Taivahan tulet!

Niittykunnaan kevään karitsoinnit ovat ohi. Kaikenkaikkiaan syntyi 11 karitsaa. Ritu ja Esteri olivat niin "leveitä kuljetuksia", että olisin luullut edes jommalta kummalta tulevan neloset, mutta onneksi kuitenkaan ei.

Pimu ja Dinah, jota olemme suuhun sopivammin ruvennet kutsumaan Tinaksi tai Tiinaksi, karitsoivat maanantaina aamuyöstä.

Pimun molemmat karitsat ja Tinan ensimmäinen olivat jo syntyneet, kun kahden jälkeen silmät ristissä muutaman tunnin nukuttuamme kömmeimme lampolaan. Emme kerenneet kauaa tilannetta ihmetellä, kun Tina pullautti maailmaan toisen karitsan, joka tuli ulos turpa edellä eikä etusorkat. Kyseessä oli hirmu pitkäjalkainen tyttö.

Ville lähti keittelemään meille teetä huudellen pihalla, että täällä on revontulet. Kipaisin lampolasta ihailemaan meidän talon päällä, pohjoisella yötaivaalla loimottavia mystisiä revontulia. Kun menin takaisin lampolaan Tina pullautti kolmannen, valkopäisen ja mustasilmäisen, karitsan. Sanoin teekuppeja tuovalle Villelle, että jos revontulien aikaan syntynyt vain on tyttö, niin sen nimi on Taika. Melko maaginen oli Tinan taivahan tulien aikaan syntynyt katras, sillä kaikki ovat tyttöjä ja yhdellä on ikäänkuin sydän nenän pielessä.

Dinahin eli Tinan Taivahan tuli -katraan "sydäntyttö". <3

Niittykunnaan T. Taika (yhden päivän ikäisenä).

Ritu synnytti keskiviikkona alkuillasta kolme melko isokokoista karitsaa. Yksi karitsoista tuli takajalat edellä. Samoin kävi myös yhdelle kolmesta Esterin karitsasta. Esteri aloitti karitsoinnin klo 21.30 ja teki myöskin kolme karitsaa.

Esterin ensimmäinen.

Muuten karitsoinnit menivät hyvin, mutta Pimu ei päästä lapsosiaan tissille. Sitä pitää pitää kiinni, jotta pienet saavat maitoa. Esterin lapsukaiset taas eivät millään meinanneet älytä, miten Esterin mellevistä "venttiilin tapeista" oikein saa maitoa. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että kaikki ovat oppineet löytämään nisälle. Esterin kunto vielä huolettaa, sillä emme nähneet jälkeisten tulevan ulos ja siltä tulee hieman verta takapäästä. Tarkkailemme tilannetta.

Muuten Pimu on hyvä emä, mutta imettämistä se ei vain tajua. Facebookin lampola-ryhmässä neuvotaan antamaan esim. punaviiniä uuhelle, joka ei päästä karitsoitaan tissille. Pitäisikö perjantaina käydä Alkossa kysymässä, että mikä punkku sopii lampaan kanssa nautittavaksi? :D

Tästä tulikin mieleen melko raadoillinen ajatus, että meillä ei ole ensi syksynä mitä syödä... Yhdestätoista karitsasta näyttäisi siltä, että vain kolme on pässejä ja kahdeksan uuhta! Aivan uskomatonta, jos on totta! Sitäkö se taivahan tulien alla syntyminen teettää? Pimulla on uuhi (tyttö) ja pässi-poika, Tinalla kolme uuhta, Ritulla ja Esterillä kaksi uuhta ja yksi pässi.

Ylpeä isä-jässikkä Hautalan T. Sasu ottaa lungisti, kun yksitoista jälkeläistä pullahti maailmaan.

Entten tentten teelikamentten...

Vasemmalta: pikkuruinen 39 g muna, normaali n. 58 g muna ja harvinaisen iso 69 g muna.

Villelle ihmettelin sunnuntaina, että ei ole lokakuussa syntynyt kana ruvennut vielä munimaan. Liekö kana kuuli ihmettelyni, kun heti seuraavana päivänä munintapesään oli ilmestynyt suloinen, pikkiriikkinen 39 gramman muna. 

Nämä lokakuun puolessa välissä Kultakutri-kanan hautomana syntyneet tipuset on tosiaan varttuneet viidessä kuukaudessa jo ihan ehdaksi kukoksi ja kanaksi. Kukko kiekuu ja polkee, myös siskoaan, ja kana on ruvennut munimaan. Sisarukset pitävät edelleen yhtä ja nukkuvat mielellään vierekkäin. Emo ei ole välittänyt heistä tuon taivaallista enää piiiiitkään aikaan, vaikka yhdessä vaiheessa puolusti poikasiaan raivokkaasti muilta kanoilta.

20. tammikuuta haudontakoneesta kuoriutunut "presidentillinen parvi" on vielä kanalassa eristettynä omaan loosiinsa, jottei isot pääse kiusaamaan. Oli sieltä pari kaveria päässyt yksi ilta livahtamaan karkuteille. Onneksi selvisivät kolhuitta ja hengissä karkumatkastaan. Yksi päivä myös iso kana livahti ruokittaessa pikku tipujen puolelle. Ei ollut moksiskaan tipuista, vaan oli lähinnä hädissään, että miten täältä pääsee takaisin isojen kanojen puolelle. Kanan muisti tuntuu tosiaan olevan hieman lyhyt, kun ei meinannut millään enää keksiä, että mistäs sitä oikein tultiin tälle puolelle.

Kirjoittelin jo aikaisemmin, että kanalassa on tapahtunut vahdin vaihto. Ennen niin määräilevä Gandalf-kukko on joutunut altavastaajaksi, kun pääkukon paikan on napannut puolta isompi Gimli. Meillä vaan edelleen tämä ns. kukkodilemma jatkuu, kun emme tiedä kenen pää joutuu pölkylle. Nyt on jo taas kolme kukkoa kiekumassa ja tipulasta varttuu lisää. Jokohan meillä viikonloppuna syötäisiin Galdalfia viinissä? Vaan järkevämpäähän se olisi syödä tuo lihaisan muhkea Gimli-kukko. Eli taas olemme saman äärellä...

Entten tentten teelikamentten

hissun kissun vaapula vissun

eelin keelin klot

viipula vaapula vot

Eskon saaun piiun paaun

nyt sä lähdet tästä pelistä pois!

Mutta kumpi?!?

Tänään kanalassa oli ennätysmäärä munia, melkein kennollinen, eli yhdeksän kappaletta! Munivia kanoja on nyt 11. Sen lisäksi kolme kukkoa ja kahdeksan tipua, joista on vain kaksi kanoja ja kuusi kukkoa.

Tukevasti raskaana

Uuhien maaginen 145 vrk tiineysraja alkaa lähestyä parin viikon sisään. Kyllä mammat näyttävätkin melko raskailta. Ville veikkasi, että syntyisi 13 karitsaa ja minä, että 12 (eloon). Eikä meille muuten tullut onneksi Porostiinan rakkauslapsia, kuten syksyn kerinnässä hieman säikähdimme. Porostiina oli vain hieman, no, pyöreähkö. Mutta näistä Sasun (T. Hautalan Sasu) hoitelemista mammoista ei ole epäselvyyttä ovatko kantavana vaiko eikö. Osalla on alkanut jo maitokin selkeästi kertyä utareihin.

Ritu on niin paksuna, että saattaisi pyöräyttää vaikka neloset. 

Viime keväänä synnytti kaksi pässiä ja yhden uuhen. 

 Ritu

 Dinahilta (I Lahtelan Dinah) toivotaan paljon uuhia, koska ne ovat ensimmäiset puhtaat kainuun harmaat mitä meille syntyy.

