Tulin klo 17 jäljestä töistä kotiin ja kävin kurkkaamassa Pimua. Yleensä se nousee heti ylös, kun lampolaan menee, mutta nyt pysyi makuulla. Uumoilin, että illan tai yön aikana karitsointi tapahtuu.
Menin lampolaan uudestaan joskus kuuden jälkeen. Järkytyksekseni huomasin ulos työntyneet sorkat ja kuonon. Karitsalta pilkotti kieli hieman ulkona ja se näytti aivan elottomalta. Olin lukenut kirjasta, että mikäli sorkkaa vetää ulospäin, niin elossa oleva karitsa vetää sorkkaa takaisin. Tartuin sorkan kärkeen ja nykäisin varovasti. Ei reaktiota. Säikähdin tosissani, että karitsa syntyy kuolleena!
Näytti myös siltä, että karitsa ei tule supistusten mukana enää yhtään ulospäin. Päätin auttaa makaavaa Pimua ja varovasti supistuksia myötäillen vedin karitsaa ulospäin. Kohta se jo pullahti kokonaan maailmaan näyttäen edelleen elottomalta. Kauhuissani katselin ikuisuudelta tuntuneen hetken mielestäni kuollutta karitsaa... Hetken perästä karitsa kuitenkin rupesi liikkumaan ja henki kulki koristen.
Toinen karitsa syntyi reilu puolen tunnin - tunnin sisään Pimun seisoessa. Sinne se solahti reippaasti heiniin! Pimu ei oikein tajunnut mitä pienokaisille kuuluu tehdä. Hieman sieltä täältä nuoleskeli niitä, mutta pukki myös erittäin väkivaltaisesti. Näytti siltä kuin se luulisi, että karitsat tekevät sille kipeää. Jouduin auttamaan karitsoiden puhdistuksessa. Olenkin itseäni syyllistänyt, että sotkeuduinko asiaan liian aikaisin, mutta pelkäsin, että yltä päältä märät karitsat paleltuvat, kuin niistä oikein näki miten lämpö höyryää karkuun. Joko minun sekaantumisesta asiaan tai Pimun ensikertalaisuudesta johtuen Pimu ei päästä karitsoita tissille. Nuoli karitsoita kyllä hieman ja määki niille, mutta kun yrittivät nisälle, niin todella kovaotteisesti puski pienet rääpäleet pois kimpustaan. Jotta karitsat saivat ternimaitonsa, niin Pimua piti pitää väkisin aloillaan. Ei auttanut myöskään muu, kuin opettaa karitsat tuttipullolle.
Pimu oli synnytyksen jälkeen oikein reipas, mutta seuraavan päivän iltana meni apaattiseksi, vesiripulille eikä syönyt eikä juonut. Tungimme Pimulle väkisin pajukerppupalleroita suuhun sekä "tehojuomaa".
Seuraavana aamuna Pimu oli edelleen syömätön, juomaton ja voimaton, mutta uloste oli hitusen kiinteämpää. Mittasimme kuumeen, joka oli 39,7 (lampaan normaali lämpö 38,5 - 40). Tunnustelimme myös ovatko utareet kovat tai kuumat, jos Pimulla on utaretulehdus, koska toisesta utareesta ei tule maitoakaan. Utareet tuntuivat normaaleilta. Päätimme kuitenkin soittaa eläinlääkärille, jonka tuloksena Ville vei päivällä Pimun pakettiautolla Suomussalmen kunnaneläinlääkärin vastaanotolle. Lääkäri oli tutkinut Pimun autossa. Pimulla oli ollut lämpöä 39,9 ja nousussa.
Pimulla on ilmeisesti kohdussa jokin tulehdus, vaikka näytti siltä, että kaikki jälkeiset tulivat pois saman vuorokauden kuluessa. Lääkäri antoi Pimulle piikkinä seleenilisän, kipulääkkeen sekä antibioottia. Lisäksi saimme neljä antibioottipiikkiä itse annettaviksi ja rumelania pötsin toiminnan tasapainottamiseksi.
Kipulääkkeestä mainittiin, että se vaikuttaa heti. Pimu jo illalla hieman joi ja maisteli heinää!
Tänään aamulla Pimu oli taas hieman virkeämmän oloinen. Uskaltaisiko jo toivoa, että kyllä tämä tästä... Tosin joka kerta, kun avaa lampolan oven, joutuu sisään astumaan pienoinen pelko persiissä. Onko karitsat enää hengissä ja onko Pimu kunnossa? Voin kertoa, että stressihormonit ovat tässä taloudessa tällä hetkellä tapissa.
Olin jo etukäteen kaavaillut, että jos karitsat syntyvät kyseisellä viikolla ja sattuvat vielä olemaan tyttöjä, kuten nyt mitä ilmeisemmin ovat, niin ne nimetään kalenteriviikon mukaan. Saanko siis esitellä Niittykunnaan ensimmäiset karitsat Matilda ja Kerttuli!
Pimun esikoinen eli Kerttuli.
Pimun kuopus eli Matilda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti