Kevättalvi

Talitintit ovat jo tovin laulellen kertoneet lähestyvästä keväästä. Nyt siitä kertoo myös päivisin mukavan lämpimästi paistellut aurinko, joka lämmöllään saa komeita jääpuikkoja aikaan.

Kevätauringon innoittamina olemme idättäneet kanoille ohraa.

Vihanta on kanojen herkkua!

Meillä oli viikon täällä hiihtolomalaisia. Ensin siskoni tyttö, 9v. Jasmin yksinään, ja puolesta välistä viikkoa koko perhe. Jasmin meinasi, että kanoilla kestää kauan nokkia heinät kitusiinsa, mutta siinä ei nokat kauaa tuhisseet, kun astia oli mulloksella!

Hiihtolomalaisten kanssa tuli kovasti ulkoiltua mm. potkukelkkailtua, hiihdettyä ja tehtyä lumilinna. Verkoista nousi pari kuhaa, joista toinen 1,5 kg. Verkko reissulla teimme rantaan myös makkaratulet. Ukkohallassakin tuli poikettua. Voih, mitkä maisemat!

Tänään laitoimme hankkimamme haudontakoneen pöhisemään. Saas nähdä onnistuuko yksikään kahdeksasta munasta tipuksi asti konehaudonnalla. Jos, niin noin 21 vuorokauden kuluttua meillä on tipuja! 

Maaliskuulle osuu muitakin syntymän ihmeitä, kuin tiput, sillä Pimun pitäisi maaliskuun parin ensimmäisen viikon kuluessa karitsoida. Rakensimme jo Pimulle oman karsinan, jossa se saa olla yöt ja jonne se on helpompi ruokkia hieman runsaammin kuin muut uuhet. Päivisin lampaat yleensä ovat yhdessä pihatossa. Paitsi esim. tänään aamulla ne eivät päässeet pihattoon, koska pakkanen oli yön aikana kiristynyt - 20 asteeseen. 

Kuvassa Pimu esittelee pallottavaa "vauvamasuaan" seisomalla kivennäisastiassaan... Pimun tissitkin on alkaneet turvota. Ne hahmottaa jo selkeästi takaa katsottaessa.

Karkauspäivää vietimme tänään mm. hiihtelemällä omalla palstalla. Ville ulkoilutti myös haulikkoaan, jos olisi jänis sattunut pomppimaan hollille. Karkauspäivän lisäksi tänään on viimeinen jäniksen mehtyy päivä tälle metsästyskaudelle.

Joitakin jälkiä hiihtolenkillä näimme mm. poron, ketun ja ahman, mutta ei yhtään jäniksen jälkiä. Emmekä nähneet yhtään jänistäkään. Mikä oli toisaalta hyvä, ettei mukana ollut Hali olisi innostunut kahta kauheammin jäniksistä. Hali nimittäin ajoi viime tiistaina kolme tuntia jänistä meidän mökkimaastossa. Olimme Jasminin kanssa pilkillä & makkaran paistossa, kun Hali yhytti jäniksen hollille. Ei tullut pois ajosta, kun teimme lähtöä jäältä. Ehdimme kävästä naapurilla kahvilla, niin sillä välin oli koira ilmestynyt mökin pihaan... Melko sinnikäs kaveri!

Taivahan tulet

Tartuimme heti tuumasta toimeen. Lampaat pääsivät jo heti eilen ja tänäänkin pihattoon. Tänään kiristyi taas pakkanenkin - 10 asteeseen.

Pimu.

Porostiina.

Esteri.

Ritu naattii...

Ja olipa meidän kylällä harvinaisen komeat "katuvalot" tänään! 

Meidän lampola häämöttää kuvassa äärivasemmalla.

Ja jäällä näkyy meidän verkot, joista ei liiemmin tule kalaa...

Pässiä kyydissä

Niittykunnaalla oli eilen touhukas ystävänpäivä. Aamupäivästä kävimme kelkkailemassa koirien kanssa. Kelkka kulki liukkaasti, nimittäin potkukelkka! Koirat saivat energiaa poistavaa juoksuliikuntaa, ennen kuin joutuivat jäämään yksin siksi aikaa, kun kävimme palauttamassa ihanan Suklaatti-pässin Iisalmeen.

