 emännän työpäivän päälle. Jossain vaiheessa iltaa emäntä rupesi kitisemään, kun tottumatonta niin väsytti ja kolotti. Jossain vaiheessa isäntä tiesi, että nyt on tosi kyseessä, kun kitinä lakkasi. 

Heinää tehtiin viitisen tuntia myös juhannuspäivänä, jolloin meidän piti olla mökkinaapurin pihapeleissä. Meillä olikin hieman kovemman panoksen pihapelit, kun sateenuhka ruoski meidät oikein tosissaan hommiin. Huhkimme viimeiset hangolliset kuivaa heinää käsivarret maitohapoilla ylisille, ehdimme juuri ja juuri ennen kuin taivas repesi! 

Iloitsimme myös siitä, että saimme ensimmäistä kertaa luo'olla kuivattua heinää, jolloin seiväsvaihe jäi kokonaan pois työtaakasta. Niittykunnaalla kun nykyään on traktori ja pöyhin vahvuutena.

Juhannuksen jälkeen maanantaina heinän teko jatkui. Isäntä innostui niin traktorilla niittämään, että niitti selkänsäkin jumiin traktorin hytissä rytkyessään. Homma oli liikaa myös traktorille, sillä sekin hyytyi pellolle. Tämä kaikki sillä seurauksella, että maanantaina niitetyt kuivaheinäksi tarkoittamamme muutamat alat jäivät homehtumaan pellolle... Traktori on saatu kuntoon, mutta isännän selkää ei. 

Ollaan oltu sitä mieltä, että kyllä tämä Kainuu niin antaa, mutta osaa myös ottaa... Nyt ollaan taas kallistuttu sinne ottopuolelle.

Kirjoituksen on kirjoittanut nimimerkki "lomantarpeessa". Mutta miten sitä ottaa lomaa omasta elämästään? ;) Sitä paitsi kesken heinänteon saimme kuulla, että elämme unelmaamme. Joten dream on, dream on!

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Orren herrat

Kukot Gimli ja Gandalf ovat tulleet nyt uudessa tilassa paremmin toimeen keskenään. Ovat ilmeisesti saaneet selkeämmin esiin omat parvensa, kun kanalasta löytyy kaksi ortta vastakkaisilta seiniltä eikä tarvitse enää saman orren herruudesta kinastella.

Toisella seinustalla yöpyy Gandalf sekä Kaunotar ja hänen hautomansa Kaneli ja Pippuri. 

Vastakkaisella seinustalla yöpuulla Gimli ja hänen haareminsa Kultakutri, Lumikki ja Tuhkimo.

Samalla orrella Gimlin parven kanssa on myös nuoriso-osasto sopivan hajuraon päässä.

Nyt on kaikille nuorikoillekin keksitty nimet, paitsi kukkopojille joiden nimet voisi olla vaikkapa Coq au vin yks ja kaks... Nuorikkokanojen nimien teema lähti Markku-kanasta. Koska kanalle tuli miehen nimi, niin loput nimettiin nimillä, jotka sopivat sekä miehelle että naiselle.

Vieno, Kukko1, Kuisma, Kukko2, Markku ja Kaino.


sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kukkiva Niittykunnas

Ohessa joitakin Niittykunnaan kukkivia perinneperennoja sekä niittykukkia:

Päivänkakkara
Lehdistä ja kukista voi tehdä teetä

Voikukka
Voikukan nuoret lehdet soveltuvat esim. salaattiin. Kukat ovat myös syötäviä. Parhaimmillaan nuorena ja nuppuisena, ei enää tuleentuneena kuten kuvassa.

Syreeni
Kukilla koristelet salaatit tai teet ihanan kesäistä juomaa.

Nurmitatar
Edustaa minimalistista kauneutta. Voit ryydittää sillä vaikka keiton.

