Pääsiäispilkkiä ja majavajahtia

Pääsiäinen hurahti ulkoilun merkeissä yöunien jääden melko vähäisiksi. Aamupäivät pilkillä ja illat majavia kyttäämässä.

Pääsiäisulkoilun starttasi perinteiset Syvälampipilkit järjestyksessään kahdeksannen kerran. Keli oli vaihteleva lumisateesta auringon pilkahduksiin. Jäällä oli 22 innokkuudeltaan vaihtelevaa kisailijaa. Kahden tunnin jälkeen kisailijoista kymmenen oli jäänyt ilman saalista, mutta kahdellatoista oli hieman punnitukseen kiikutettavaa.

Syvälampipilkin 2016 voitin minä 487 gramman painoisella särkipussilla! Olen nyt myös ensimmäinen, jolla on toinen kiinnitys pokaaliin! Tähän kohtaan totean vain, että olen kyllä voittoni ansainnut. Kairasin reippaasti reikiä jäähän, vaikka hyvä kun kairan mitta enää riitti! Sinnikkyys palkittiin, sillä aivan kisan viime metreillä kairaamani reikä osui suoraan ahnaasti syövään särkiparveen!

Toiseksi itsensä pilkki meidän etelästä saapunut pääsiäisvieras, Kari, 426 gramman kalapussilla ja Ville jäi pronssille 411 g saaliillaan. Neljännellä oli kalaa 255 gramman edestä ja viidennellä 153 grammaa. Vasta kuudentena oli jälleen nainen 137 gramman saalilla. Muista kalaa saaneista mainittakoon vielä kisaemäntä 37 g saalillaan, joka kuitenkin onnistui kamppaamaan kisaisännän, jolla oli vain 20 gramman saalis. Viime vuoden voittajaakin kalat onnistuivat karttamaan, sillä hän jäi kaloja saaneista viimeiseksi vain 15 gramman saaliilla. Onneksi kilpailut ovat siitä mukavat, että kaikki saavat palkinnot kaloista, nykyistä tai niiden puutteesta huolimatta!

Kiitämme tämän vuoden pilkkiä sponsoroineita yrityksiä:

Sähkö-Onni (70 euron arvoinen kaira!)
Kainuun Laaturakentajat
Kello-Optiikka Lappalainen
K-Market Kirsikka
Koukun Koiratarvike
K-Rautia
Parturi - Kampaamo Tukkatupa
Taksi Jukka Moilanen
Tasalan Kuukkeli
Tehohydro

"Poika" tuli kotiin pitkästä aikaa!

Minulla on edellinen kiinnitys pokaaliin v. 2010. Ville sai pokaalin heti seuraavana vuonna perheeseen. Ensi vuonna muilla kilpailijoilla onkin puolustautuminen, jotten minä saa kolmatta kiinnitystä ja pokaalia kokonaan itselleni!

Pääsiäisviikonlopun illat sujuivat tosiaan majavajahdissa. Aikaisemmin näytti jo miellyttävän keväiseltä, mutta kevään eteneminen otti ennen pääsiäistä hieman takapakkia - 20 asteen pakkasineen ja lumituiskuineen. Onnistuimme kuitenkin löytämään aktiivisia majavan jälkiä purolla, jossa majavat olivat käyneet istuksimassa ja kakkimassa. Kolmen illan kytiksellä emme onnistuneet kuitenkaan saamaan saalista emmekä valokuvaa, mutta kuulohavaintoon asti pääsimme. Hiihtelimme viimeisenä iltana pois lähtiessä vielä tarkistelemassa sulanteet, ja lumelle jääneistä tuoreista jäljistä vahvistui kuulohavainto. Majava oli käynyt sulasta penkan takaa kurkkaamassa meitä!

Majavajahdista oli jännä hiihdellä pimeällä pois. Maanantai-illalla tuoksui jo kevät! Niin, ja kevään merkkejä onkin jo bongailtu. Pitkänäperjantaina laulujoutsenet ja tiistaina harmaalokit.

Erään majavajahdin maisemia.

Ahma oli mennä lessuttanut järven jäällä.

Sunnuntaina ja varsinkin maanantaina oli upean lämmin pilkkisää, kunhan vain löysi navakalta tuulelta suojan.

