lauantai 30. syyskuuta 2017

Ruskainen kylänraitti

Meidän tytöt pellolla, Vuokkijärvi taustalla

Kyllölä, Vuokin vanhin talo, ja Kovalan silta

Värikästä Vuokin rantamaisemaa

Joku on pensselöinyt meidän venerannassakin. 



torstai 28. syyskuuta 2017

Pässejä myytävänä eloon!

Se alkaa olla vuoden kierto siinä vaiheessa, että sisäruokintakausi lähestyy ja pässipoikien päivät käy vähiin.

Meillä olisi myytävä pari T-linjan kainuun harmas -pässiä. Toinen on v. 2014 syntynyt T. Hautalan Sasu (arvostelu o-, o-, o-, yleis o-). Sasu vapautuu lokakuun lopulla, kun on pilputtanut ensin meidän pienen katraan. Toinen on 3/2017 syntynyt T. Niittykunnaan Pete (Sasun poika). Petellä on kiire, sillä se menee muutoin teuraaksi jo ensi lauantaina 30.9. Kyseessä on harrastetila, ei orf-oireita tms. sairauksia. Hinta on 100 € + alv/pässi, noudettuna. Sijaitsevat Kainuussa, Suomussalmella. Voipi kysellä Kirsiltä 050 912 7969 tai kirsi.sh (at) gmail.com, kiitos.

T. Hautalan Sasu.

T. Niittykunnan Pete.


maanantai 18. syyskuuta 2017

Tuplaemot

Toinenkin hautoja pyöräytti tipusia viime viikon puolivälissä. Hänen tipusillaan on hieman enemmän väriskaalaa. Punertavan ruskea, vaalean keltainen, musta ja sitten kaikista pienin ja mielenkiintoisimman värinen, jolla on punainen pää ja harmahtava vartalo. Jännä nähdä minkälaiset väritykset näistä kehittyy. Hieman epäilen, että kaikki erikoissävytteiset ovat kuitenkin kukkoja. Nyt meillä on siis kahdeksan tipua!

Tuplaemot hoitavat sulassa sovussa tipujaan. Heille ei näytä olevan väliä onko poikaset omia vai vieraita. Kaikki halukkaat sopivat alle lämmittelemään ja kaikki saavat tasapuolisesti opastusta syömisessä. Tässä on menossa riehakas jauhelihahetki.

Tipusetkaan eivät ole moksiskaan ovatko oikean emon vai kaverin emon hoivassa. Saattavat välillä vaikkapa koko joukko olla toisen kanan alla lämmittelemässä.

Etualalla on kaikista pienin, punaharmaa tipunen. Terhakas tapaus. Ensimmäisenä syöksyy jauhelihaköntin päälle seistä pönöttämään kuin kukkulan kuningas. Ei ehkä ihan yhtä hätäiseen tajua ruveta syömään, joten siinä ehkä yksi syy pieneen kokoon.

Tuo keltainen oli ajautunut jotenkin verkon ali muiden kanojen puolelle. Oli piipittänyt suureen ääneen ja yrittänyt tunkea itseään pienestä verkonreiästä takaisin. Onneksi Ville oli sattunut menemään kanalaan ja sai tipusen takaisin lämpölampun ja emojen suojaan!

torstai 14. syyskuuta 2017

Silmäkkäin suurpedon kanssa!


Tänään lähdimme erälle meidän etelän mökkivieraan, Suilon, kanssa Itärajan pintaan. Olemme tietoisesti hieman vältelleet seutua, koska aina välillä kantautuu juttuja, että sudet on liikkeellä. Uskaltauduimme nyt kuitenkin reisuun meidän sileäkarvaisen noutajan ja kaverin saksanseisojan voimin. Pahaenteisesti valitsimme reissun kohteeksi Hukkalammen ympäristön...

Olimme vajaa puoli tuntia kulkeneet rintamana vanhaa, naavaista ikimetsää, kun törmäsimme metsoihin, ilmeisesti poikueeseen. Ville näki yhden ja kuuli toisen. Suilo oli nähnyt kolme metsoa ja pääsi vauhdikasta koppeloa polttamaan, mutta tuli kuitenkin pummi.


Hetki tästä, niin Villen yläpuolelta korkeasta hongasta rävähti iso ukkometso lentoon. Villekin siirtyi valitettavasti ohiampujien kerhoon. Tästä kotvanen, niin maasta lähti poikametso, mutta sitä ei tarvinnut edes yrittää ampua.

Kuljeskelimme jo autoille päin takaisin ja olimme sopineet tapaavamme metsälön jälkeisellä metsäautotiellä. Odottelimme treffipaikalla eräkaveria saapuvaksi. Minä poimin metsän puolella tyytyväisenä puolukoita ja Ville seisoskeli Hildan kanssa tiellä Capun viilettäessä edestakas. Yhtäkkiä Ville sanoo hieman epäilevänä, että tien yli meni susi. Minä hämmästyneenä tielle ihmettelemään ja laittamaan Hildaa remmiin. Sitten äkkäämme, että Capu meni juuri hetki sitten samaan suuntaan minne susi. Kauhealla huudolla ja remakalla ruvemme karjumaan Capua nimeltä tänne, TÄNNE!

Sitten kuuluu se pahin eli koiran ulinaa! Sydän jätti varmasti muutaman lyönnin välistä, kun tajuntaan iskeytyy, että susi ehti käydä jo tässä ajassa koiraan kiinni. Ville lähti rynnimään metsään vielä suuremmalla huudolla!!! Kohta onneksi Capu ilmestyy metsästä takaisin ja huudamme paikalle tulleelle Suilolle, että ota koira kiinni täällä on susi!