Metsäkurjenpolvi
Syötävät kukat sopivat koristeeksi salaatteihin, leivonnaisiin ja jälkiruokiin.

Kaunokki ja koiranputki.
Molemmat ovat syötäviä, mutta Kaunokit ovat karvaan makuisia.
Koiranputkesta voi syödä lehdet, kukat ja juuret. 
Juuret muistuttavat hieman palsternakan makua ja sopivatkin esim. keittoihin. 
Jottet kirjaimellisesti lykkää ennen aikaisesti koiranputkea, niin matkijalajit on syytä tuntea. Koiranputken voi sotkea esim. Myrkkykatkoon, Myrkkykeisoon ja Hukanputkeen. 
Myrkkykeiso kasvaa kosteilla paikoilla eikä varoita myrkyllisyydestään. Myrkkykeison varsi ja lehdet tuoksuvat tillille, juurakko sellerille. 
Hukanputkea eikä Myrkkykatkoakaan juuri näillä lakeuksilla kasva, mutta eteläisemmässä Suomessa tulee olla varma mitä kerää!

Akileija
Kuuluu leinikkikasveihin. Kaikki leinikit ovat myrkyllisiä.

Koiranheisi
Myrkyllinen
Tunnetaan kuitenkin rohtokasvina esim. lihaskipujen lievitykseen.

Hyvää Suomen luonnonkukkapäivää Sinulle!
Aiheeseen liittyviä tapahtumia on ympäri Suomea ja Kainuuta. 
Tänä sateisena ja tuulisena päivänä Suomussalmen kirkonkylällä on Metsähallituksen luontopalveluiden järjestämä retki klo 14 - 16.30.


tiistai 7. kesäkuuta 2016

Ristiäiset

Tässäpä kännykällä räpsäistyt kuvat toukokuun tytöistä, jotka on nyt nimetty emänsä etukirjaimen mukaan:

Esterin tytöt:

Elsa

Essi

Essillä ei ole enää toista korvamerkkiä. Se oli repeytynyt irti samalla viikolla, kun se laitettiin. Aika pahasti vielä. Korvaan ei kyllä ikuna taida saada enää uutta merkkiä.
Eviran lampaiden merkitsemis- ja rekisteröintiohjeen mukaan Essiä ei voi ikinä myydä eloon toiselle tilalle, ainoastaan teuraaksi. Ja korvamerkittömyydestä on tehtävä ilmoitus rekisteriin. No, onneksi Essi ei ole lähdössä mihinkään...

Ronja Rituntytär


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Kukkoja tarjolla

Niittykunnaalla on tehty kanoille uusi kanala. Tai lähinnä vanha sauna tyhjennetty ja muokattu kanoille sopivaksi. Nyt kanoilla on valoisampi ja entistä isompi tila missä kuopsutella. Vielä kun ehdimme ulkotarhan rakentaa, niin pääsevät ikkunasta pihalle.

Siirsimme ensin nuorikot uuteen kanalaan, jossa ne saivat puolitoista vuorokautta touhuta ilman vanhempien kanojen seuraa. Nuorikot olikin helppoja siirrettäviä, kun ovat ihan sylikanoja:


"Kenokaulan" tyylinäyte. Ihme, että tämä kana on hengissä. Tämä ja Markku saivat melko kovaa kyytiä kanoilta muutama viikko sen jälkeen, kun olimme siirtäneet ne isojen kanojen kanssa samaan tilaan. Markulta oli nokkaistu päälaki auki, mutta "Kenokaula" oli saanut rankempaa runtua. Sillä oli kaula kaltattu niin pahasti auki, että olimme varmoja, että se ei huomista näe. Van mitäpä vielä, sehän selvisi! Hieman pienempi se on kuin muut, mutta kaula on parantunut lähes täydellisesti. Tapahtumasta muistuttaa enää muutama epämääräisesti sojottava höyhen.

Markku-kana ja toinen kukoista.