Tipi-tipi-tipi-tii...

Eilen aamulla huomasimme, että haudontakoneessa olevat munat heiluu ja piipittää. Ensimmäiset konehaudotut tiput kuoriutuivatkin jo eilen illalla. Kaikenkaikkiaan neljä tipua ilta kahdeksan ja puolen yön välillä. Viides tipu kuoriutui tänään aamu yhdeksältä ja kuudes oli räsähtänyt maailmaan iltapäivällä joskus 15 - 16 aikoihin. Seitsemäs tipu nököttää edelleen munassa niin, että toiselta kyljeltä näkyy nokka ja toiselta varvas. Toivottavasti "viimeisellä villahousullakin" on voimia puskea kuoren läpi maailmaan.

Hyvää Palmusunnuntaita Niittykunnaalta alta vuorokauden ikäisten tipujen siivittämänä:

Kovin on tummavoittoista tuo syntynyt parvi. Ainoastaan yksi on kellertävä, joka koko ajan muuttuu ruskeampaan suuntaan. Kellertävä syntyi ensimmäisenä ja sillä on jo nimikin. Meillä sattui olemaan vieraita, kun tipu syöksähti oikein rävähtämällä munasta maailmaan. Vieras oli sitä mieltä, että tulokas on ehdottomasti ponteva kukko ja se pitää nimetä hänen mukaansa. Selvän teki! Saammeko esitellä tipun nimeltä Markku. Ja se on Markku oli se sitten kukko eli kana... 

Edit 22.3.2016
Viimeisellä tipulla ei ollut voimia kuoriutua itse. Avitimme tipun ulos munankuoresta, mutta sillä oli toinen siipi ja jalka vialliset. Siitä ei valitettavasti ollut eläjäksi...

Niittykunnaan ensimmäiset karitsat

Vihdoinkin on ensimmäisten Niittykunnaan karitsoiden odotus päättynyt. Heitimme vitsiä, että karitsat syntyvät keskiviikkona 16. päivä, kun Ville on Kajaanissa ja minä olen illan yksin kotona. Arvaat jo varmaan, että näinhän siinä juurikin kävi.

Tulin klo 17 jäljestä töistä kotiin ja kävin kurkkaamassa Pimua. Yleensä se nousee heti ylös, kun lampolaan menee, mutta nyt pysyi makuulla. Uumoilin, että illan tai yön aikana karitsointi tapahtuu.

Menin lampolaan uudestaan joskus kuuden jälkeen. Järkytyksekseni huomasin ulos työntyneet sorkat ja kuonon. Karitsalta pilkotti kieli hieman ulkona ja se näytti aivan elottomalta. Olin lukenut kirjasta, että mikäli sorkkaa vetää ulospäin, niin elossa oleva karitsa vetää sorkkaa takaisin. Tartuin sorkan kärkeen ja nykäisin varovasti. Ei reaktiota. Säikähdin tosissani, että karitsa syntyy kuolleena!

Näytti myös siltä, että karitsa ei tule supistusten mukana enää yhtään ulospäin. Päätin auttaa makaavaa Pimua ja varovasti supistuksia myötäillen vedin karitsaa ulospäin. Kohta se jo pullahti kokonaan maailmaan näyttäen edelleen elottomalta. Kauhuissani katselin ikuisuudelta tuntuneen hetken mielestäni kuollutta karitsaa... Hetken perästä karitsa kuitenkin rupesi liikkumaan ja henki kulki koristen.

Toinen karitsa syntyi reilu puolen tunnin - tunnin sisään Pimun seisoessa. Sinne se solahti reippaasti heiniin! Pimu ei oikein tajunnut mitä pienokaisille kuuluu tehdä. Hieman sieltä täältä nuoleskeli niitä, mutta pukki myös erittäin väkivaltaisesti. Näytti siltä kuin se luulisi, että karitsat tekevät sille kipeää. Jouduin auttamaan karitsoiden puhdistuksessa. Olenkin itseäni syyllistänyt, että sotkeuduinko asiaan liian aikaisin, mutta pelkäsin, että yltä päältä märät karitsat paleltuvat, kuin niistä oikein näki miten lämpö höyryää karkuun. Joko minun sekaantumisesta asiaan tai Pimun ensikertalaisuudesta johtuen Pimu ei päästä karitsoita tissille. Nuoli karitsoita kyllä hieman ja määki niille, mutta kun yrittivät nisälle, niin todella kovaotteisesti puski pienet rääpäleet pois kimpustaan. Jotta karitsat saivat ternimaitonsa, niin Pimua piti pitää väkisin aloillaan. Ei auttanut myöskään muu, kuin opettaa karitsat tuttipullolle.

Pimu oli synnytyksen jälkeen oikein reipas, mutta seuraavan päivän iltana meni apaattiseksi, vesiripulille eikä syönyt eikä juonut. Tungimme Pimulle väkisin pajukerppupalleroita suuhun sekä "tehojuomaa".

Seuraavana aamuna Pimu oli edelleen syömätön, juomaton ja voimaton, mutta uloste oli hitusen kiinteämpää. Mittasimme kuumeen, joka oli 39,7 (lampaan normaali lämpö 38,5 - 40). Tunnustelimme myös ovatko utareet kovat tai kuumat, jos Pimulla on utaretulehdus, koska toisesta utareesta ei tule maitoakaan. Utareet tuntuivat normaaleilta. Päätimme kuitenkin soittaa eläinlääkärille, jonka tuloksena Ville vei päivällä Pimun pakettiautolla Suomussalmen kunnaneläinlääkärin vastaanotolle. Lääkäri oli tutkinut Pimun autossa. Pimulla oli ollut lämpöä 39,9 ja nousussa.

Pimulla on ilmeisesti kohdussa jokin tulehdus, vaikka näytti siltä, että kaikki jälkeiset tulivat pois saman vuorokauden kuluessa. Lääkäri antoi Pimulle piikkinä seleenilisän, kipulääkkeen sekä antibioottia. Lisäksi saimme neljä antibioottipiikkiä itse annettaviksi ja rumelania pötsin toiminnan tasapainottamiseksi.

Kipulääkkeestä mainittiin, että se vaikuttaa heti. Pimu jo illalla hieman joi ja maisteli heinää!

Tänään aamulla Pimu oli taas hieman virkeämmän oloinen. Uskaltaisiko jo toivoa, että kyllä tämä tästä... Tosin joka kerta, kun avaa lampolan oven, joutuu sisään astumaan pienoinen pelko persiissä. Onko karitsat enää hengissä ja onko Pimu kunnossa? Voin kertoa, että stressihormonit ovat tässä taloudessa tällä hetkellä tapissa.

Olin jo etukäteen kaavaillut, että jos karitsat syntyvät kyseisellä viikolla ja sattuvat vielä olemaan tyttöjä, kuten nyt mitä ilmeisemmin ovat, niin ne nimetään kalenteriviikon mukaan. Saanko siis esitellä Niittykunnaan ensimmäiset karitsat Matilda ja Kerttuli!

Pimun esikoinen eli Kerttuli.

Pimun kuopus eli Matilda.

Talvi yhtyy kevääseen

Hiihtelimme eilen kolmisen tunnin lenkin koirien kanssa majavan jälkiä etsiskellen. Keli oli mitä upein, kevätaurinko lämmitti sulosti.

Talvi on antanut jo sen verran myöden, että joki oli paikkapaikoin auki. Jouduimme joenpohjalta siirtymään jokipenkkaa hiihtelemään, ettei homma muuttuisi vesihiihdoksi...
Mitään aktiivisia majavan merkkejä emme havainneet, mutta lumella oli ollut kaikenlaista muuta hulinaa kuten kanalintuja, kettuja, supia (?), jäniksiä, lumikkoja, kärppiä, näätiä, minkkejä ja ehkä saukkojakin.

Jonkin linnun elämän liekki oli sammunut talvisilla hangilla. Hilda kaivoi lumen alta sulkakasan esiin. Sulkakasoja löytyi kaikkinensa kolme. Sulat olivat isoja, vaaleita ja höyhenet erittäin keveitä. Tuli mieleen liekö lapinpöllö. Ja mitäköhän sille oli käynyt? Onko pöllö vain hyytynyt kolmenkymmenen asteen pakkasiin, onko kettu hyökännyt kimppuun vai onko kohtalo puuttunut peliin yläilmoista päin?

