tiistai 23. elokuuta 2016

Kukkoa kahdella tapaa

Niittykunnaan pääsiäistiput ovat varttuneet jo ehdoiksi kanoiksi. Nuorikot on ruvenneet munimaan. Olemme saaneet suloisia pikkumunia nyt noin reilun viikon verran. Kukkopojatkin rupesivat jo jonkun aikaa sitten kiekumaan ja polkemaan, joten 15. elokuuta oli aika päättää niiden päivät.

Kukkopojat siis muuttivat hieman olomuotoaan:

Kukko 1
Valmistettu kokonaisena uunissa ja kyytipoikana perunamuussia oman maan uutispotuista sekä puolukkahilloa.

Kukko 2
Valmistettu fileinä thaimaalaissävytteisellä kookoskastikkeella, kesäkurpitsaa omasta maasta ja riisiä.

Oli hieman tympeää lahdata kukot, mutta voi taivas, että niistä tuli herkulliset ruoat. Puhutaan sitten aivan eri lihasta kun kaupan broileri!

Nyt kun nuoret kukkopojat on syöty, on kanoilla ja kukoilla hieman seesteisempää taas elämä. 


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Fasaanin tarhaus


Miten tämän nyt nätisti sanoisin? Fasaani se on kuulkaa viheliäinen kasvatettava. Kärjistettynä, jos sinulla ei vielä ole tarpeeksi huolta ja murhetta, niin alahan tarhata fasaaneja.

Kesäkuussa kirjoittelin täällä blogissa meidän toukokuussa ei niin menestyksekkäästi syntyneistä fasaaneista. Tässä linkki juttuun. Silloin toivoin, josko yhdeksän, kuoriutumisesta hengissä selvinneestä fasaanista, kasvaisi aikuiseksi asti. No, sittemmin on sattunut kaikenlaista.


Nämä yhdeksän fasaania kasvoivat kuitenkin niin isoiksi, että ne on jo aikaa siirretty ulkotarhaan. Olemme käyneet niitä katsomassa keskimäärin noin 3 päivän välein, vaikka niitä voisi hyvinkin pitää viikonkin omillaan. Tarkoitushan on, että linnut eivät totu ihmisiin eli siellä ei kuulu käydä joka päivä lepertelemässä.


Tässä reilu viikko sitten, kun Ville meni tarkistamaan tarhan tilannetta, niin siellä oli köllöttänyt kolme fasaania hengettömänä ja nokittuna. Edelleen on epäselvää mitä oli tapahtunut. Luultavimmin ne on lentäneet säikähdyksissään päin verkkoja ja katkaisseet niskansa. Tämän jälkeen omat kaverit on tulleet hieman maistelemaan raatoja... Toinen veikkaus on, että siellä on ollut niin monta kukkoa, jotka on tapelleet ja tappaneet toinen toisensa. Fasaanit on kyllä vielä niin pieniä, etten ainakaan minä erota mitä sukupuolta ovat, mutta ehkäpä ne itse tietävät paremmin. Viritimme varoiksi loukutkin tarhan ympärille, jos siellä olisikin minkki tms. käynyt rellestämässä, mutta jäljet linnuissa ei oikein viitanneet sellaiseen.

No, siitä sitten noin viikko eteenpäin, niin jo tarhassa oli yksi fasaani heikossa hapessa. Ei päässyt kävelemään kunnolla vaan lyyhäsi eteenpäin, ja sitäkin oli kaverit jo hieman nokkineet, kun kyyhötti vain nurkassa. Tästä yksilöstä epäilen, että on säikähdyksissään telonut itsensä lentämällä päin verkkoa.


Nyt meillä on enää viisi fasaania. Selviäsiköhän niistä edes yksi aikuiseksi? Olemme laittaneet tarhaan nyt laatikoita ja oksia fasaanien suojaksi. Näyttäisi tähän blogiin lisättyjen kuvienkin perusteella, että oksat ovat fasaanien mieleen. Ne pääsevät kyllä halutessaan tarhasta sisällekin turvaan, mutta ehkä ovat niin tyhmiä, että mieluummin säntäilevät ja tapattavat itsensä verkkoja päin, kun viipottaisivat sisätiloihin suojaan.


keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kyyhkystämässä

Hupsista, heinäkuu meni niin että heilahti ja elokuutakin on mennyt kohta puolet. Bloggaaminen on jäänyt aivan kaiken kiireen jalkoihin...

Tänään käynnistyi metsästyskausi perinteisin menoin kyyhkyjahdilla. Hei hienoa, näimme kolme kyyhkyä! Edellisenä päivänä näimme autosta kymmenen kyyhkyn parven... mutta tulipahan ulkoiltua Hildan kanssa. Ja Hilda pääsi passissa kököttämisen lisäksi pitkästä aikaa metsään vapaana juoksemaan, kun olemme tähän asti kunnioittaneet koirien irtipitokieltoa. Sen verran oli metsämiehet ruosteessa viime kauden jäljiltä, että metsässä kulkiessamme pääsi puusta pari kyyhkyä karkuun, kun ei huomattu niitä ihan tarpeeksi ajoissa...

Ensimmäisen passipaikan hylkäsimme kokonaan ja siirryimme suosiolla toisaalle, sillä siellä ruokaili sellainen peto, että tuskin olisi kyyhkyjä lähettyvillä. Kyseinen petolintu käyttää ravinnokseen pääasiassa kalaa, mutta tuskin kyyhkyt olisivat uskaltautuneet noinkin ison linnun lähistölle...

Kalasääksi

Ensi viikolla lintumiehen vuosi eikun paranee, kun sorsastus alkaa. Ja siitä sitten muutama viikko, niin pääsemme jälleen vuoden kohokohtaan eli kanalinnunmehtuuseen. Riistakolmiolaskennat kertovat vain melko karua totuutta edelleen heikoista kanalintukannoista. Kausi onkin lyhennetty koko lokakuun sijasta vain 10. päivään lokakuuta. Se on valitettavan lyhyt koiralle, mutta minkäs mahtaa, jos lintuja ei ole. Riekko on rauhoitettu Suomussalmella kokonaan. Odotukset tulevalle lintukaudelle eivät siis ole kovinkaan korkealla.