Meidän pystäri-Hali kunnostautuikin männä viikolla avaamalla ystävältäni saamani käyttämättömän Rapalan Angry Birds tasurin paketistaan ja tutkiskelemalla sen käyttökelvottomaksi. Tosin Ville meinasi, että nyt sillä tulee kalaa, kun on kustomoitu. Onni onnettomuudessa oli, että tasurin kolmihaarakoukku ei ollut jäänyt koiran huuleen kiinni!

Suklaatin palautusreissulla vierähti yhdeksän tuntia pysähdyksillä molempiin suuntiin höystettynä sekä kahvitteluhetkellä määränpäässä. Ajokeli oli jälleen huonohko, varsinkin takaisin ajellessa lumisade sankkeni ja pölinä tienpinnassa oli melkoinen. Kotona olimme n. klo 21.30.

Suklaatti autokyydissään tyytyväisenä. Pimu olisi halunnut lähteä Suklaatin matkaan...

Suklaatti kotipihallaan pikku-pässejä moikkaamassa.

Uuhien ja kauraämpärin avulla Suklaatti kirmasi iloisesti oikeaan aitaukseen.

Juuri ajomatkalla puhuimme, että nyt kelien lauhduttua ja kevään joutuessa, olisi kiva, jos lampaat pääsisivät hieman jaloittelemaan ulos. Lampuri kertoi, että jalottelevien uuhien synnytykset on sujuneet yleensä todella hyvin, joten se vahvisti vielä ajatustamme ulkoilusta. Tosin sen verran kovin olemme täällä talvessa kiinni, että pihaton oven edessä on sellainen reilu metri pankkaantunutta lunta ellei enemmänkin... mutta jospa päästäisimme lampaat edes pihattoon, niin saisivat hieman enemmän vaihtelua päivärytmiinsä.

Tällaiset pihdit tilasin Stallmästarenilta ihan ruotsin kielellä, vaikka englanniksikin olisi voinut. ;) Saapuivat samassa lähetyksessä Eviralta tilaamieni korvamerkkien kanssa. Toivottavasti Suklaatin jäljiltä näille tulee keväämmällä käyttöä!

Oikein mukavaa ystävänpäivän jälkeistä päivää, "dagen efteriä"! ;)

Pihabongaus

Melko monena vuotena olemme osallistuneet Birdlifen Pihabongaus tapahtumaan. Niin tänäkin vuonna. Tapahtuman tarkoituksena on tunnin ajan tarkkailla lintuja esim. omassa pihassaan. Meidän tunnin aikana havaitsemat linnut:

talitintti 5
harakka 4
punatulkku 3
pyy 4

Lintujen lisäksi orava paineli jalkamiehenä pellon poikki.

Viikonlopun sää ei suosinut bongaajaa. Melkoinen tuuli ja sakea lumipyry. Välillä taivaalta pudotteli oikein tiskirättejä. Lauantaina ihan hetken jaksoi pilkistää aurinko.

Kuvan maakotka ei liity bongaus tapahtumaan, vaan viime syksyn erästelysessioon. Saimme kesken erästelyn ihailla melko komeaa näkyä männyn latvassa. Onneksi kotka ei vienyt meidän pikkuruista Halia mennessään...

Naps ja räks!

Gandalf-kukko tuulettaa taustalla pakkaskauden päättymisen johdosta! 

Etualalla meidän elokuussa syntyneet "pienet" tiput eli nuorikot, Kaneli & Pippuri, jotka ovat alkaneet tuottaa pikkuruisia munia.

Talven toinen pakkasaalto on selätetty onnistuneesti! Välillä niinkin huimat lukemat kuin - 35 Celsius astetta sai kulmahirret vonkumaan tuskissaan ja meidät kantamaan kilpaa klapia takkoihin.

Tallissa oli niin kylmä, etten kehtaa edes sanoa. Voin kertoa, että kanat selviävät hengissä melko kylmissä olosuhteissa, kunhan tila on kuiva ja vedoton. Samoin lampaat. Kanoilla sentään oli pari lämpölamppua, minkä alle ne pääsivät lämmittelemään, jos siltä tuntui, ja vesi pysyi sulana, ainakin, kun kannoimme kolme kertaa päivässä eläimille lämmintä vettä. Melko työläs kausi siis takana, ja toivottavasti tälle talvea kokonaan ohi.

Ihan kauheimpina pakkaspäivinä jätimme suosiolla verkot kokematta, mutta tuli sitä ainakin kerran ellei pari käytyä - 30 asteen pakkasessa verkoilla. Jäässä olimme. Silmäripsiä myöden!

Pakkasten lauhduttua kalakaverimme ehti jo kehua kuinka helppoa ja mukavaa nyt on verkoilla olla. Siinä samassa kuului "naps ja räks", kun verkosta petti solmu ja se karkasi jään alle! Siinä sitä kuule turattiin tuntitolkulla. Kaksikymmentäyksi kairattua reikää myöhemmin verkko oli saatu pujoteltua takaisin nostoavantoon! Ja arvaapas paljon oli jäätä? No, vain sellaiset 60 - 70 cm. Oli asiassa hyväkin puolensa. Onneksi verkko ei rävähtänyt irti paukkupakkaskerralla!

Tänään kävimme ensin omilla verkoilla ja sen jälkeen moottorikelkalla mökkinaapurin kanssa laskemassa hänen verkot vetehen. Siinä tuli päivälle kaksi erillistä talvikalakertaa. Hieman tämä pakkaskausi on hidastanut meidän "sata kertaa talvikalassa" -käyntejä, mutta seuraava kerta on järjestyksessään kahdeskymmenes.

Niittykunnaan ninjakanojen munia myynnissä!

Niittykunnaalta saa ostaa kotitarvekanalan munia. Kotitarvekanat syövät kotiruokaa, kauraa, ohraa sekä GMO-vapaaata munitusrehua. Munat maistuvat erittäin herkullisilta ja ovat takuu varmasti tuoreita!

Kotitarvekanalan kanoilla on tilaa suorittaa rodunomaisia toimia mm. kuopia maata, munia pesään, lennähtää yöksi orrelle sekä kylpeä turvepehkussa/tuhkassa.

Munien koko vaihtelee pienestä suureen ja niitä myydään kuuden sekä kymmenen kennon rasioissa. Tilaukset sähköpostilla kirsi.sh (at) gmail.com tai puhelimella 050 912 7969, jolloin voimme sopia munien noutoajan. Munia myydään hintaan:
 6 kpl kenno 2 €
10 kpl kenno 3 €

Munien tuotto käytetään kanojen hyvinvoinnin tukemiseen.

Kotitarvekanalamme kuuluu salmonellavalvontaohjelmaan.

Kultakutrin kamikaze-sukellus!

Meidän ensimmäiset, elokuussa syntyneet, tiput on jo näin isoja! Ne ovat saavuttaneet viiden kuukauden iän ja jännityksellä odotamme ensimmäisiä munia. Tässä esikoistipun eli Kanelin ninjahyppynäyte.

Ninja-kukko Gimli!

Banzai!

Jänisjahti

Verkkojen kokemisen jälkeen lähdimme vielä jänisjahtiin, koska - 24 asteen pakkasessa oli niin kirpakan mukava ulkoilla. Yksi hyvä puoli näissä pakkaskeleissä on: aurinko näyttäytyy!

Tässäpä kuvia jahdista ja samalla terveisiä Lanttoniityltä.

Hangessa oli aivan huikaisevan kaunista rämpiä. 

Kuvat eivät tee oikeutta luonnon todelliselle kauneudelle.

Pääsimme heti tuoreille jäniksen jäljille, jotka risteilivät pitkin lumista niittyä.

Olipa joku ajanut kelkallakin meidän niityllä.

Niityltä jänis oli hilpaissut metsään. Metsän siimeksestä alkoikin löytyä melko tavalla jäniksen jätöksiä sekä papanoita että pisunlirut.

Metsästä jänis oli hilpaissut järven jäälle. Käynyt penkalta kurkistamassa, että perässä net tulee, ja lisännyt vauhtia. Tehnyt paluuperät ja pompannut piiiiitkällä sivuloikalla metsään.

Paluuperiä ihmetellessämme kuulimme metsästä rapinaa.

Jänis oli verkkaisesti pomppinut taas metsän siimeksessä, mutta ilmeisesti se kuuli meidän ihmettelyt ja otti kunnon loikalla käpälät alleen. Jänis oli painellut meidän suon yli naapurin maille turvaan!