Sunnuntaina olimme naapuripariskunnan kanssa Viiangissa kokopäivän pilkkireissulla. Oikein mukavan lämmin, ellei jopa kuuma ilma, kun ei tuullut. Keli muuttui sopivasti huonoksi, kun saavuimme kotipihalle.
Viiankijärven itäranta on rajavyöhykettä. Siellä ei parane rannalle nousta tai tulee kallis reissu... Viiankijärvelle siinsi myös Venäjän puolen vanha, puinen, tyhjä vartiotorni.
Naapuripariskunta tottunein elkein tempoi kuuluisia Viiangin isoja ahvenia jäälle sätkyttelemään. Meidän reput täyttyi pienistä ahvenista. Suurimmat ehkä n. 100 g tai jos oikein valehtelee niin 150 g. Sujahti minun reppuun kuitenkin lopuksi yksi 350 gramman ahven! Tosin kiitos kuuluu naapurin isännälle. Ja kiitos vielä molemmille erittäin mukavasta pilkkiseurasta tätäkin kautta!
Se taitaa tältä kaudelta pilkkireissut olla kohta taputeltu. Viiankijärven jäälle nimittäin kantautui kurkien "kraa, kruu" -huudot. Vanha kansa tiesi, että kurjen äänen kuuluessa, ei enää pidä mennä jäälle.
Meidän talvikalastuspäiväkerrat huitelee nyt 65 korvilla. Aikaisemmin ajattelin, ettei ihan sataan millään päästä, mutta toiveikkaana uskoin, että ehkä n. 80 kertaan olisi mahdollisuus. Tässä on ollut nyt kuitenkin kaikenlaista muuttujaa aktiivisen talvikalastuksen hidasteena. Ehkä otamme viikonloppuna huikean loppurypistyksen, sikäli mikäli jäälle vielä uskaltaa. Kevät on edennyt kurkien ja kuovien lisäksi niin, että telkät ja koskelot on bongattu sekä Ville oli nähnyt viikonloppuna jonkin päiväperhosen paahteisella tallin nurkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti