Molemmat uuhet jättivät aamulla väkirehut syömättä, joten osasimme odottaa ko. päivälle karitsoja. Ville oli kymmeneltä käynyt tarkistamassa tilanteen, ei vielä mitään. Seuraavaksi Ville oli mennyt noin puolentoista tunnin päästä lampolaan ja siellä Esteri oli ollut kolmen, jaloillaan olevan karitsan kanssa. Esteri oli hellästi hoitanut ja äännellyt niille!
Porostiina oli päivemmällä ehtinyt pyöräyttää lampolaan jo kaksi karitsaa. Kolmannen syntymän Ville oli nähnyt. Hienosti oli karitsointi ja emän karitsoiden hoivaaminen sujuneet.
Minä tulin iltapäivällä, niin pian kuin mahdollista, töistä kotiin, kun Ville oli lähettänyt minulle tilannetietoja ja kuvia puhelimeen.
Oli melko vaikea enää keskittyä työntekoon, kun kännykkään rävähti tällainen kuva! ;)
Olin ehtinyt ihailla emojen toimintaa melkein tunnin verran, kun Porostiina rupesikin pakertamaan vielä neljättä karitsaa! Karitsa oli hengissä, mutta heikko. Kohta se ei enää hengittänytkään. Ville rupesi elvyttämään karitsaa ja saikin sen sydämen välillä lyömään, mutta karitsa ei jaksanut elää... Ehkä siinä oli jotain vikaa, kun syntyikin pari tuntia myöhemmin kuin edellinen.
Liekö myös tästä johtuu, että Porostiinan kunto romahti viikonlopun aikana ja se meni syömättömäksi. Painoimme truutalla väkisin "pellavalimaa", rumelania, melassivettä ja ihan pelkkää vettä Porostiinan suuhun, ettei pötsi kokonaan tyhjene. Eilen illalla Porostiinalla oli kuumetta 40,6 ja tänään aamulla 40,5.
Ville joutui tänään jättämään opiskelupäivän Kajaanissa väliin ja huristamaan Porostiinan kanssa eläinlääkärin autotallivastaanotolle. Porostiina sai kipulääkettä, vitamiinia ja antibioottia ruiskuina. Mukaan tuli pari ruiskua perjantaille annettavaksi.
Tässä on nyt ilmeinen vaara, että meillä on kohta kolme tuttipullokaritsaa, koska Porostiina ei vieläkään syö kunnolla eikä juo ollenkaan. Sehän menee ummelle. Olemmekin jo antaneet karitsoille täydennyksenä tuttipulloa eilen pari kertaa ja tänään useamman kerran.
Toistaiseksi Porostiinan karitsat ovat hyvinkin virkkuja. Ne on kaikki pässejä, joista yhdellä on jaloissa jotain vikaa. Pikkuruinen pässi ikäänkuin kävelee ranteillaan sekä etu- että takajaloillaan. Olemme teipanneet niitä, ja silloin ne pysyvätkin paremmin, melkein niin kuin kuuluisi. Pikku-pässiparka on kuin Forrest Gump!
Suunnitelmissa on nimetä karitsat emän alkukirjaimen mukaan. Forrest Gumpia kutsumme Pikku-Mestariksi ja Esterin valkopäinen tyttö on Elsa, koska työpaikalla eräs henkilö ehdotti, että yksi pitää nimetä "Huuhaa" Innasen kappaleen mukaan Elsaksi. Toivottavasti ei kuitenkaan ole laulun mukaisesti kohtalon lapsi...
Pikku-Mestari seisoo jalat suht suorassa tuettuna.
Saa nähdä onko tästä eläjää siihen asti, että päätyy savupalvilampaaksi...
Saa nähdä onko tästä eläjää siihen asti, että päätyy savupalvilampaaksi...
Ritu rupesi karitsoimaan vasta sunnuntaina. Ritukin jätti aamulla väkirehun syömättä. Ensimmäistä kertaa näimme koko toimituksen alusta loppuun asti. Lapsivedet vai karitsavedet (?) menivät klo 11.45. Ensimmäinen karitsa syntyi klo 12.20. Vesien menon ja syntymän väliin mahtui paljon epätietoa, kysymyksiä ja vähän hätäännystäkin. Ihmettelimme kaikenmaailman roippeita mitä Ritusta tuli ulos... Äkkinäisen mielessä kävi jo, että onko karitsat menneet kesken...
Ensimmäinen karitsa osottautui isoksi, pitkäjalkaiseksi pässipojaksi. Toinen karitsa syntyi klo 13.10. Musta, kikkarakarvainen, pieni uuhi. Kolmas karitsa syntyi klo 13.39. Musta, isohko pässipoika. Kaikki erittäin tomeria!
Koko kevään karitsoinneista meille siis tuli yhteensä 11 karitsaa, joista 6 pässiä ja 5 uuhta.
Porostiinan jälkikasvua.
Porostiinan poikia. Parilla on valkoista päässä ja yksi on ainakin vielä lähes musta.
Esterin jälkikasvua. Vasemmalla tyttö, Esterin päällä Elsa ja oikealla ihan sika pieni pässipoika.
Lopuksi vielä video Ritun karitsasta. Ensimmäinen oli potran kokoinen pässi, joka pääsi kahdeksassa minuutissa jaloilleen. Oheinen video on kuitenkin typistetty alta pariin minuuttiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti