Seuraa meitä facebookissa

Niittykunnaan ajankohtaiset kuulumiset ovat jo jonkin aikaa päivittyneet pelkästään facebookiin, joten seuraa meitä siellä, kiitos.

Tästä facebookiin.

Niittykunnaalla on myös nettisivut, josta löydät tarkemmin majoitusmahdollisuuksista Suomussalmen Ala-Vuokissa. Tarjolla myös lammaspaimenlomia sekä metsästysmahdollisuuksia.

Tästä linkistä nettisivuille.

Ihana kamala tykkylumi!

Meillä oli niin upeat jouluiset "winter wonderland" -maisemat kauniine tykkypuineen. Parempaa joulusäätä ei olisi osannut edes toivoa. Ei tullut niissä rauhoittavissa jouluisissa tunnelmissa ja maisemissa edes pieneen mieleen, että tykky aiheuttaa lopulta näin pahaa mieliharmia ja vahinkoa.

Omaa, kaunista tykkymetsää.

Pahimmillaan Kainuussa on vuodenvaihteen tietämillä ollut sähköttömiä asiakkaita 6500 ja tälläkin hetkellä yli 1000 taloutta on ilman sähköjä. Joissakin talouksissa sähköt on olleet jo viisi vuorokautta pois. (Ylen uutiset)

Loisteen keskeytyskartta tilanne 4.1.2018. Se kun ei tuo sähkö siirry, jos tykkylumipuu rötköttää linjalla oli ne siirtomaksut sitten miten korkeat tahansa. Meidän syys-lokakuun sähkölaskussa sähkön myyntiä 84 euron edestä ja siirtoa 182 euron edestä... Nostan kuitenkin hattua niille, jotka paiskivat töitä sähkölinjojen raivauksen yms. parissa.

Meillä räpsähti sähköt pois uuden vuoden aaton aattona 23 tunniksi. Olimme Kuopiossa pennunhakureissulla ja palailimme pimeään kotiin. Onneksi meidän talo lämpiää puilla, meillä on kaasuliesi ja olimme osanneet varautua pienellä määrällä juomavettä. Enemmänkin olisimme kotimatkalla ostaneet, mutta Ristijärven kaupasta oli lähes kaikki lähdevedet ostettu jo loppuun... Suurin huoli oli miten saamme lampaille juomavettä, mutta tämäkin onneksi järjestyisi, kun pihalla on savusaunan nurkalla toimiva vesipata. Ei muuta kun pahimmoillaan lunta sulattelemaan tai järvestä vettä kantamaan. Huolenaiheena tietysti myös oli, että miten pakasteiden käy, meneekö toistasataa kiloa hirven ja lampaan lihaa mansikoiden ja muiden marjojen kanssa tunkiolle...

Hirvenlihasuikalepaistin valmistusta kynttilänhämyssä.

Uuden vuoden aaton aaton jälkeen sähköt ovat räpsineet päälle pois, päälle pois, ollen välillä muutamankin tunnin katkolla. Eilen aamulla klo 10 sähköt katkesivat jälleen kokonaan. Onneksi olemme varautuneet lampaiden juomavesiongelmaan niin, että meidän koko suihkutila on ollut nyt lähes viikon verran miinoitettu useilla täysillä vesiämpäreillä. Karkkilan kodissa haaveilin, että voi kun minulla olisi kodinhoitohuone. Nyt haaveilen, että voi kun minulla olisi karjakeittiö!

Sähköt tulivat takaisin melkoisen päällä-pois-päällä-pois -valoshown saattelemana joskus 01 - 02 aikaan yöllä. Kännykät ja netti rupesivat toimimaan vasta lähemmäs puoliltapäivin. Kainuuseenhan annettiin vaaratiedote uuden vuoden tienoilla, koska hätäkeskusnumeroon ei saa yhteyttä. Tilanne on edelleen päällä, ja soittajia kehoitetaan hakeutumaan alueelle, jossa yhteys on mahdollinen. Ihan käypä neuvo - mikäli avuntarpeessa oleva on liikkumiskunnossa...

Kainuussa kunnat, sote, sähköyhtiöt ja pelastuslaitos tekevät tiivistä yhteistyötä tilanteen eteen. Ilmeisesti myös puolustusvoimilta ollaan pyytämässä apuvoimia uutisoi Yle tänään. Naapuriapu on myös tarpeen - ketään ei jätetä! Onneksi täällä perukassa ollaan myös melko kekseliäitä, sitkeitä ja taistelutahtoisia!

Taistelutahto onkin täällä Kainuun perukoilla tarpeen. Tuntuu, että joka hetki on pienempää tai suurempaa henkiinjäämistaistelua. Myös naapuriapu on kultaakin kalliimpaa. Sitä onkin vuoden vaihteen tietämissäkin annettu ja saatu. 

Ville kävi auttelemassa erästä tuttuaan noin 60 km keikauksen verran, kun kaverin auton öljypohja oli hajonnut. Tästä muutama päivä, niin Ville, paikallisittain sanottuna äkkinäisenä eli kokemattomana, ajoi mökkitiellä auraushommissa traktorilla ravviin (ojaan). Naapuri täältä kylältä huruutteli omalla traktorillaan 20 km keikauksen Villeä, Vallua ja uudenkarheaa Esko-linkoa ojasta ylös vetämään. Annetaan sen verran noottia varsinaiselle tien auraajalle, että hän oli aurannut ravin päälle, ettei Ville ole ihan ainut äkkinäinen.

Koettelemukset "pikaisella" aurauskeikalla eivät loppuneet kuitenkaan siihen. Ojasta noustiin allikkoon, sillä mökkitielle oli tykkylumen painosta kaatua rysähdellyt puu jos toinenkin. Ei muuta kun traktorinvaloissa puita pilkkomaan! 

Siellä jo seuraavat puut taipuvat uhkaavasti mökkitien päälle...

Muutama tielle kaatunut puu ei ole isoin ongelma.
Metsästä vain ryske kuuluu, kun hongat joukolla katkeilee. Tykky aiheuttaa melkoisia kasvutappioita.

Luulisi, että tässä olisi jo harmia yllin kyllin, mutta ei tässä vielä kaikki. Katoille pankkaantunut lumimassa lähti tänä aamuna liikenteeseen. Samalla tuli alas myös meidän talon rännit ja laipiot!

Vuoden vaihteen tietämillä hajosi myös meidän vanha lumilinko. Se olikin kuulemma Puraksen kylän ensimmäinen lumilinko eli mallia miekka ja kirves. 

Kaiken tämän keskellä meillä on tuo ihana riiviö-suloisuus 8-viikkoinen karjalankarhukoiranpentu ja minä olen kuumeessa. En ole siis päässyt tälle vuotta vielä edes töihin. 

Ilmatieteenlaitos ennustaa lisää lumisateita Kainuuseen. Silmiähivelevän kauniin tykkylumen aiheuttamat koettelemukset eivät siis välttämättä vielä ole ohi. Voimia kaikille koettelemusten keskelle, pidetään huoli itsestämme ja toisistamme.

Kollegan sanoja lainatakseni "Year 2018 nevö foket".

Villat veks!

Lampaitten syyskerinnät starttasivat maltillisesti Sasu-pässin kerinnällä. Sasu haettiin tänään uuteen kotiin, niin siisteimme herran komeaksi uutta omistajaa ja varsinkin uusia uuhia varten.

Sasusta kuoriutui sutjakka "pikkupoika" valtavan villakasan alta. Uuhet oli ihmeissään, että kukas se tämä oikein on? Toivottavasti Sasu on ehtinyt hoidella meidän yhdeksän uuhta. Sasu laitettiin uuhille lokakuun alussa. Odotettavissa on melko monia valvottuja öitä helmi-maaliskuussa.

Ilta jatkui vielä "naapurin" ahvenanmaanlampaiden kerinnällä, kun kävimme kerintäkoneinemme auttamassa Annabellan ja Isabellan villojen riisumisessa. Huomaa kuvan ergonomiset työasennot!

Ahvenanmaanlammas on piehehkö, ketterä ja sarvellinen alkuperäisrotu.

Sitten olisi vielä 13 lammasta kerittävänä!

Odotettavissa tipuja

Meille lässähti tälle syksyä jo kolmas kana munien päälle hautomaan. Siirsimme kanan eilen omaan yksiöönsä, jotta se saa suorittaa tehtävän loppuun rauhassa. Kanan alla näytti olevan seitsemän munaa. Jos se ei sinne enempää muni, niin ei ole kovin montaa tipua tiedossa n. 27. marraskuuta tienoilla.

Syyskuun alkupuoliskolla syntyneet tuplaemojen tiput on jo virkeitä nuorikoita. Kahdeksasta tipusta kuusi on kukkoa ja vain kaksi kanaa. Tässä kuvassa vasemmalla kana ja oikealla kukko.

Tiedonhaluisia kukkopoikia.

Kanasia iltapuulla.

Gimli-Gandalf tarkkailee, että valtakunnassa kaikki on hyvin.

Kanat ulkoili vielä lokakuun lopulla, ja voisivat periaatteessa vieläkin ulkoilla päivisin, koska ei ole lunta ja päivälämpötilatkin on pääsääntöisesti plussan puolella. Emme kuitenkaan viitsi päästää niitä enää ulos, sillä naapurustossa on liikkunut minkki kapakalavarkaissa ja toisen naapurin kauriille tarkoitetut leivät käy hävyttömästi vohkimassa kettu!

Fasaanihaukku

Kesäkuussa eräs tuttu tästä melko läheltä soitti, että haluammeko häneltä fasaaneja, koska hän lopettaa fasaanitouhut. No emme kyllä oikeastaan haluaisi, mutta emmehän tohtineet sanoa ei. Niimpä meille muutti jälleen fasaaneja: kaksi kanaa ja yksi kukko. Lähtökohtaisesti tiesimme jo kokemuksesta, että niiden tarhaus tulee olemaan tuhoon tuomittu juttu, mutta tarhasimme ne silti samaan tarhaan mihin olimme aikaisemmatkin fasaanit, ei niin menestyksekkäästi, tarhanneet.

Empä muista enää, että montako viikkoa eli päivää tyypit tällä kertaa tarhassa pysyivät. Eräänä päivänä näimme mökkitien päässä, eli n. kilometri tahasta, yhden fasaanikanan viipottavan. Toivoimme hetken, että viime vuotisista olisi yksilö säilynyt talven yli hengissä. Mutta järki sanoi kuitenkin jo, että karannuthan se oli tarhasta!

Päästimme sitten myös fasaanikukon jäljelle jääneen kanan kanssa vapaaksi. Ne kävivät monta viikkoa syömässä tarhassa. Välillä nuoren fasaanikukon epävireinen rääkäisy kuului niityltä. 

Jossain vaiheessa heinäkuuta fasaanit katosivat. Välillä kuului juttuja, että niitä olisi kuitenkin nähty, kunnes näköhavainnotkin lakkasivat kokonaan. Ajattelimme fasaanien joutuneen kissojen tai villieläinten herkuksi.

Elokuussa mökille ilmestyi kuitenkin jymy-yllätys. Fasaanikana muutaman poikasensa kanssa! Tukiruokinnalla saimme poikueen jäämään pyörimään mökkimaastoon. 

29. syyskuuta Villen touhuillessa mökillä, oli Hali ottanut haukun meidän niitylle jätetystä riistapusikosta. Hali oli haukkua paukuttanut ainakin sen puoli tuntia, ennen kuin Ville oli kesken töidensä mennyt katsomaan mistä on kyse. No fasaanihan se Halilla oli tiukassa haukussa. 

Villellä ei ollut tietenkään asetta mukana, joten hän oli lampsinut naapuriin haulikkoa lainaamaan. Hali oli lisännyt ääntä, että onko ukko nyt aivan tötterö, kun lähtee pois, vaikka lintu on ihan näkösällä! Hali oli ollut edelleen puun alla haukkumassa, kun Ville oli tullut lainahaulikon kanssa takaisin. Fasaani oli haukusta lumoutunut sitkeästi oksalle. Pam! Lintu alas puusta Halille kopiksi. 

Ville oli mennyt takaisin touhujensa pariin, niin jo oli alkanut uusi haukku. Taas Halilla oli fasaani haukussa. Onneksi Ville ei ollut ehtinyt vielä palauttaa lainahaulikkoa. Ei muuta kuin taas fasu alas puusta Halille kopiksi!

Hali oli ottanut vielä kolmannenkin fasaanihaukun, mutta tätä Ville ei ollut enää tohtinut ampua.

Fasaani kana ja kukko kesäkuussa tarhassa.

Ruskainen kylänraitti

Meidän tytöt pellolla, Vuokkijärvi taustalla

Kyllölä, Vuokin vanhin talo, ja Kovalan silta

Värikästä Vuokin rantamaisemaa

Joku on pensselöinyt meidän venerannassakin. 

Pässejä myytävänä eloon!

Se alkaa olla vuoden kierto siinä vaiheessa, että sisäruokintakausi lähestyy ja pässipoikien päivät käy vähiin.

Meillä olisi myytävä pari T-linjan kainuun harmas -pässiä. Toinen on v. 2014 syntynyt T. Hautalan Sasu (arvostelu o-, o-, o-, yleis o-). Sasu vapautuu lokakuun lopulla, kun on pilputtanut ensin meidän pienen katraan. Toinen on 3/2017 syntynyt T. Niittykunnaan Pete (Sasun poika). Petellä on kiire, sillä se menee muutoin teuraaksi jo ensi lauantaina 30.9. Kyseessä on harrastetila, ei orf-oireita tms. sairauksia. Hinta on 100 € + alv/pässi, noudettuna. Sijaitsevat Kainuussa, Suomussalmella. Voipi kysellä Kirsiltä 050 912 7969 tai kirsi.sh (at) gmail.com, kiitos.

T. Hautalan Sasu.

T. Niittykunnan Pete.

Tuplaemot

Toinenkin hautoja pyöräytti tipusia viime viikon puolivälissä. Hänen tipusillaan on hieman enemmän väriskaalaa. Punertavan ruskea, vaalean keltainen, musta ja sitten kaikista pienin ja mielenkiintoisimman värinen, jolla on punainen pää ja harmahtava vartalo. Jännä nähdä minkälaiset väritykset näistä kehittyy. Hieman epäilen, että kaikki erikoissävytteiset ovat kuitenkin kukkoja. Nyt meillä on siis kahdeksan tipua!

Tuplaemot hoitavat sulassa sovussa tipujaan. Heille ei näytä olevan väliä onko poikaset omia vai vieraita. Kaikki halukkaat sopivat alle lämmittelemään ja kaikki saavat tasapuolisesti opastusta syömisessä. Tässä on menossa riehakas jauhelihahetki.

Tipusetkaan eivät ole moksiskaan ovatko oikean emon vai kaverin emon hoivassa. Saattavat välillä vaikkapa koko joukko olla toisen kanan alla lämmittelemässä.

Etualalla on kaikista pienin, punaharmaa tipunen. Terhakas tapaus. Ensimmäisenä syöksyy jauhelihaköntin päälle seistä pönöttämään kuin kukkulan kuningas. Ei ehkä ihan yhtä hätäiseen tajua ruveta syömään, joten siinä ehkä yksi syy pieneen kokoon.

Tuo keltainen oli ajautunut jotenkin verkon ali muiden kanojen puolelle. Oli piipittänyt suureen ääneen ja yrittänyt tunkea itseään pienestä verkonreiästä takaisin. Onneksi Ville oli sattunut menemään kanalaan ja sai tipusen takaisin lämpölampun ja emojen suojaan!

Silmäkkäin suurpedon kanssa!

Tänään lähdimme erälle meidän etelän mökkivieraan, Suilon, kanssa Itärajan pintaan. Olemme tietoisesti hieman vältelleet seutua, koska aina välillä kantautuu juttuja, että sudet on liikkeellä. Uskaltauduimme nyt kuitenkin reisuun meidän sileäkarvaisen noutajan ja kaverin saksanseisojan voimin. Pahaenteisesti valitsimme reissun kohteeksi Hukkalammen ympäristön...

Olimme vajaa puoli tuntia kulkeneet rintamana vanhaa, naavaista ikimetsää, kun törmäsimme metsoihin, ilmeisesti poikueeseen. Ville näki yhden ja kuuli toisen. Suilo oli nähnyt kolme metsoa ja pääsi vauhdikasta koppeloa polttamaan, mutta tuli kuitenkin pummi.

