Kotitarvekanalan munia myynnissä

Hupsis, koko kesäkuu hurahti niin, ettei ehtinyt edes blogiin kirjoitella. Nyt onkin jäänyt paljon tarinaa rästiin. Aloitetaan selonteko kanoista, koska ellen laita mitään muistiin, niin olen niistä kohta itse ihan sekaisin.

Meillehän syntyi 20. tammikuuta "presidentillinen parvi" konehaudonnalla, jossa kuusi kukkoa ja vain kaksi kanaa. Tässä alkoi olemaan jo hieman liikaa polkevia ja kiekuvia kukkoja ja olemme nyt onneksi saaneet tilanteen tasaantumaan. 

Presidentillisestä parvesta lähti kotikuntani naapurikuntaan touko-kesäkuun vaihteessa yksi kukkopoika. Sattuivat valitsemaan vielä suosikki kukkoni, joten olin hyvillään, että kukkopoika sai jatkaa eloaan, kun oli vielä niin nätti, kesy ja kilttikin. Lisäksi se näytti olevan porukan pienin. Kukko matkusti pahvilaatikossa puolen suomen halki automme takapenkillä ja pääsi kolmen kanan herraksi.

Suosikki kukkopoikani veljiensä keskellä 23. toukokuuta ennen muuttoa toiseen kotiin.

Presidentillisestä parvesta jäi eloon myös toinen kukko, joka meni tähän omalle kylälle 29. kesäkuuta. Kukkopoika on väritykseltään melko komean mustan violetti kultaisella harjalla. Tämä kukkopoika oli veljesparven kookkain.

Isohkoon kanaparveen kotitarvekanalaan päässyt kukko kuvattuna 7. kesäkuuta. 

Päivänä jolloin kanat pääsivät tälle kesää ensimmäistä kertaa ulos.

Presidentillisestä parvesta on hengissä myös tämä ikkuna-aukossa istuva kukkopoika, joka kiekuu innokkaasti vielä kotosalla. Aivan saman näköinen kuin meidän ensimmäinen, jo edesmennyt Gandalf-kukko, jonka pitkän harkinnan päätteeksi päätimme laittaa pataan ja jättää Gimlin pääkukoksi. Pääkukko komeilee myös kuvassa ja sen nimi taitaa tätä nykyä olla Gandalf ja Gimli sopivasti sekaisin. ;)

Presidentillisestä parvesta pataan on joutunut yllä olevassa kuvassa oleva valkoinen kukko sekä toinen ensimmäisen Galdalfin värityksen omaava kukkopoika. Yhdelle presidentillisen parven kukkopojista oli käynyt köpelösti. Liekö joutunut isompien kukkojen tai kanojen kanssa tappeluun ja menettänyt henkensä melko pienenä jo... Presidentillisen parven kaksi ainutta kanaa alkoivat munimaan pikkiriikkisiä munia kesäkuun loppupuolella.

Lokakuussa syntynyt valkoinen kukko Gandalf the white päätyi myös pataan. Hänen siskonsa aloitti munimaan maaliskuussa ja voi hyvin.

Nyt meillä on siis jäljellä pääkukon lisäksi presidentillisen parven pikku-Gandalf  sekä kaksi nuorikkokukkoa, jotka syntyivät pääsiäisenä. Näistä pääsiäisenä syntyneistä vain yksi on kana. Nämä olivat muistaakseni omassa erillisosassaan kanalassa kesäkuun alkupuolle asti. Ulos ne eivät ole vielä uskaltautuneet. Nuorikot lymyilevät omassa porukassaan ja istuvat omalla orrellaan alimmaisina arvojärjestyksessä.

Meillä on muuten edelleen kananmunia myynnissä:

6 kpl kenno 2 €

10 kpl kenno 3 €

15 kpl kenno 4,5 €

Vienan reitillä

Patikoimme tänään osittaisessa räntäsateessa Vienan reitillä, Lönnrotin jalanjäljillä, Hyryn särkän pätkän 5 km ja toisen mokoman tietä pitkin autolle takaisin.

Vuokin Vienan reitti on ollut 1700 luvun lopulta tärkein kulkureitti Pohjanlahden ja Vienanmeren välillä. Vanhin tunnettu lähde, jossa kuvataan Suomussalmen Vuokin reittiä kohti Venäjän Karjalan Vuokkiniemen pitäjää on noin 1600 luvulta.

Syntisenkankaalta on joenylitys särkille siltaa pitkin.

Siellä ne pitkospuut kiemurtelevat. Rohkeasti vaan vesille!

Ei olisi ihan lenkkareilla selvinnyt tästä ylityksestä tulva aikaan.

Särkältä oli komeat näkymät.

