Naps ja räks!

Gandalf-kukko tuulettaa taustalla pakkaskauden päättymisen johdosta! 

Etualalla meidän elokuussa syntyneet "pienet" tiput eli nuorikot, Kaneli & Pippuri, jotka ovat alkaneet tuottaa pikkuruisia munia.

Talven toinen pakkasaalto on selätetty onnistuneesti! Välillä niinkin huimat lukemat kuin - 35 Celsius astetta sai kulmahirret vonkumaan tuskissaan ja meidät kantamaan kilpaa klapia takkoihin.

Tallissa oli niin kylmä, etten kehtaa edes sanoa. Voin kertoa, että kanat selviävät hengissä melko kylmissä olosuhteissa, kunhan tila on kuiva ja vedoton. Samoin lampaat. Kanoilla sentään oli pari lämpölamppua, minkä alle ne pääsivät lämmittelemään, jos siltä tuntui, ja vesi pysyi sulana, ainakin, kun kannoimme kolme kertaa päivässä eläimille lämmintä vettä. Melko työläs kausi siis takana, ja toivottavasti tälle talvea kokonaan ohi.

Ihan kauheimpina pakkaspäivinä jätimme suosiolla verkot kokematta, mutta tuli sitä ainakin kerran ellei pari käytyä - 30 asteen pakkasessa verkoilla. Jäässä olimme. Silmäripsiä myöden!

Pakkasten lauhduttua kalakaverimme ehti jo kehua kuinka helppoa ja mukavaa nyt on verkoilla olla. Siinä samassa kuului "naps ja räks", kun verkosta petti solmu ja se karkasi jään alle! Siinä sitä kuule turattiin tuntitolkulla. Kaksikymmentäyksi kairattua reikää myöhemmin verkko oli saatu pujoteltua takaisin nostoavantoon! Ja arvaapas paljon oli jäätä? No, vain sellaiset 60 - 70 cm. Oli asiassa hyväkin puolensa. Onneksi verkko ei rävähtänyt irti paukkupakkaskerralla!

Tänään kävimme ensin omilla verkoilla ja sen jälkeen moottorikelkalla mökkinaapurin kanssa laskemassa hänen verkot vetehen. Siinä tuli päivälle kaksi erillistä talvikalakertaa. Hieman tämä pakkaskausi on hidastanut meidän "sata kertaa talvikalassa" -käyntejä, mutta seuraava kerta on järjestyksessään kahdeskymmenes.

Uuden vuoden paukkupakkaset

Uuden vuoden aaton pilkkisessio. 

Kairasimme noin kolmisenkymmentä reikää, ainakin, eikä kalan kalaa tai nykyn nykyä!

Koirilla oli kuitenkin mukavaa. Saivat telmuta jäällä.

Ei mitään...

Hyvästi vanha vuosi, tervetuloa uusi!

Uusi vuosi alkoi kuten vanha päättyi. Kalassa.

Meillä oli myös ranskalaista yleisöä, jotka uskaltaituivat jäällekin, vaikkeivat kuulemma ole supersankareita.

Nous allons envoyer nous salutations à super héros!

Onneksi järvestä nousi yksi kuha sentään! 

Sittemmin olemme saaneet verkoista siian, hauen ja mateen.

Yksi päivä kävimme pilkillä Kirkkosaaren kupeessa. Ville sai pari ahventa kissoille tuliaisiksi. Takaisin kävellessä oli niin hyytävä tuuli, että tuntui kuin nenä putoaisi kohta päästä!

Suomussalmen seurakunta on pystyttänyt kuvan merkin saareen siellä 1896-luvulle asti sijainneen hautausmaan muistoksi.

Tässä on ollut nyt pieni tauko talvikalastuksessa, kun elohopea painui niinkin 

hurjiin lukemiin kuin - 31!

Tänään urheilimme kuitenkin verkoilla - 27 asteen pakkasessa 

(talvikalakerrat nyt 9/100)!

Eikä mitään.

Verkot vetehen, lasken laulellen

Ensimmäistä kertaa kävimme laittamassa verkot jään alle. Jääsahan, verkkojen, kairan yms. rekvisiitan lisäksi olimme ottaneet asian sujumisen varmistamiseksi jäälle mukaan myös 74 vuotta vankkaa kokemusta.

Pitihän se minunkin kuvaamisen lomassa kokeilla miten jääsaha toimii. Ei tule talviverkoilla kylmä, ei... Ville sai sahata loput!

Irronnut jääpala työnnettiin kauas sivulle, ettei se ponnahda takaisin eikä haittaa verkonlaskua. Teräsjäätä oli reilu 10 cm.

Puhdas reikä on (ihan kaiken) a ja o! 

Tässä kohtaa on hyvä huomata, että lapio jäi. Onneksi oli pari sohjokauhaa.

Olimme innoissamme, että meillä on talon perintönä tullut komea uittolauta, mutta eipä se toiminutkaan. Sillä sai heittää vesilintua!

Sillä aikaa, kun Ykä hilpaisi hakemaan kätköistään oman uittolautansa yritimme kalastaa avannon tyhjäksi...

Oijoi, mitähän nuo säätää, tuumaa liekaan joutunut Hali.

Kuulo kannattaa myös olla kunnossa talviverkkoja laskettaessa, jotta osuu heti suunnilleen kohdilleen, kun kairaa uittolautaa esiin verkkojen toisesta päästä... Hieman meni muutama reikä hutiin ennenkuin lauta löytyi. Onneksi oli oikein iso kuuden tuuman kaira matkassa, jotta varmasti käsivarren lihakset menivät maitohapoille. Sanoinko jo, että talviverkoilla ei tule kylmä, ei?

Miehet laskivat toisessa päässä verkkoa ja toisessa päässä minä hiljaksiin vetelin jään alle uittolaudan kanssa uitettua narua.

Tässä hommassa ehti varpaat melko hyvästi jäätyä.

Nyt on verkot jään alla. Ei muuta, kun odottelemisiin, että kalat löytävät meidän verkot.

Ensi vuonna sitten verkkoja kokemaan!

Pohdimme etukäteen, että lasketaanko tätä kertaa kalastukseksi, kun verkot vasta laitetaan. Meillä meni aikaa reilu toista tuntia ja jopa pilkimme siinä välillä, joten ehdottomasti lasketaan! Joten sata kertaa talvikalassa on nyt 3/100!