maanantai 17. huhtikuuta 2017

Peippojen pirteä kevätliverrys


Kävimme tänään hiihtelemässä koirien kanssa kolmisen tunnin lenkin. Menomatkalla sukset kulkivat ihanasti hankikannolla, jonka päälle oli satanut kerros uutta lunta. Takaisin tullessa aurinko kerkesi lämmittää hankikannon päällyslunta niin, että se rupesi ikävästi pakkaantumaan suksen pohjaan.


Teimme myös omalle palstalle tulet ja paistelimme makkarat. Ihanan leppoisaa vapaa päivän viettoa.


Tänään aamulla kuului peipon iloinen kevätliverrys. Eikä aikaakaan, kun niitä näkyi lintulaudalla. Auringonkukansiemenet hupenevatkin nyt ennätysvauhtia, sillä lintulaudalla käy melkoinen kuhina.

Ei kyllä uskoisi, että peiposta on kesään "puolikuuta", sillä niin kovasti ollaan vielä talvessa kiinni. Lunta on varmasti puolimetriä ja järvissä jäätä vähintään saman verran. Tosin etelärinteillä alkaa jo paikoin olemaan maata näkyvissä. Yöpakkaset on olleet myös viikkotolkulla reippaasti toisen kymmenen puolella. Hanki kestää miehenkin kävellä. Kevät on hieman myöhässä viime vuoden havannoista, sillä viime keväänä peipot saapuivat 8.4.

Muita kevätbongauksia on joutsenet 22.3., Patosalmessa havaitut töyhtöhyypät 3.4. ja telkät eilen Tökönkoskella.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Kilpapilkintää


Syvälampipilkin 2017 iloiset kisaajat

Pitkäperjantai vierähti jälleen perinteisten Syvälampipilkkien tiimellyksessä. Toistakymmentä kisaajaa mitteli kahden tunnin ajan Syvälammen pilkkimestaruudesta. Mökkinaapuripariskuntamme järjesti kisat jo yhdeksännen kerran. Minä sain viime vuonna ensimmäisenä toisen kiinnityksen pokaaliin ja minulla olisi ollut mahdollisuus katkaista ja saada pokaali itselle. En kuitenkaan ollut minkäänlainen vastus, sillä jäin aivan ilman kalaa. Sain yhteensä neljä nykyä, joista yhdestä oli kala jo puoliksi nousemassa jään päälle, mutta sekin pääsi karkuun!


Kisa noudatti viime vuoden voittajan kohtelulla myös sääilmiöiden suhteen tuttua pitkäperjantain kaavaa eli aurinkoista, hyytävää tuulta ja sakeaa lumipyryä.


Kisan voitti Helvi 543 g kalapussilla. Helvi sai myös nyt toisen kiinnityksen pokaaliin. Toiseksi tuli Ville, häviten voittajalle vain 38 grammalla! Kolmanneksi tuli Asko, jolla oli kalaa 276 g. Neljäntenä Laila 191 g, viidentenä Jukka 184 g, kuudentena kisaemäntä Sirpa 164 g, seitsemäntenä Syvälammen matalasta päästä Ahti 63 g, kahdeksantena "neljänkymmenen vuoden kokemuksella" Kari 47 g ja yhdeksäntenä kisäisäntä Markku 16 g. Minun lisäksi muita kalatta jääneitä olivat Yrjö, Esa, Sani ja Aune.

Kisojen jälkeen maistui nuotiomakkarat.

(kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla kuvaa)

Kiitos vielä kivasta tapahtumasta jäjestäjille ja erityiskiitos tapahtuman sponsoreille. Tänä vuonna kolmen kärjelle olikin erityinen yllätys, sillä he saivat huomattavat lahjakortit Tasalan Kuukkeliin Koneurakointi M. Romppaisen sponsoroimana! Ensi vuonna Syvälampipilkki täyttää kymmenen vuotta! Ehkä pienet pilkkitanssit kisan jälkeen?

Lankalauantaina oli Villen metsästysseuran pilkkikilpailut. Kahdeksan kisaajaa mitteli Jumaliskylän Erän pilkkimestaruudesta vieläkin hyytävämmässä kelissä kuin edellisenä päivänä.

Minä kuittasin eilisen kalattomuuteni sillä, että tempaisin lähes heti ensimmäisestä kairaamastani reiästä isoja ahvenen vonkaleita jäälle! Sain kilpailun kaikki kalat lähes samasta reiästä. Ja huom. yksikään kala ei päässyt karkuun.

Mukava kalantulo ei kuitenkaan riittänyt kisan voittoon, sillä edellisvuoden voittaja, Asko, voitti kisan jälleen 1416 gramman ahven- ja särkipussilla. Minä tulin toiseksi, häviten voittajalle 78 grammalla. Kolmanneksi itsensä pilkki Ville 585 gramman tuloksella. Neljänneksi tuli Janne 546 g, viidenneksi Antero 320 g, kuudenneksi Pauli 275 g, seitsemänneksi Veikko 187 g ja kahdeksanneksi Aimo 161 g. Mielestäni kisassa olisi pitänyt olla naistensarja erikseen! ;D

Kisan päälle paistelimme kodassa makkaraa ja keittelimme nokipannukahvetta. Kiitos mukavasta tapahtumasta metsästysseuralle, osanottajille ja kisan organisoijalle eli Villelle!


perjantai 14. huhtikuuta 2017

Iloista pääsiäistä!

Niittykunnaalla on haudontakone pöhissyt taas muutaman viikon. Laitoimme koneeseen 18 munaa. Viikon jälkeen munien läpivalaisussa poistimme kuusi hedelmöittymätöntä munaa. Nyt näyttäisi siltä, että jäljelle jääneistä kahdestatoista munasta kuoriutui vain kolme tipua. Nyt ristin käteni ja toivoin, että nämä kolme ovat kanoja! Pääsiäisenähän sitä on kautta aikojen tapahtunut suuria ihmeitä.

Ihme on myös se, että Pimu on oikeasti alkanut huolehtimaan karitsoistaan. Tällä hetkellä eläintenhoito on helpottunut nii-in paljon, kun Pimua ei tarvitse enää käydä pitämässä kiinni. 

Villeä lainatakseni pääsiäiskuvien valmistelu vie muutamia viikkoja:



I L O I S T A   P Ä Ä S I Ä I S T Ä!

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Karitsat ja emot yhdistetty yhdeksi laumaksi

Karitsat on olleet nyt vuorokauden emojensa kanssa yhdistettynä yhdeksi laumaksi. Aluksi oli melkoista meteliä ja härdelliä, kun karitsat ja emot määkien yrittivät löytää toisensa. Osa emoista otti myös hieman yhteen. Ilmeisesti selviteltiin arvohierarkiaa. Väärän emon nisälle yrittävät karitsat saavat myös kovaa huutia.

Aikaisemmin meinasimme, että Pimu jäisi erikseen, kun sitä joutuu pitämään paikoillaan, että karitsat saavat maitonsa. Päästimme Pimunkin kuitenkin laumaan mukaan. Ja kappas, yhdistämisen myötä Pimu on muutamaankin kertaan päästänyt karitsansa oma-aloitteisesti imemään.

Ritun tyttö, risteytyskaritsa, nimeltään Raita.

Ritun tyttö myöskin. Vielä ilman nimeä.

Ritun poika, jolla on hieman tuollaiset aatumaiset viikset. 
Kutsummekin sitä RuudolffiAadolffiksi.

Yhdistetystä katraasta on vielä jotenkin tosi vaikea tunnistaa äkkiseltään kuka on kuka. Tässä kuvassa kuitenkin etualalla Taika, kolmen kopla on Ritun karitsat ja taka-alalla Esterin poika.

Vilskettä ja vilinää on, 
kuten alla oleva n. 2,5 minuutin videonpätkäkin todistaa.




sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Korvamerkit

Korvamerkitsimme tänään risteytyskaritsat eli Ritun ja Esterin lapsoset.

Esterin tyttö.

Pimun ja Tinan karitsat ovat vielä korvamerkitsemättä, koska ajattelimme rotupuhtaille tilata oman väriset korvamerkit, jotta niistäkin jo erottaa onko kyseessä risteytys- vai puhdasrotuinen yksilö.

Pimun tyttö: Niittykunnaan T. Peppi.

Avasimme Pimun ja Tinan välistä aitaa sen verran, että karitsat pääsevät halutessaan vierailemaan aidan toiselle puolelle. Huomenna illalla meillä on tarkoitus yhdistää kaikki perhekunnat yhdeksi laumaksi. Ainostaan Pimu todennäköisesti jää omaan loosiin, koska sitä pitää edelleen pitää kiinni, jotta karitsat saavat maitoa. Onneksi juottokerrat on vähentyneet nyt kolmeen kertaan päivässä, mikä tarkoittaa, että yöheräämiset ovat tältä kevättä vihdoin ja viimein monen viikon jälkeen ohi.

Tähän loppuun vielä "kuvasaastetta" karitsoista:







Hyvää palmusunnuntaita!