Hetki tästä, niin Villen yläpuolelta korkeasta hongasta rävähti iso ukkometso lentoon. Villekin siirtyi valitettavasti ohiampujien kerhoon. Tästä kotvanen, niin maasta lähti poikametso, mutta sitä ei tarvinnut edes yrittää ampua.

Kuljeskelimme jo autoille päin takaisin ja olimme sopineet tapaavamme metsälön jälkeisellä metsäautotiellä. Odottelimme treffipaikalla eräkaveria saapuvaksi. Minä poimin metsän puolella tyytyväisenä puolukoita ja Ville seisoskeli Hildan kanssa tiellä Capun viilettäessä edestakas. Yhtäkkiä Ville sanoo hieman epäilevänä, että tien yli meni susi. Minä hämmästyneenä tielle ihmettelemään ja laittamaan Hildaa remmiin. Sitten äkkäämme, että Capu meni juuri hetki sitten samaan suuntaan minne susi. Kauhealla huudolla ja remakalla ruvemme karjumaan Capua nimeltä tänne, TÄNNE!

Sitten kuuluu se pahin eli koiran ulinaa! Sydän jätti varmasti muutaman lyönnin välistä, kun tajuntaan iskeytyy, että susi ehti käydä jo tässä ajassa koiraan kiinni. Ville lähti rynnimään metsään vielä suuremmalla huudolla!!! Kohta onneksi Capu ilmestyy metsästä takaisin ja huudamme paikalle tulleelle Suilolle, että ota koira kiinni täällä on susi!

Vauhdikas Capu ennen susiepisodia.

Lähdimme koirat remmissä kävelemään metsäautotietä autoille päin tilannetta ihmetellen. Toteamme suden ihan selvästi väijyneen meitä, sillä sen oli täytynyt kulkea Suilon sivulla n. 100 m etäisyydellä. Yhtäkkiä äkkäämme, että susi jolkottaa tietä pitkin meidän edellä. Se oli tullut metsälöstä seuraavalle metsäautotielle ja jolkotteli risteyksestä meidän autojen takaa muina susina rinnettä ylös. Minä rupean räpeltämään kameraa käsille ja saan sen päälle ja zoomin suden kohdalle. Kylmän rauhallisesti harmahtava susi jolkottaa meistä pois päin. Mäen päällä susi kääntyy katsomaan. Katson sutta zoomin läpi hetken silmiin, kunnes se häviää kumpareen taa. Tässäkohtaa hehkutan, että sain tosi hyvän videon sudesta!

Laitoimme koirat autoon ja jatkoimme erästelyä ilman koiria. Jäljitimme sutta jonkun matkaa, kunnes kuulimme kauempaa koiran haukuntaa. Epätoivo valtasi mielen, kun haukunta tuli juurikin sieltä suunnalta minne näimme suden menevän. Meillä ei ole mitään konstia varoittaa erämiehiä haukkuvaa koiraa mahdollisesti uhkaavasta vaarasta.

Kävimme tekemässä tulet ja paistelemassa makkarat. Sen jälkeen jatkoimme vielä erästelyä.

Noin kolmen tunnin päästä olimme takaisin autoilla. Suilo äkkäsi, että hänen auton tuulilasissa on lappu. Lapussa luki, että Hukkakankaalla oli susi ajanut takaa pystykorvaa klo 12. Suunnilleen samoihin aikoihin, kun meidän susiepisodikin oli. Suilo soitti henkilölle ja tämä porukka oli nähnyt kaksi sutta. Isomman ruskean ja pienemmän harmaan. Isompi oli ollut noin viiden metrin etäisyydellä pystykorvasta!

Mökillä tarkemmin Capua tarkastellessa huomasimme sen sisätakareidessä vekit. Susi oli kerennyt jo hieman maistamaan Capua.

Ja nyt tähän loppuun postaan sen mahtavan susivideoni, jollaista tuskin koskaan enää tulen luonnossa kohtaamastani sudesta saamaan. Ai mutta niin, olin tohkeissani ja hätäännyksissäni unohtanut painaa rec-nappulan pohjaan. Pummi. Ohiampujien kerhoon minäkin.

Reissu oli muutenkin hyvin mielenkiintoinen. 

Reissun varrelta löytyi tällaiset! 