Vauhdikas Capu ennen susiepisodia.

Lähdimme koirat remmissä kävelemään metsäautotietä autoille päin tilannetta ihmetellen. Toteamme suden ihan selvästi väijyneen meitä, sillä sen oli täytynyt kulkea Suilon sivulla n. 100 m etäisyydellä. Yhtäkkiä äkkäämme, että susi jolkottaa tietä pitkin meidän edellä. Se oli tullut metsälöstä seuraavalle metsäautotielle ja jolkotteli risteyksestä meidän autojen takaa muina susina rinnettä ylös. Minä rupean räpeltämään kameraa käsille ja saan sen päälle ja zoomin suden kohdalle. Kylmän rauhallisesti harmahtava susi jolkottaa meistä pois päin. Mäen päällä susi kääntyy katsomaan. Katson sutta zoomin läpi hetken silmiin, kunnes se häviää kumpareen taa. Tässäkohtaa hehkutan, että sain tosi hyvän videon sudesta!

Laitoimme koirat autoon ja jatkoimme erästelyä ilman koiria. Jäljitimme sutta jonkun matkaa, kunnes kuulimme kauempaa koiran haukuntaa. Epätoivo valtasi mielen, kun haukunta tuli juurikin sieltä suunnalta minne näimme suden menevän. Meillä ei ole mitään konstia varoittaa erämiehiä haukkuvaa koiraa mahdollisesti uhkaavasta vaarasta.


Kävimme tekemässä tulet ja paistelemassa makkarat. Sen jälkeen jatkoimme vielä erästelyä.

Noin kolmen tunnin päästä olimme takaisin autoilla. Suilo äkkäsi, että hänen auton tuulilasissa on lappu. Lapussa luki, että Hukkakankaalla oli susi ajanut takaa pystykorvaa klo 12. Suunnilleen samoihin aikoihin, kun meidän susiepisodikin oli. Suilo soitti henkilölle ja tämä porukka oli nähnyt kaksi sutta. Isomman ruskean ja pienemmän harmaan. Isompi oli ollut noin viiden metrin etäisyydellä pystykorvasta!

Mökillä tarkemmin Capua tarkastellessa huomasimme sen sisätakareidessä vekit. Susi oli kerennyt jo hieman maistamaan Capua.

Ja nyt tähän loppuun postaan sen mahtavan susivideoni, jollaista tuskin koskaan enää tulen luonnossa kohtaamastani sudesta saamaan. Ai mutta niin, olin tohkeissani ja hätäännyksissäni unohtanut painaa rec-nappulan pohjaan. Pummi. Ohiampujien kerhoon minäkin.

Reissu oli muutenkin hyvin mielenkiintoinen. 
Reissun varrelta löytyi tällaiset! 
Ville oli tilannut Suilolta minulle synttärilahjaksi riekkopuukon ja sen lisäksi Inarin Hopeasta riekkokaulakorun. Synttärithän oli jo heinäkuussa, mutta puukko oli tilattu jo puoli vuotta sitten ja toimitus tapahtui nyt. 
Kerrassaan ihanat ja taidolla tehdyt! 
Kiitos!
Nyt ei harmita se susivideon möhliminenkään ihan niin paljoa...

Kanalintukauden avaus 2017

No eipä haitannut yhtään, että kanalinnustuksen avauspäivä jäi huonon kelin vuoksi väliin, koska seuraava päivä valkeni aurinkoisena erästellä. Ja millainen päivä siitä tulikaan!


sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Tipusia!

Tänään alkoi metsäkanalinnustus. Ihan äkkiä ei tule mieleen toista näin huonoa kanalinnustuksen avausaamua. Keli on kurja. Kainuuseen on annettu tuuli- ja sadevaroitus. Vuorokaudessa saattaa sataa yli 50 mm. Onneksi olemme paikkakuntalaisia ja minulla on kesäloma, niin ei ole mikään pakko lähteä rämpimään märkään ja myrskyisään metsään, koska takaraivossa ei paina maksetut kalliit lintuluvat. Ehkä kahden viikon aikana tulee vielä niitä hienojakin erästelypäiviä.

Kanalintuennuste ei ole tällekään vuotta kovin hyvä. Kautta on lyhennetty Kainuussa niin, että se kestää vain 10.10. asti ja mehtikana eli riekko on rauhoitettu kokonaan. Jonkun verran olemme kuitenkin poikueisiin törmänneet. Jospa sitä tänäkin vuonna kävellyt kilometrit jossakin kohtaa palkittaisiin koiran hyvällä työskentelyllä ja sillä saaliillakin.

Metsäkanalinnuista sitten näihin kotikanalintuihin. Meillä on tipuja! Ensimmäisen emon alta kuului eilen piipitystä. Emo oli myös siirtynyt kuoriutumattomien munien päältä jo pois. Emon alla oli peräti 11 munaa, joista kuoriutui neljä tipua. Läpivalaisimme kuoriutumattomat seitsemän munaa. Niistä vain kaksi oli hedelmöittynyt, mutta jostain syystä kehitys oli hyytynyt matkalla. Ajatus siitä, että Gimli-Gandalf laukoo tyhjiä vain vahvistuu... Meillä taitaa olla kukon vaihto edessä.

Toinen emo hautoo vielä. Pari päivää, niin toivottavasti tämänkin emon alta alkaa kuulua suloista piipitystä.

Kolme tummaa untuvikkoa...


... ja taas yksi "Markku". :)

Nyt peukut, isovarpaat ja kaikki pystyyn, että nämä neljä on kanoja eivätkä kukkoja!