Taivahan tulet!

Niittykunnaan kevään karitsoinnit ovat ohi. Kaikenkaikkiaan syntyi 11 karitsaa. Ritu ja Esteri olivat niin "leveitä kuljetuksia", että olisin luullut edes jommalta kummalta tulevan neloset, mutta onneksi kuitenkaan ei.

Pimu ja Dinah, jota olemme suuhun sopivammin ruvennet kutsumaan Tinaksi tai Tiinaksi, karitsoivat maanantaina aamuyöstä.

Pimun molemmat karitsat ja Tinan ensimmäinen olivat jo syntyneet, kun kahden jälkeen silmät ristissä muutaman tunnin nukuttuamme kömmeimme lampolaan. Emme kerenneet kauaa tilannetta ihmetellä, kun Tina pullautti maailmaan toisen karitsan, joka tuli ulos turpa edellä eikä etusorkat. Kyseessä oli hirmu pitkäjalkainen tyttö.

Ville lähti keittelemään meille teetä huudellen pihalla, että täällä on revontulet. Kipaisin lampolasta ihailemaan meidän talon päällä, pohjoisella yötaivaalla loimottavia mystisiä revontulia. Kun menin takaisin lampolaan Tina pullautti kolmannen, valkopäisen ja mustasilmäisen, karitsan. Sanoin teekuppeja tuovalle Villelle, että jos revontulien aikaan syntynyt vain on tyttö, niin sen nimi on Taika. Melko maaginen oli Tinan taivahan tulien aikaan syntynyt katras, sillä kaikki ovat tyttöjä ja yhdellä on ikäänkuin sydän nenän pielessä.

Dinahin eli Tinan Taivahan tuli -katraan "sydäntyttö". <3

Niittykunnaan T. Taika (yhden päivän ikäisenä).

Ritu synnytti keskiviikkona alkuillasta kolme melko isokokoista karitsaa. Yksi karitsoista tuli takajalat edellä. Samoin kävi myös yhdelle kolmesta Esterin karitsasta. Esteri aloitti karitsoinnin klo 21.30 ja teki myöskin kolme karitsaa.

Esterin ensimmäinen.

Muuten karitsoinnit menivät hyvin, mutta Pimu ei päästä lapsosiaan tissille. Sitä pitää pitää kiinni, jotta pienet saavat maitoa. Esterin lapsukaiset taas eivät millään meinanneet älytä, miten Esterin mellevistä "venttiilin tapeista" oikein saa maitoa. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että kaikki ovat oppineet löytämään nisälle. Esterin kunto vielä huolettaa, sillä emme nähneet jälkeisten tulevan ulos ja siltä tulee hieman verta takapäästä. Tarkkailemme tilannetta.

Muuten Pimu on hyvä emä, mutta imettämistä se ei vain tajua. Facebookin lampola-ryhmässä neuvotaan antamaan esim. punaviiniä uuhelle, joka ei päästä karitsoitaan tissille. Pitäisikö perjantaina käydä Alkossa kysymässä, että mikä punkku sopii lampaan kanssa nautittavaksi? :D

Tästä tulikin mieleen melko raadoillinen ajatus, että meillä ei ole ensi syksynä mitä syödä... Yhdestätoista karitsasta näyttäisi siltä, että vain kolme on pässejä ja kahdeksan uuhta! Aivan uskomatonta, jos on totta! Sitäkö se taivahan tulien alla syntyminen teettää? Pimulla on uuhi (tyttö) ja pässi-poika, Tinalla kolme uuhta, Ritulla ja Esterillä kaksi uuhta ja yksi pässi.

Ylpeä isä-jässikkä Hautalan T. Sasu ottaa lungisti, kun yksitoista jälkeläistä pullahti maailmaan.

Ensi askeleet

Niittykunnaalle tuli perjantaina kuusi karitsaa lisää, kun Esteri ja Porostiina karitsoivat. Luulimme, että Esteri tekisi viimeisenä ja Ritu aloittaisi karitsoinnin, mutta hieman olimme väärässä... Onneksi olimme kuitenkin Esterinkin siirtäneet omaan karitsointisopukkaan.

