Fasaanihaukku

Kesäkuussa eräs tuttu tästä melko läheltä soitti, että haluammeko häneltä fasaaneja, koska hän lopettaa fasaanitouhut. No emme kyllä oikeastaan haluaisi, mutta emmehän tohtineet sanoa ei. Niimpä meille muutti jälleen fasaaneja: kaksi kanaa ja yksi kukko. Lähtökohtaisesti tiesimme jo kokemuksesta, että niiden tarhaus tulee olemaan tuhoon tuomittu juttu, mutta tarhasimme ne silti samaan tarhaan mihin olimme aikaisemmatkin fasaanit, ei niin menestyksekkäästi, tarhanneet.

Empä muista enää, että montako viikkoa eli päivää tyypit tällä kertaa tarhassa pysyivät. Eräänä päivänä näimme mökkitien päässä, eli n. kilometri tahasta, yhden fasaanikanan viipottavan. Toivoimme hetken, että viime vuotisista olisi yksilö säilynyt talven yli hengissä. Mutta järki sanoi kuitenkin jo, että karannuthan se oli tarhasta!

Päästimme sitten myös fasaanikukon jäljelle jääneen kanan kanssa vapaaksi. Ne kävivät monta viikkoa syömässä tarhassa. Välillä nuoren fasaanikukon epävireinen rääkäisy kuului niityltä. 

Jossain vaiheessa heinäkuuta fasaanit katosivat. Välillä kuului juttuja, että niitä olisi kuitenkin nähty, kunnes näköhavainnotkin lakkasivat kokonaan. Ajattelimme fasaanien joutuneen kissojen tai villieläinten herkuksi.

Elokuussa mökille ilmestyi kuitenkin jymy-yllätys. Fasaanikana muutaman poikasensa kanssa! Tukiruokinnalla saimme poikueen jäämään pyörimään mökkimaastoon. 

29. syyskuuta Villen touhuillessa mökillä, oli Hali ottanut haukun meidän niitylle jätetystä riistapusikosta. Hali oli haukkua paukuttanut ainakin sen puoli tuntia, ennen kuin Ville oli kesken töidensä mennyt katsomaan mistä on kyse. No fasaanihan se Halilla oli tiukassa haukussa. 

Villellä ei ollut tietenkään asetta mukana, joten hän oli lampsinut naapuriin haulikkoa lainaamaan. Hali oli lisännyt ääntä, että onko ukko nyt aivan tötterö, kun lähtee pois, vaikka lintu on ihan näkösällä! Hali oli ollut edelleen puun alla haukkumassa, kun Ville oli tullut lainahaulikon kanssa takaisin. Fasaani oli haukusta lumoutunut sitkeästi oksalle. Pam! Lintu alas puusta Halille kopiksi. 

Ville oli mennyt takaisin touhujensa pariin, niin jo oli alkanut uusi haukku. Taas Halilla oli fasaani haukussa. Onneksi Ville ei ollut ehtinyt vielä palauttaa lainahaulikkoa. Ei muuta kuin taas fasu alas puusta Halille kopiksi!

Hali oli ottanut vielä kolmannenkin fasaanihaukun, mutta tätä Ville ei ollut enää tohtinut ampua.

Fasaani kana ja kukko kesäkuussa tarhassa.

Kanalintukauden avaus 2017

No eipä haitannut yhtään, että kanalinnustuksen avauspäivä jäi huonon kelin vuoksi väliin, koska seuraava päivä valkeni aurinkoisena erästellä. Ja millainen päivä siitä tulikaan!

Kevättalvi

Talitintit ovat jo tovin laulellen kertoneet lähestyvästä keväästä. Nyt siitä kertoo myös päivisin mukavan lämpimästi paistellut aurinko, joka lämmöllään saa komeita jääpuikkoja aikaan.

Kevätauringon innoittamina olemme idättäneet kanoille ohraa.

Vihanta on kanojen herkkua!

Meillä oli viikon täällä hiihtolomalaisia. Ensin siskoni tyttö, 9v. Jasmin yksinään, ja puolesta välistä viikkoa koko perhe. Jasmin meinasi, että kanoilla kestää kauan nokkia heinät kitusiinsa, mutta siinä ei nokat kauaa tuhisseet, kun astia oli mulloksella!

Hiihtolomalaisten kanssa tuli kovasti ulkoiltua mm. potkukelkkailtua, hiihdettyä ja tehtyä lumilinna. Verkoista nousi pari kuhaa, joista toinen 1,5 kg. Verkko reissulla teimme rantaan myös makkaratulet. Ukkohallassakin tuli poikettua. Voih, mitkä maisemat!

Tänään laitoimme hankkimamme haudontakoneen pöhisemään. Saas nähdä onnistuuko yksikään kahdeksasta munasta tipuksi asti konehaudonnalla. Jos, niin noin 21 vuorokauden kuluttua meillä on tipuja! 