Tyytyväisiä nuorikkokanoja.

Tänään siirsimme isot kanat ja kukot nuorikoiden seuraksi.

Nuorikot hämmästelemässä päivän tuotosta.

Gandalf.

Gimli.

Jos joku tarvitsee kanalaumaansa uutta kukkoa, niin meillä olisi tarjolla vähemmän kesy, mutta kiltti aikuinen kukko tai sitten kaksi erittäin kesyä nuorikkokukkoa. Kukot ovat tyrnäväläistä maatiaiskantaa ja kelpaavat MTT:n suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelmaan, jos sellaiseen on kiinnostusta liittyä.

Tässä vielä kuva toisesta nuorikkokukosta, jolle on alkanut kaulaan ilmaantua komeaa punaista väriä. Toisen nuorikkokukon kuva on ylempänä tätä kirjoitusta.

Kukko ja kana.


lauantai 4. kesäkuuta 2016

Jonoon järjesty!

Niittykunnaan aika on mennyt mm. lampaiden laidunta tehden.

Eläintenpitoa on nyt ihanasti helpottanut, että kaikki lampaat ovat olleet laitumella tämän viikon. Imettäviä emoja pitää kuitenkin täydennysruokkia aamuin ja illoin. Katrasta on mahdotonta pitää erillään, joten myös Pimu, Kerttuli ja Matilda saavat lisäruokaa. Ovat myös ehkä jo hieman sen näköisiäkin...

Porostiinan pojille olemme myös tuttipullosta antaneet lisämaitoa kolmisen kertaa päivässä. Tuttipullopojat ovat selkeästi kesympiä kuin muut kuusi toukokuun karitsaa.

Lampaat olivat taas ensin totuttelutarhassa muutaman päivän luomassa henkistä estettä sähkölankaan.

Totuttelutarhan sähkölangat on purettu ja portti laitumelle avattu. 
Lampaat keräävät rohkeutta kulkea portista laitumelle.

Sillä välin, kun muu lauma vielä hämmästelee, niin jo aikaisemmin laitumelle päässyt Pimu näyttää mallia miten laitumella laukataan!

Kerttulikin kirmaa tottunein elkein uudella laidunlohkolla!

Ritu ja vain yksi Ritun karitsoista oli niin rohkea, että uskaltautui mukaan. 
Ritun edessä näkyy Pimun, Kerttulin ja Matildan aikaisemmin laiduntaman alan raja. Nyt laidunta on laajennettu niin, että takaraja on lähempänä kuvan taustalla häämöttäviä puita.

Ritun muutkin pienokaiset uskaltautuivat matkaan.

Ritun poikii.

Eipä siinä kauaa mennyt, että koko porukka oli laiduntamassa.

Jonoon järjesty!


perjantai 3. kesäkuuta 2016

Tiedätkö mitä nää on?

Ihan kuin Niittykunnaalla ei olisi muutenkin tarpeeksi puuhaa, niin haudotutimme haudontakoneessa tällaisia pienokaisia, jotka kuoriutuivat 20.5.2016: 


Rennosti vaan!

Tänä päivänä kuoriutujat ovat jo näin "isoja":




Joko arvaat mitä nämä ovat?

No juu, fasaaneja, ilmiselvästi... Meillä oli haudontakoneessa 30 munaa, jotka saimme postipakettina kaverilta etelästä (suuri kiitos!). Olisikohan keräily ollut liian pitäaikainen, mutta ei edes puolet kuoriutunut. Osa jouduttiin auttamaan kuoriutumaan, mutta niistä ei kyllä valitettavasti ollut eläjäksi.

Tällä hetkellä yhdeksän tipua on erittäin voimissaan. Toivottavasti selviävät aikuisiksi asti.

Ja naapurit voivat hengähtää, sillä ei ole tarkoitus, että nämä jäävät tänne kylälle mekastamaan. Ovat menossa ihan muualle. ;)