 Pimu (P. Jokimäen Pimu) on myös melko pinkeässä kunnossa. Viime keväänä karitsoi elämänsä ensimmäisen kerran, eikä osoittautunut kovinkaan kummoiseksi emäksi kahdelle karitsalleen. Niistä tuli täysin tuttipullokaritsoita. Hieman siis jännittää oliko Pimun astutus iso virhe, mutta täytyyhän sitä antaa toinen mahdollisuus... Viime vuonna Pimu oli meille tullessa astutettu suomenlammaspässillä, mutta tänä vuonna Pimulta tulee puhtaita kainuun harmaksia. Veikkaus on, että tänä vuonna voisi tulla jopa kolmekin karitsaa.

Ritun takana Esteri, joka on myös suht paksussa kunnossa. Sekä Esterin että Ritun jälkeläiset ovat risteytyskaritsoita. Esteri synnytti viime keväänä kaksi uuhta ja yhden pässi-pojan.

 Mammajoukko ja virallinen valvoja. 

Huomaatko valvojan kuvassa? ;)

Ai niin, ja nythän se pitää pikkuhiljaa aloittaa kevätbongaus. Ensimmäiset pohjoisen kevätmerkit bongattu: pulmuset tulivat edellisen viikon lopulla. Etelään on kuulemma jo joutsenet tulleet pelloille... Täällä on vielä tukevasti lunta ihan joka paikassa.

Gandalf the White

Meillä kävi hieman huono tuuri näiden konehaudottujen tipujen kanssa. Kahdeksasta tipusta vain kaksi on kanaa ja loput kukkoja... 

(E)kana.

(To)kana.

Näitä mustanpuhuvia kukkoja viinissä on viisi...

...ja yksi vaalea coq au vin. Olisin niin toivonut, että tämä väritys olisi ollut kana!

Tänään nämä tipulit lähtivät meidän eteisestä vihdoin ja viimein haisemasta ja tomuttamasta kanalaan. Ovat ensin verkolla rajattuna omaan loosiin ja vasta hieman vielä kasvettuaan pääsevät rankkaan maailmaan muiden kanojen ja kukkojen joukkoon. 

Kanalassa on muuten arvojärjestys vaihtunut. Tiukkaa jöötä pitänyt Gandalf the Grey -kukko on joutunut altavastaajaksi. Paljon isokokoisemmaksi kasvanut aapiskukon näköinen Gimli-kukko on ottanut vallan ja höykyttää nyt Gandalfia. Lokakuussa kanan alta syntynyt kukkopoika varttuu lähes valkoiseksi. Olisikohan sen nimi Gandalf the White ja jäisikö siitä varsinainen kukko kanalaan..?

Ulkoilevat lampaat

Lampaat on saaneet pitkin talvea aina suotuisina päivinä ulkoilla pihatossa, mutta nyt lapioimme niille mahdollisuuden käydä myös ulkoilemassa ihan aitauksessa. Tänään oli nuorten flikkojen ja Porostiinan eli joutilaittein vuoro ulkoilla.

Kerttuli

Ronja 

Elsa

Essi

Porostiina suunnittelee lapiohommia...

Matilda

Joutilasporukan jälkeen oli Sasu-pässin vuoro päästä tuulettumaan:

Kesä lammaspaimenena!

Niittykunnaalta on varattavissa ensi kesäksi lammaspaimenlomia. Lammaspaimenen ei tarvitse osata entuudestaan hoitaa lampaita, vaan perehdytämme hommaan. Lammaspaimenen tehtäviin kuuluu kantaa laiduntaville lampaille juomavettä sekä huolehtia muutoinkin niiden hyvinvoinnista. Lampaita saa tietenkin rapsutella rajattomasti! Lammaspaimenen hommalta jää aikaa myös muihin kesäisiin aktiviteetteihin.

Lammaspaimenet yöpyvät laitumen välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa 1950-luvun maatilarakennuksessa, jossa ei ole sähköjä eikä juoksevaa vettä.

Lue lisää lammaspaimenlomista tästä linkistä, ja varaa oma lomasi jo nyt!