Ville oli tilannut Suilolta minulle synttärilahjaksi riekkopuukon ja sen lisäksi Inarin Hopeasta riekkokaulakorun. Synttärithän oli jo heinäkuussa, mutta puukko oli tilattu jo puoli vuotta sitten ja toimitus tapahtui nyt. 

Kerrassaan ihanat ja taidolla tehdyt! 

Kiitos!

Nyt ei harmita se susivideon möhliminenkään ihan niin paljoa...

Kanalintukauden avaus 2017

No eipä haitannut yhtään, että kanalinnustuksen avauspäivä jäi huonon kelin vuoksi väliin, koska seuraava päivä valkeni aurinkoisena erästellä. Ja millainen päivä siitä tulikaan!

Tipusia!

Tänään alkoi metsäkanalinnustus. Ihan äkkiä ei tule mieleen toista näin huonoa kanalinnustuksen avausaamua. Keli on kurja. Kainuuseen on annettu tuuli- ja sadevaroitus. Vuorokaudessa saattaa sataa yli 50 mm. Onneksi olemme paikkakuntalaisia ja minulla on kesäloma, niin ei ole mikään pakko lähteä rämpimään märkään ja myrskyisään metsään, koska takaraivossa ei paina maksetut kalliit lintuluvat. Ehkä kahden viikon aikana tulee vielä niitä hienojakin erästelypäiviä.

Kanalintuennuste ei ole tällekään vuotta kovin hyvä. Kautta on lyhennetty Kainuussa niin, että se kestää vain 10.10. asti ja mehtikana eli riekko on rauhoitettu kokonaan. Jonkun verran olemme kuitenkin poikueisiin törmänneet. Jospa sitä tänäkin vuonna kävellyt kilometrit jossakin kohtaa palkittaisiin koiran hyvällä työskentelyllä ja sillä saaliillakin.

Metsäkanalinnuista sitten näihin kotikanalintuihin. Meillä on tipuja! Ensimmäisen emon alta kuului eilen piipitystä. Emo oli myös siirtynyt kuoriutumattomien munien päältä jo pois. Emon alla oli peräti 11 munaa, joista kuoriutui neljä tipua. Läpivalaisimme kuoriutumattomat seitsemän munaa. Niistä vain kaksi oli hedelmöittynyt, mutta jostain syystä kehitys oli hyytynyt matkalla. Ajatus siitä, että Gimli-Gandalf laukoo tyhjiä vain vahvistuu... Meillä taitaa olla kukon vaihto edessä.

Toinen emo hautoo vielä. Pari päivää, niin toivottavasti tämänkin emon alta alkaa kuulua suloista piipitystä.

Kolme tummaa untuvikkoa...

... ja taas yksi "Markku". :)

Nyt peukut, isovarpaat ja kaikki pystyyn, että nämä neljä on kanoja eivätkä kukkoja!

Lampaista kanojen kautta kesäkurpitsoihin

Jospa sitä pitkästä aikaa kuulumisia tältä rintamalta...

Pässipojat on siirretty mökiltä laiduntamasta kylän pintaan. Niiden laidun rajautuu järveen. Täytyy toivoa, ettei pojat keksi lähteä uimasille.

Ville rakensi "komean" sää- ja räkkäsuojan pojille. Olisi vain pitänyt älytä laittaa laudoitusta poikien lapojen korkeudelle, sillä ne on työntyneet jo takaseinästä läpi ja repineet vahvaksi väitetyn pressun rikki.

Sasu hieman linkutti jalkaansa tänään. Liekö kompuroinut rantapusikossa? Toivottavasti menee ohi itsekseen, sillä meillä on tälle kesää ollut näitä jalkavaivaisia lampaita jo kolme muutakin. Pimu oli ensimmäinen jalkavaivainen. Se oli valahtanut yön aikana ihan polvilleen ja luultiin ensin, että sillä oli jalka poikki. Onneksi ei keretty kuitenkaan pulttipyssyä tutkimatta hakea, kun todettiin, että taitaa sorkassa olla vika. Pimu oli noin viikon verran sisätiloissa pajua syömässä ja tointui jaloilleen. Ritu ja Ronja klenkkasivat myös ja olivat muutaman päivän sisällä ja tointuivat ennalleen. Liekö tämän sadekesän syy, että sorkat vaivaa. Lampaiden polut ja kaikki on ihan kuravellissä...

Sillan toisella puolella laiduntava uuhet. Iskä ja pojat eivät ainakaan vielä ole keksineet lähteä naisiin. Kop kop kop, koputtelee puuta.

Voi miten söpösti Riina nukkuu emänsä huomassa <3

Meillä on nyt jo jonkun aikaa ollut kanalassa ihanan rauhallista, kun kukkona häärii vain Gimli-Gandlaf yhdentoista kanansa kanssa. Puhuttiin, ettei nyt hetkeen konehaudota tipuja, että ihana rauha kanalassa säilyy eikä siellä ole mitään ylimääräisiä kukkopoikia hämmentämässä. Mutta kanatpa päättivät toisin. Meillä rupesi kaksi kanaa yhtäaikaa hautomaan! Olisikoha vielä noin 15 päivää niin meillä saattaa olla tipuja.

Tuplahautojat omissa pesissään.

Muu parvi ulkoilee.

Tähän loppuun vielä ilman mitään muuta aasinsiltaa kuin se, että on kanankakalla kasvatettu, hirmuinen kesäkurpitsa. Luulin, että nämä eivät ehdi, sillä laitoin siemenet itämään tosi myöhään. Uloskin pienet taimet pääsivät muistaakseni vasta joskus juhannuksen tienoilla, mutta niin vaan on satoa alkanut mukavasti tulla.

Raatteesta itärajan retkeilyreittiä Hyryyn

Kävelimme eilen kokonaisuudessaan 160 km pitkästä Itärajan retkeilyreitistä murto-osan eli 14 km Raatteesta Hyryyn. Reitti on yksi osa Via Kalevala kävelyn etapeista, joka kävellään su 23.7.2017.

Reitti oli melko haastava, koska paikoin pitkospuut on lahonneet käyttökelvottomiksi, kadonneet kasvillisuuteen tai uponneet suohon. Ehdoton kenkävarustus näin kosteana kesänä on kumisaappaat tai korkeavartiset vettäpitävät vaelluskengät.

Tähän aikaan vuodesta reitillä ei myöskään tarvitse huidella yksin. Seurana on lukuisat hyttyset, mäkärät ja saunajakkaran kokoiset paarmat. Nämä käskijät määräävät kävelyvauhdin ja sinä suunnan!

Pitkospuilla.

Helppokulkuista, kaunista kainuulaista metsää.

Parin kilometrin jälkeen reitti kulkee jonkin matkaa metsäautotietä pitkin. 

Tämän jälkeen alkaa reitin rankin ja vaivakkain osuus kulkea.

Polulla riittää isompia ja pienempiä esteitä. 

Onneksi jalka vielä nousee!

Tästäkin mennään yli niin että heilahtaa!

Reitillä oli muutamassakin kohtaa merkittävän isoja, suloisia vanamomättäitä. 

Suopätkillä esiintyi maariankämmekkää.

Tupasvilla, jota täällä nimittävät myös niittyvillaksi, loistossaan.

Aakeita, laakeita, kauniita soita riitti. 

Lämpötila reipas + 20, joten hikinen suon ylitys tiedossa.

Reitti kulkee myös upeasti ylös-alas särkkiä. 

Reitin varrella saa myös katsauksen nykymetsätalouteen.

Aittojärveä halkova kapea kannas on ehdottomasti kauneinta osuutta etapilla.

Olemme jo lähellä Hyryä. Matkaa enää n. 2 km.

Särkillä kuten kannaksellakin tuuli vilvoittaa mukavasti ja karkoittaa kimpussa häärivät "syöpäläiset".

Lähellä Hyryn särkkää Vienan reitti yhdistyy Itärajan retkeilyreittiin.

Itärajan siniset reittimerkit ja Vienan reitin kaksoispilkkamerkki.

Kuljimme varmasti läpi yhden lukuisista kappaleista kauneinta Kainuuta. Odotimme hieman, että olisimme jollakin suolammella nähneet nallet päiväuinnilla vilvoittelemassa. Yhtä suota ylittäessämme havaitsin vasemmassa silmänurkassa isoa tummaa liikettä. Katsoessani tarkemmin, mitään ei kuitenkaan enää näkynyt. Liekö hirvi vai kuitenkin itse metsän kuningas?