Viime vuonna tähän aikaan silloisessa kotopuolessamme, Karkkilassa, olimme kevätbonganneet jo laulujoutsenet ja kekomuurahaiset. Kevät olikin viime vuonna hetken aikaa todella aikaisessa, koska 15.3. mennessä olimme bonganneet jo ensimmäisen leskenlehden sekä sisiliskon! Näillä lakeuksilla ei taida hirveästi leskenlehtiä edes olla vai onko? Ainakin kasviatlas näyttää, että melko vähälukuisena esiintyisi. Jotakin kevätbongausta rakoilevan joen lisäksi on tehty, sillä eilen havaitsimme ensimmäiset pulmuset!

Näetkö Sinäkin sen? Talvi selkeästi yhtyy kevääseen...

Munat läpivalaisussa

Niittykunnaalla läpivalaistiin tänään munia. Luit aivan oikein! ;) Munan läpivalaisu tapahtuu pimeässä huoneessa, niin että pienehkö taskulamppu on kämmenen sisällä ja muna laitetaan kämmenen päälle. Etusormi ja peukalo muodostavat renkaan päästäen valoa munaan, jolloin munan väri paljastaa onko se lähtenyt kehittymään vai ei. Mikäli KANANmunien läpivalaisu kiinnostaa enemmän, niin munanetistä löytyy seikkaperäiset valokuvat, miltä muna missäkin vuorokauden vaiheessa näyttää.

Läpivalaisu kertoi, että kahdeksasta munasta yksi ei ollut lähtenyt kehittymään kuuden konehaudontapäivän jälkeen. Liekö oli edes hedelmöittynyt. Seitsemän tipua on siis tällä hetkellä aluillaan, mutta tässä matkan varrella voi vielä sattua kaikenlaista.

Pimulla tuli tänään tiettävästi 145 vuorokautta täyteen eli karitsointi voi alkaa minä hetkenä hyvänsä. Ensikolla ilmeisesti voi kuitenkin venähtää jopa viikon tai kaksi... Sisustimme tänään kuitenkin Pimun yksiön viihtyisäksi synnyttää. Lämpölamputkin on kytketty paikoilleen & päälle, jotta karitsoiden olisi lämmin pullahtaa maailmaan.

Lampolassa hääräillessämme kanarouvat rupesivat päiväkylvylle. Ohessa parinkymmenen sekunnin videonpätkä rouvien kylpytuokiosta:

Riistakamerakuvauksen lyhyt oppimäärä

Saimme hakea naapurilta lampaille heinää, jota olivat tehneet metsäkauriille, mutta kauriit tykkäävät vain vihanneksista, kukista ja leivästä. Lampaille heinä on kelvannut, joten suuri kiitos naapureille vielä tätäkin kautta! Samalla saimme jättää riistakameran kauriiden ruokintapaikalle.

Kävimme tänään hakemassa yli seitsemänsataa kertaa räpsyneen kameran pois. Jos aikaisemmin olimme kuvanneet pelkkää heiluvaa heinää, niin jälleen tuli oppia kantapään kautta. Ei riitä, että olet kotosalla ottanut testikuvan todeten laitteen toimivaksi. Matkalla riistakuvauspaikalle saattaa sattua jotain... Nyt oli käynyt niin, että linssiin oli tullut jokin sinnikäs huuru, joka oli pysytellyt ruudussa koko kuvausjakson ajan. Riistakamerakuvauksen lyhyeen oppimäärään kuuluu siis tarkastaa kameran toimivuus myös kuvauspaikalla!

Muutamassakin kuvassa oli havaittavissa pientä nahistelua. Liekö aikuiset urokset valtaavat jo itselleen reviiriä ajaen pois kaikki saman sukupuolen yksilöt? Vai häätävätkö naaraat aikuisia vasojaan omille reviireilleen?

Helmikuun alussa pidimme kameraa hetken omalla pellolla. Silloin sinne tallentui muutama kuva yöllisestä jäniksestä.

Lopuksi vielä yksi muokattu kauriskuva.

Masussa on liikettä!

Olemme muutamana päivänä panneet merkille, että Pimun mahassa näkyy liikettä. Tänään sain potkut videolle, mutta sitä ennen videolla pari häiriötekijää...