Maaliskuulle osuu muitakin syntymän ihmeitä, kuin tiput, sillä Pimun pitäisi maaliskuun parin ensimmäisen viikon kuluessa karitsoida. Rakensimme jo Pimulle oman karsinan, jossa se saa olla yöt ja jonne se on helpompi ruokkia hieman runsaammin kuin muut uuhet. Päivisin lampaat yleensä ovat yhdessä pihatossa. Paitsi esim. tänään aamulla ne eivät päässeet pihattoon, koska pakkanen oli yön aikana kiristynyt - 20 asteeseen. 

Kuvassa Pimu esittelee pallottavaa "vauvamasuaan" seisomalla kivennäisastiassaan... Pimun tissitkin on alkaneet turvota. Ne hahmottaa jo selkeästi takaa katsottaessa.

Karkauspäivää vietimme tänään mm. hiihtelemällä omalla palstalla. Ville ulkoilutti myös haulikkoaan, jos olisi jänis sattunut pomppimaan hollille. Karkauspäivän lisäksi tänään on viimeinen jäniksen mehtyy päivä tälle metsästyskaudelle.

Joitakin jälkiä hiihtolenkillä näimme mm. poron, ketun ja ahman, mutta ei yhtään jäniksen jälkiä. Emmekä nähneet yhtään jänistäkään. Mikä oli toisaalta hyvä, ettei mukana ollut Hali olisi innostunut kahta kauheammin jäniksistä. Hali nimittäin ajoi viime tiistaina kolme tuntia jänistä meidän mökkimaastossa. Olimme Jasminin kanssa pilkillä & makkaran paistossa, kun Hali yhytti jäniksen hollille. Ei tullut pois ajosta, kun teimme lähtöä jäältä. Ehdimme kävästä naapurilla kahvilla, niin sillä välin oli koira ilmestynyt mökin pihaan... Melko sinnikäs kaveri!

Pässiä kyydissä

Niittykunnaalla oli eilen touhukas ystävänpäivä. Aamupäivästä kävimme kelkkailemassa koirien kanssa. Kelkka kulki liukkaasti, nimittäin potkukelkka! Koirat saivat energiaa poistavaa juoksuliikuntaa, ennen kuin joutuivat jäämään yksin siksi aikaa, kun kävimme palauttamassa ihanan Suklaatti-pässin Iisalmeen.

Meidän pystäri-Hali kunnostautuikin männä viikolla avaamalla ystävältäni saamani käyttämättömän Rapalan Angry Birds tasurin paketistaan ja tutkiskelemalla sen käyttökelvottomaksi. Tosin Ville meinasi, että nyt sillä tulee kalaa, kun on kustomoitu. Onni onnettomuudessa oli, että tasurin kolmihaarakoukku ei ollut jäänyt koiran huuleen kiinni!

Suklaatin palautusreissulla vierähti yhdeksän tuntia pysähdyksillä molempiin suuntiin höystettynä sekä kahvitteluhetkellä määränpäässä. Ajokeli oli jälleen huonohko, varsinkin takaisin ajellessa lumisade sankkeni ja pölinä tienpinnassa oli melkoinen. Kotona olimme n. klo 21.30.

Suklaatti autokyydissään tyytyväisenä. Pimu olisi halunnut lähteä Suklaatin matkaan...

Suklaatti kotipihallaan pikku-pässejä moikkaamassa.

Uuhien ja kauraämpärin avulla Suklaatti kirmasi iloisesti oikeaan aitaukseen.

Juuri ajomatkalla puhuimme, että nyt kelien lauhduttua ja kevään joutuessa, olisi kiva, jos lampaat pääsisivät hieman jaloittelemaan ulos. Lampuri kertoi, että jalottelevien uuhien synnytykset on sujuneet yleensä todella hyvin, joten se vahvisti vielä ajatustamme ulkoilusta. Tosin sen verran kovin olemme täällä talvessa kiinni, että pihaton oven edessä on sellainen reilu metri pankkaantunutta lunta ellei enemmänkin... mutta jospa päästäisimme lampaat edes pihattoon, niin saisivat hieman enemmän vaihtelua päivärytmiinsä.

Tällaiset pihdit tilasin Stallmästarenilta ihan ruotsin kielellä, vaikka englanniksikin olisi voinut. ;) Saapuivat samassa lähetyksessä Eviralta tilaamieni korvamerkkien kanssa. Toivottavasti Suklaatin jäljiltä näille tulee keväämmällä käyttöä!

Oikein mukavaa ystävänpäivän jälkeistä päivää, "dagen efteriä"! ;)

Hiihtolenkki

Tuli vasta tänään avattua hiihtokausi. Sivakoimme kotiovelta koirien kanssa Kylmäjärvelle. Hali oli aluksi remmissä, mutta lähempänä järveä päästimme senkin irti. Hali löysi samassa metsän syövereistä  jotakin haukuttavaa.

Uutta lunta tuli hieman, ei sentään 80 cm kuten Merikarvialla... Puut alkavat olla taas pienessä tykyssä.

Kylmäjärvelle laskee kunnon mäki! Onnistuimme jopa pysymään pystyssä, vaikka meidän  Ruotsin armeijan metsäsukset yrittävät tehdä kaikkensa kaataakseen meidät. Mietimme moottorikelkan ostoa, mutta olisko kuitenkin parempi hommata hyvät metsäsukset. Meillä on uudenkarheat ladulla hiihdettävät sukset, mulla vielä ns. optigripit, joita ei tarvitse voidella. Muttakun ei me ees yleensä hiihdellä mitään latuja, vaan umpihankia.

Aurinko teki vasta nousua, kun saavuimme jäälle.

Auringon ympärillä oli hieno rengas, halo. Valitettavasti mulla oli vain kännykkä mukana, millä reissun kuvat on näpsitty.

Paukkupakkaset taitaa olla tältä erää selätetty. Jouduimme hieman painimaan jäätyneen vessan läpivientiputken kanssa. Autokin suostui käynnistymään vasta tänään (on ollut torstaista asti pois pelistä)! Kun nyt kerran jäälle hiihdimme, niin pitihän sitä muutama reikä kairata. Jäällä - 16 tuntui tulipalopakkasten jälkeen siedettävältä ellei jopa lämpimältä. Janojuomaksi varattu mehu muistutti meille jäätymällä, että kylmä on edelleen.

Aurinko ehti jo ruveta laskemaan takaisin hiihdellessä. Hali järjesti hieman ylimääräistä ohjelmaa ottamalla kunnon jänisajon. Ei meinannut suostua luovuttamaan millään!

1/100

Ville heitti ilmoille haasteen, johon hanakasti tartuin. Kävisimme kuluvan talven aikana sata kertaa talvikalassa (pilkillä tai verkoilla)!

Tähän asti jäät ovat olleet hieman kyseenalaiset. Jouluaatonaattona kävimme mökillä koirien kanssa ulkoilemassa. Samalla Ville hakkasi kirveellä kokeeksi jäätä. Pinnassa oli sentin kerros, jonka alla heti vesi ja sen alla hatara kohva. Lumipeite on pitänyt jäät huterina.

Jouluaaton jälkeen sateli vettä ja nyt tuli taas pakkaset. Tänään - 13 astetta. Urheina lähdimme pienoisen tuulen tuivertaessa pilkille. Ja mistäpä muualtakaan sitä pilkkikautta aloittamaan kuin mökkilammelta. Emme edelleenkään voi kuin hämmästellä, että meidän mökkimatka on typistynyt n. 700 km:stä 10 kilometriin. Houkuttelimme myös mökkinaapurit pilkille.

Jäätä oli n. 15 cm ja se tuntui jäätyvän entisestään jäiden laulusta päätellen. Kuten naapuri sanoi, niin välillä jäiden laulu otti oikein mahanpohjasta!

Meillä ei ollut ollenkaan toukkia, mutta silti sain pari nykiä koukkuun. Lainasin naapurilta kastematoa, jonka jälkeen vetäsin jäälle pari pientä ahventa. Kaikenkaikkiaan koko porukalla kalaa nousi jäälle viisi kappaletta. Mutta Ville, Ville, Ville... hällä meni ns. munat kattilaan, kun halusi pilkkiä ilman matoa!

Hali huiteli omiaan. Taisi olla aluksi tunnin omatoimilenkillä, ennenkuin tuli muiden luo jäälle touhuamaan.

Hilda poseeraa raitapaidan kanssa.

Auringonsäteet sulostuttivat mukavasti vastarantaa.

Kotiin ajellessa poikkesimme kurkkaamassa joella. 

Vedet on korkealla.

Näätäjahti

Patikoimme koirien kanssa tänään aurinkoisessa, lumisessa, vanhassa metsässä. Olimme samalla vähän niinkuin näätäjahdissa. 

Hieman arvelutti päästää koiria irti, koska molemmilla on juoksu...

Iloksemme törmäsimme näädän jälkiin! Jäljet taisivat vain olla vuorokauden vanhat. 

Myös metsäjänikset olivat olleet liikkeellä.

Tuonne kelopuun korkeuksiin melkein saattoi kuvitella näädän.

Tervastulet ja kuksasta hörpyt kuumaa teetä.

Lyhyen päivän aurinko alkoi jo painua mailleen, kun hiipparoimme autolle.

Hali tähyää tarkkana näkyisikö näätiä.