Molemmat uuhet jättivät aamulla väkirehut syömättä, joten osasimme odottaa ko. päivälle karitsoja. Ville oli kymmeneltä käynyt tarkistamassa tilanteen, ei vielä mitään. Seuraavaksi Ville oli mennyt noin puolentoista tunnin päästä lampolaan ja siellä Esteri oli ollut kolmen, jaloillaan olevan karitsan kanssa. Esteri oli hellästi hoitanut ja äännellyt niille!

Porostiina oli päivemmällä ehtinyt pyöräyttää lampolaan jo kaksi karitsaa. Kolmannen syntymän Ville oli nähnyt. Hienosti oli karitsointi ja emän karitsoiden hoivaaminen sujuneet.

Minä tulin iltapäivällä, niin pian kuin mahdollista, töistä kotiin, kun Ville oli lähettänyt minulle tilannetietoja ja kuvia puhelimeen.

Oli melko vaikea enää keskittyä työntekoon, kun kännykkään rävähti tällainen kuva! ;)

Olin ehtinyt ihailla emojen toimintaa melkein tunnin verran, kun Porostiina rupesikin pakertamaan vielä neljättä karitsaa! Karitsa oli hengissä, mutta heikko. Kohta se ei enää hengittänytkään. Ville rupesi elvyttämään karitsaa ja saikin sen sydämen välillä lyömään, mutta karitsa ei jaksanut elää... Ehkä siinä oli jotain vikaa, kun syntyikin pari tuntia myöhemmin kuin edellinen.

Liekö myös tästä johtuu, että Porostiinan kunto romahti viikonlopun aikana ja se meni syömättömäksi. Painoimme truutalla väkisin "pellavalimaa", rumelania, melassivettä ja ihan pelkkää vettä Porostiinan suuhun, ettei pötsi kokonaan tyhjene. Eilen illalla Porostiinalla oli kuumetta 40,6 ja tänään aamulla 40,5.

Ville joutui tänään jättämään opiskelupäivän Kajaanissa väliin ja huristamaan Porostiinan kanssa eläinlääkärin autotallivastaanotolle. Porostiina sai kipulääkettä, vitamiinia ja antibioottia ruiskuina. Mukaan tuli pari ruiskua perjantaille annettavaksi.

Tässä on nyt ilmeinen vaara, että meillä on kohta kolme tuttipullokaritsaa, koska Porostiina ei vieläkään syö kunnolla eikä juo ollenkaan. Sehän menee ummelle. Olemmekin jo antaneet karitsoille täydennyksenä tuttipulloa eilen pari kertaa ja tänään useamman kerran.

Toistaiseksi Porostiinan karitsat ovat hyvinkin virkkuja. Ne on kaikki pässejä, joista yhdellä on jaloissa jotain vikaa. Pikkuruinen pässi ikäänkuin kävelee ranteillaan sekä etu- että takajaloillaan. Olemme teipanneet niitä, ja silloin ne pysyvätkin paremmin, melkein niin kuin kuuluisi. Pikku-pässiparka on kuin Forrest Gump!

Suunnitelmissa on nimetä karitsat emän alkukirjaimen mukaan. Forrest Gumpia kutsumme Pikku-Mestariksi ja Esterin valkopäinen tyttö on Elsa, koska työpaikalla eräs henkilö ehdotti, että yksi pitää nimetä "Huuhaa" Innasen kappaleen mukaan Elsaksi. Toivottavasti ei kuitenkaan ole laulun mukaisesti kohtalon lapsi...

Pikku-Mestari seisoo jalat suht suorassa tuettuna.
Saa nähdä onko tästä eläjää siihen asti, että päätyy savupalvilampaaksi...