Särkän molemmin puolin virtaa joki ja sitä reunustaa Kainuun laajin luonnonniittymuodostelma.

Näkyvissä on vielä myös vanhoja, ränsistyneitä, heinälatoja siellä täällä,  jotka viestivät katoavasta kulttuuriperinnöstä.

Reitin varrella on nähtävillä myös joesta kaatuneena pelastettu ikipetäjä eli satalatva. Vanhaa vuosilukua sisältävää ikipetäjää sanotaan satalatvaksi, sillä sen latva on ollut vahvasti haarautunut, kun puu on ollut pystyssä. Satalatvan rungosta löytyy vuosiluku 1682. 

Särkän päältä näkee myös autioituvaan Hyryn kylään, jossa on partisaani-iskujen muistomerkki.

Samalla reissulla kävimme myös Vienan reitin varrella olevalla Jumalanhyvänahon laavulla.

Jumalanhyvänahon laavulle mennessä reitti oli vielä osittain lumen peitossa vaikka mennään jo hyvän matkaa kesäkuuta.

Jumalanhyvänahon laavu.

Reitin varrelta löytyi myös korvasieniä!

Ja Hyryn kylässä leskenlehdet aloittelevat kukintaa 4. kesäkuuta! 

Jospa se kesä Kainuuseenkin "jo" kiirehtää...

Niittykunnaan isäntä ja emäntä ovat muuten Via Kalevala -kävelytapahtumassa luonto- & paikallisoppaina mm. Vienan reitillä ma 24.7. Saman päivän iltana on Rautiaisen myllyllä yhteislauluilta, johon on vapaa pääsy. Lisää Via Kalevala -kävelyn päiväohjelmasta tästä linkistä.

Tää ei oo enää tottakaan...

Se on kuulkaa kesäkuu ja Niittykunnaan emännällä ensimmäinen kesäloma reilu vuoteen, ja maa oli aamulla valkoinen! Puissa ei ole edes aavistusta vihreästä ja järvet on osittain jäässä.

Eilen sillä välin, kun Ville oli taimikonraivuuhommissa, minä vetelin räntäsateessa mökillä lampaiden totuttelutarhaan sähkölankaa.

Tallin edustalta oli melko hyvin lumet sulaneet ja 

osa raidoista ihan vähän niinkuin aloittelee kukintaa.

Traktorin perään laitettiin eilen illalla jo toiveikkaana kyntöaura, 

mutta aamulla maa oli valkoinen...

Heinät on loppu, eikä uusi kasva...

Perheonnea laitumella 

Lampaat ei ole moksiskaan, vaikka keli on kolea. 

Ovat varmasti vain uusissa villoissaan tyytyväisiä, kun ei ole kuuma eikä itikka syö.

Olimme viime viikonloppuna etelässä. 

Ihan kuin olisi jossakin rinnakkaistodellisuudessa vieraillut. 

Siellä oli jo leikattu nurmikkoa ja kaikki aivan täydessä vehreydessä. 

Silti kuuli valittelua, että kun kesä ei oikein vielä ole alkanut... 

Tervetuloa kuulkaa Suomussalmelle katsomaan millaista se on kun 

kesä ei todellakaan ole alkanut.

Karkkilan kesää toukokuun viimeisenä viikonloppuna.

Etelässä järvetkin liplattavat jo auki.

Turun kesää samaisena viikonloppuna.

Vuokin kesää 1.6.2017.

Vuokin kesää 2.6.2017.

Mummulassa piti nukkua parvekkeen ovi auki, kun oli niin kuuma. 

Nyt saa hirsipirttiä lämmittää ihan tosissaan, että tarkenee.

Ilmatieteenlaitoksen mukaan yhtä kolea toukokuun on ollut maan eteleä- ja keskiosassa vuonna 1999 ja pohjoisosassa 1968. Toukokuu olikin poikkeuksellisen kolea erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Riemuitkaamme siitä, että vastaavanlainen toistuu keskimäärin muutamia kertoja sadassa vuodessa. Toukokuun ylin lämpötila mitattiin Hämeenlinnan Evolla 19. päivä, jolloin lämpötila kohosi 27 asteeseen. Kuukauden alin lämpötila mitattiin Suomussalmella 16. päivä, jolloin lämpötila painui - 13,1 asteeseen.

Lampaat laitumelle

Jälleen on aika ajella meidän ohi varovasti, ettei vain nukahda rattiin ohi ajaessaan, kun laskee laitumella olevia lampaita!

Taustalla häämöttää edelleen jäässä oleva järvi.

Paljon vihreää laitumella ei ole, mutta jotain sentään.

Lampaat liikkuvat laitumella laumana sekä perhekunnissa.

Emilia maistelee vadelman silmuja.

"Keltainen toukokuu - mikset sä jo tuu?"

Metsäkauriita luikki yksinään ja kolmen porukoissa pihapiirin poikki 

toukokuun toisella viikolla.

8.5. ahdisti, kun satoi taas lunta.

13.5. mökillä tallin edustalla yli puoli metriä lunta. 

Viime vuonna tässä kukki leskenlehti jo 5.5.

Van mitäpä vielä, äitienpäivänä 14.5. tuli kunnon lumimyräkkä!

Sitä oli yöllä -5 pakkasta, niin maanantaina aamulla työmatka näytti tältä.

Onneksi ei oltu kiirehditty kesärenkaita!

18.5. krookukset tulleet esiin ja kohta puoleen nuput aukeavat. 

Viime vuonna krookukset olivat täydessä loistossa jo 30.4.

Su 21.5. kävimme vielä pilkkireissulla mökkilammella! 

Paistelimme Kiviniemessä makkarat.

Ma 22.5. karitsat pääsivät ensimmäistä kertaa pihattoon. 

Kireimmät yöpakkaset taitaa olla tältä erää ohi.

Ehkäpä se kesä sieltä tulee.

Elämme toiveissa, että saisimme tällä viikolla jo lampaat laitumelle. 

Kyllä pellolla hieman jo vihertää, vaikka lunta ja vettäkin paikoin on. Viime vuonna ensimmäiset lampaat pääsivät laitumelle 18.5. Periaatteessa ne olisi voinut laskea aikaisemminkin jo, mutta meillä oli sähkölankoihin totuttelu tarhan teko kesken, joka viivästytti laitumelle laskua.

Viime lauantaina näyttäytyi kirjosieppo ja jo käkikin kukkui. Tuntuvat täällä jotkut nähneen jo pääskysiäkin.

Suokukot meidän rantapellolla 23.5.2017.

Parkour-Peppi

Noin kahden ja puolen minuutin videonpätkä karitsoiden päivävillistä ja Pepin hallitsemasta parkour-taidosta:

Parkour-Peppi

Karitsoiden nimeäminen etenee, kevät oikein ei

Niittykunnaalla on nimetty karitsoita:

Jokimäen P. Pimun puhdas kainuun harmas poika on

Niittykunnaan T. Pete
("kohta sataa Parkkonen")

Tämä on niin ihana, että tätä ei voi laittaa pataan... Tykkää rapsutuksista ja menee silleen hassusti kyykkyyn, kun sitä silittää. Melkoinen puskija kylläkin jo nyt. Issäis poika.

Villen siskontyttö, Martta 8 v., sai nimetä tämän Ritun karitsan kännykän välityksellä.

Tästä tuli Riina.

Minun siskontyttö, Jasmin kohta 11 v., nimesi myöskin kännykän välityksellä tämän Esterin tytön Emiliaksi.

Meidän vapun "lainalapset" saivat nimetä tämän Esterin toisen tytön. He ehdottivat ensin Ellaa. Muuten kiva nimi, mutta meidän naapuri on Ella. En tiedä olisiko ollut naapurin Ellalle "kunnia" nimetä lammas hänen mukaansa. Lapset kuitenkin päättivät sitten, että tämä on Elli.

Nyt ei ole enää nimeämättä, kun Tiinan kaksi kainuunharmas uuhta.

Kissalla ja karitsoilla on herkkähetki. Silloin, kun karitsat olivat aivan pieniä, niin Tiina-emä ei antanut kissan tulla ollenkaan aidalle keikkumaan, vaan se äkäisesti ajoi kissan matkoihinsa!

Sitten lopuksi hieman vähän säästä. Täällä on edelleen talvi tiukassa kiinni. Vappuna teimme "lainalasten" kanssa lumiukon ja laskimme pulkalla mäkeä! Lunta onkin paikasta riippuen sellaiset 50 - 80 cm vielä! Hieman lohduttaa, että etelässä tuli myös lunta. Siellä ilmeisesti olikin vappuna enemmän lunta kuin jouluaattona!

Kevään merkkejä on kuitenkin bongattu lisää. Ville näki ja kuuli kurjet viime viikon maanantaina (24.4.) halkoja hakatessaan (viime vuonna havaitsimme kurjet 17.4.). Kuovit saapuivat järven jäälle la 29.4. (viime vuonna kuovit saapuivat 18.4.). Samana aamuna näimme myös soivan metson, taisi olla ensimmäinen kerta ikinä! 

Kai se kesä juhannukseen mennessä tulee. Ja kuten vanha viidakon sanonta kuuluu, että jos on juhannuksena lunta katolla, niin on sitä moassahi.