Presidentillinen parvi

Laitoimme tammikuun alussa 18 munaa hautomakoneeseen. Läpivalaisimme munat noin viikon kuluttua, jolloin jouduimme poistamaan kahdeksan hedelmöittymätöntä munaa. Liekö kylmä talvi hedelmöittymättömyyden syynä vai onko kukot hoitaneet huonosti hommansa...

Näistä haudontakoneeseen jääneestä kymmenestä munasta kaksi kuoriutui eilen iltapäivällä juuri Donald Trumpin virkaanastujaispuheen aikaan. Kommentaattorit kommentoivat, että kuoriutuuko Donaldista nyt virkamies ja täällä ihmeteltiin samaan aikaan, että kuoriutuuko sitä kukkoja vai kanoja. Yön aikana kuusi muuta munaa oli myös kuoriutuneet. Meillä on nyt siis kahdeksan tipua. Olisiko tämä sitten sellainen presidentillinen parvi.

Haudontakoneessa on vielä kaksi mattimyöhäistä munaa, mutta tällä meidän vähäisellä kokemuksella aavistelen, että niistä ei enää mitään kuoriudu.

Siirsimme tiput tänään haudontakoneesta ns. tipulaatikkoon eteiseen lämpölampun alle. Kananpojat on kyllä niin kesyjä verrattuna fasaanin poikiin. Fasaanit luontaisesti menevät heti kättä karkuun, kun nämä kananpojat ovat ihan tyytyväisinä kädessä eivätkä pelkää.

Mehän emme muuten saaneet yhtään fasaania pataan asti. Kaiken epäonnen jälkeen toivoin, josko yhdeksän kasvaisi aikuiseksi, sittemmin toivoin, että jos edes viisi kasvaisi aikuiseksi (linkki juttuun). Tuosta kirjoittamastani jutusta reilu kymmenen päivää eteenpäin, niin tarhassa oli enää kolme fasaania. Kaksi oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Syynäsimme tarhaa, että mistä ne ovat voineet livistää. Ainoat mahdollisuudet olivat, että ne olivat lähteneet joko tallin kivetyn sokkelin kolosista tallin alle ja sieltä karkuun tai sitten portin yläosan kohdalta, jossa periaatteessa oli fasaanin mentävä kolo. Jotenkin tämä karkuun lähtö ei kuitenkaan tuntunut mahdolliselta, kunnes huomasimme kahden fasaanipojan viipottavan saunapolkua päättäväisesti metsän uumeniin. Ne eivät taakseen vilkuilleet, eikä niitä enää sen koomin näkynyt.

Karkaamistapausta ennen olimme ruvenneet ihmettelemään, että miten paljon fasaanit oikein syö, kun tuntui, että rehua menee ihan älyttömästi. Syykin selvisi jossain vaiheessa, kun niityllä laiduntavista pässeistä osa oli änkenyt itsensä fasaanitarhan puolelle ja rouskuttivat fasaanin rehuja tyytyväisenä!

Liekö tästä pässien tarhassavierailusta johtuen eräänä päivänä, kun tulimme taas mökillä käymään, niin tarhasta oli jälleen karannut kaksi fasaaniveijaria. Olivat varmasti juuri lähteneet livohkaan juurikin sieltä tarhan oven yläpuolelta, koska lentää lehauttivat niittyyn rajoittuvaan metsään, kun tulimme paikalle. Meillä oli enää yksi fasaani tarhassa! Päätimme avata sille oven. Menkööt sitten kaikki, hiivatti soikoon!

Muutamia viikkoja nämä kolme fasaania kävivät tarhassa aina välillä syömässä ja välillä olivat metsäreissulla. Jossain vaiheessa syksyä niitä ei kuitenkaan enää näkynyt. Että sellainen epäonninen fasaaninkasvatus!

Musta tipu alaoikealla kuoriutui ensimmäisenä. Sen tunnistaa noista valkoisista viiruista nokan sivuilla. Oliskohan se sitten nimeltään vaikkapa Trumppi.

Tiput osaavat heti jo reippaasti syödä ja juoda itsenäisesti.