Ritu rupesi karitsoimaan vasta sunnuntaina. Ritukin jätti aamulla väkirehun syömättä. Ensimmäistä kertaa näimme koko toimituksen alusta loppuun asti. Lapsivedet vai karitsavedet (?) menivät klo 11.45. Ensimmäinen karitsa syntyi klo 12.20. Vesien menon ja syntymän väliin mahtui paljon epätietoa, kysymyksiä ja vähän hätäännystäkin. Ihmettelimme kaikenmaailman roippeita mitä Ritusta tuli ulos... Äkkinäisen mielessä kävi jo, että onko karitsat menneet kesken...

Ensimmäinen karitsa osottautui isoksi, pitkäjalkaiseksi pässipojaksi. Toinen karitsa syntyi klo 13.10. Musta, kikkarakarvainen, pieni uuhi. Kolmas karitsa syntyi klo 13.39. Musta, isohko pässipoika. Kaikki erittäin tomeria!

Koko kevään karitsoinneista meille siis tuli yhteensä 11 karitsaa, joista 6 pässiä ja 5 uuhta.

Porostiinan jälkikasvua.

Porostiinan poikia. Parilla on valkoista päässä ja yksi on ainakin vielä lähes musta.

Esterin jälkikasvua. Vasemmalla tyttö, Esterin päällä Elsa ja oikealla ihan sika pieni pässipoika.

Lopuksi vielä video Ritun karitsasta. Ensimmäinen oli potran kokoinen pässi, joka pääsi kahdeksassa minuutissa jaloilleen. Oheinen video on kuitenkin typistetty alta pariin minuuttiin.

Niittykunnaan ensimmäiset karitsat

Vihdoinkin on ensimmäisten Niittykunnaan karitsoiden odotus päättynyt. Heitimme vitsiä, että karitsat syntyvät keskiviikkona 16. päivä, kun Ville on Kajaanissa ja minä olen illan yksin kotona. Arvaat jo varmaan, että näinhän siinä juurikin kävi.

Tulin klo 17 jäljestä töistä kotiin ja kävin kurkkaamassa Pimua. Yleensä se nousee heti ylös, kun lampolaan menee, mutta nyt pysyi makuulla. Uumoilin, että illan tai yön aikana karitsointi tapahtuu.

Menin lampolaan uudestaan joskus kuuden jälkeen. Järkytyksekseni huomasin ulos työntyneet sorkat ja kuonon. Karitsalta pilkotti kieli hieman ulkona ja se näytti aivan elottomalta. Olin lukenut kirjasta, että mikäli sorkkaa vetää ulospäin, niin elossa oleva karitsa vetää sorkkaa takaisin. Tartuin sorkan kärkeen ja nykäisin varovasti. Ei reaktiota. Säikähdin tosissani, että karitsa syntyy kuolleena!

Näytti myös siltä, että karitsa ei tule supistusten mukana enää yhtään ulospäin. Päätin auttaa makaavaa Pimua ja varovasti supistuksia myötäillen vedin karitsaa ulospäin. Kohta se jo pullahti kokonaan maailmaan näyttäen edelleen elottomalta. Kauhuissani katselin ikuisuudelta tuntuneen hetken mielestäni kuollutta karitsaa... Hetken perästä karitsa kuitenkin rupesi liikkumaan ja henki kulki koristen.

Toinen karitsa syntyi reilu puolen tunnin - tunnin sisään Pimun seisoessa. Sinne se solahti reippaasti heiniin! Pimu ei oikein tajunnut mitä pienokaisille kuuluu tehdä. Hieman sieltä täältä nuoleskeli niitä, mutta pukki myös erittäin väkivaltaisesti. Näytti siltä kuin se luulisi, että karitsat tekevät sille kipeää. Jouduin auttamaan karitsoiden puhdistuksessa. Olenkin itseäni syyllistänyt, että sotkeuduinko asiaan liian aikaisin, mutta pelkäsin, että yltä päältä märät karitsat paleltuvat, kuin niistä oikein näki miten lämpö höyryää karkuun. Joko minun sekaantumisesta asiaan tai Pimun ensikertalaisuudesta johtuen Pimu ei päästä karitsoita tissille. Nuoli karitsoita kyllä hieman ja määki niille, mutta kun yrittivät nisälle, niin todella kovaotteisesti puski pienet rääpäleet pois kimpustaan. Jotta karitsat saivat ternimaitonsa, niin Pimua piti pitää väkisin aloillaan. Ei auttanut myöskään muu, kuin opettaa karitsat tuttipullolle.

Pimu oli synnytyksen jälkeen oikein reipas, mutta seuraavan päivän iltana meni apaattiseksi, vesiripulille eikä syönyt eikä juonut. Tungimme Pimulle väkisin pajukerppupalleroita suuhun sekä "tehojuomaa".

Seuraavana aamuna Pimu oli edelleen syömätön, juomaton ja voimaton, mutta uloste oli hitusen kiinteämpää. Mittasimme kuumeen, joka oli 39,7 (lampaan normaali lämpö 38,5 - 40). Tunnustelimme myös ovatko utareet kovat tai kuumat, jos Pimulla on utaretulehdus, koska toisesta utareesta ei tule maitoakaan. Utareet tuntuivat normaaleilta. Päätimme kuitenkin soittaa eläinlääkärille, jonka tuloksena Ville vei päivällä Pimun pakettiautolla Suomussalmen kunnaneläinlääkärin vastaanotolle. Lääkäri oli tutkinut Pimun autossa. Pimulla oli ollut lämpöä 39,9 ja nousussa.

Pimulla on ilmeisesti kohdussa jokin tulehdus, vaikka näytti siltä, että kaikki jälkeiset tulivat pois saman vuorokauden kuluessa. Lääkäri antoi Pimulle piikkinä seleenilisän, kipulääkkeen sekä antibioottia. Lisäksi saimme neljä antibioottipiikkiä itse annettaviksi ja rumelania pötsin toiminnan tasapainottamiseksi.

Kipulääkkeestä mainittiin, että se vaikuttaa heti. Pimu jo illalla hieman joi ja maisteli heinää!

Tänään aamulla Pimu oli taas hieman virkeämmän oloinen. Uskaltaisiko jo toivoa, että kyllä tämä tästä... Tosin joka kerta, kun avaa lampolan oven, joutuu sisään astumaan pienoinen pelko persiissä. Onko karitsat enää hengissä ja onko Pimu kunnossa? Voin kertoa, että stressihormonit ovat tässä taloudessa tällä hetkellä tapissa.

Olin jo etukäteen kaavaillut, että jos karitsat syntyvät kyseisellä viikolla ja sattuvat vielä olemaan tyttöjä, kuten nyt mitä ilmeisemmin ovat, niin ne nimetään kalenteriviikon mukaan. Saanko siis esitellä Niittykunnaan ensimmäiset karitsat Matilda ja Kerttuli!

Pimun esikoinen eli Kerttuli.

Pimun kuopus eli Matilda.

Munat läpivalaisussa

Niittykunnaalla läpivalaistiin tänään munia. Luit aivan oikein! ;) Munan läpivalaisu tapahtuu pimeässä huoneessa, niin että pienehkö taskulamppu on kämmenen sisällä ja muna laitetaan kämmenen päälle. Etusormi ja peukalo muodostavat renkaan päästäen valoa munaan, jolloin munan väri paljastaa onko se lähtenyt kehittymään vai ei. Mikäli KANANmunien läpivalaisu kiinnostaa enemmän, niin munanetistä löytyy seikkaperäiset valokuvat, miltä muna missäkin vuorokauden vaiheessa näyttää.

Läpivalaisu kertoi, että kahdeksasta munasta yksi ei ollut lähtenyt kehittymään kuuden konehaudontapäivän jälkeen. Liekö oli edes hedelmöittynyt. Seitsemän tipua on siis tällä hetkellä aluillaan, mutta tässä matkan varrella voi vielä sattua kaikenlaista.

Pimulla tuli tänään tiettävästi 145 vuorokautta täyteen eli karitsointi voi alkaa minä hetkenä hyvänsä. Ensikolla ilmeisesti voi kuitenkin venähtää jopa viikon tai kaksi... Sisustimme tänään kuitenkin Pimun yksiön viihtyisäksi synnyttää. Lämpölamputkin on kytketty paikoilleen & päälle, jotta karitsoiden olisi lämmin pullahtaa maailmaan.

Lampolassa hääräillessämme kanarouvat rupesivat päiväkylvylle. Ohessa parinkymmenen sekunnin videonpätkä rouvien kylpytuokiosta:

Masussa on liikettä!

Olemme muutamana päivänä panneet merkille, että Pimun mahassa näkyy liikettä. Tänään sain potkut videolle, mutta sitä ennen videolla pari häiriötekijää...

Kevättalvi

Talitintit ovat jo tovin laulellen kertoneet lähestyvästä keväästä. Nyt siitä kertoo myös päivisin mukavan lämpimästi paistellut aurinko, joka lämmöllään saa komeita jääpuikkoja aikaan.

Kevätauringon innoittamina olemme idättäneet kanoille ohraa.

Vihanta on kanojen herkkua!

Meillä oli viikon täällä hiihtolomalaisia. Ensin siskoni tyttö, 9v. Jasmin yksinään, ja puolesta välistä viikkoa koko perhe. Jasmin meinasi, että kanoilla kestää kauan nokkia heinät kitusiinsa, mutta siinä ei nokat kauaa tuhisseet, kun astia oli mulloksella!

Hiihtolomalaisten kanssa tuli kovasti ulkoiltua mm. potkukelkkailtua, hiihdettyä ja tehtyä lumilinna. Verkoista nousi pari kuhaa, joista toinen 1,5 kg. Verkko reissulla teimme rantaan myös makkaratulet. Ukkohallassakin tuli poikettua. Voih, mitkä maisemat!

Tänään laitoimme hankkimamme haudontakoneen pöhisemään. Saas nähdä onnistuuko yksikään kahdeksasta munasta tipuksi asti konehaudonnalla. Jos, niin noin 21 vuorokauden kuluttua meillä on tipuja! 

Maaliskuulle osuu muitakin syntymän ihmeitä, kuin tiput, sillä Pimun pitäisi maaliskuun parin ensimmäisen viikon kuluessa karitsoida. Rakensimme jo Pimulle oman karsinan, jossa se saa olla yöt ja jonne se on helpompi ruokkia hieman runsaammin kuin muut uuhet. Päivisin lampaat yleensä ovat yhdessä pihatossa. Paitsi esim. tänään aamulla ne eivät päässeet pihattoon, koska pakkanen oli yön aikana kiristynyt - 20 asteeseen. 

Kuvassa Pimu esittelee pallottavaa "vauvamasuaan" seisomalla kivennäisastiassaan... Pimun tissitkin on alkaneet turvota. Ne hahmottaa jo selkeästi takaa katsottaessa.

Karkauspäivää vietimme tänään mm. hiihtelemällä omalla palstalla. Ville ulkoilutti myös haulikkoaan, jos olisi jänis sattunut pomppimaan hollille. Karkauspäivän lisäksi tänään on viimeinen jäniksen mehtyy päivä tälle metsästyskaudelle.

Joitakin jälkiä hiihtolenkillä näimme mm. poron, ketun ja ahman, mutta ei yhtään jäniksen jälkiä. Emmekä nähneet yhtään jänistäkään. Mikä oli toisaalta hyvä, ettei mukana ollut Hali olisi innostunut kahta kauheammin jäniksistä. Hali nimittäin ajoi viime tiistaina kolme tuntia jänistä meidän mökkimaastossa. Olimme Jasminin kanssa pilkillä & makkaran paistossa, kun Hali yhytti jäniksen hollille. Ei tullut pois ajosta, kun teimme lähtöä jäältä. Ehdimme kävästä naapurilla kahvilla, niin sillä välin oli koira ilmestynyt mökin pihaan... Melko sinnikäs kaveri!