Kultakutri ja kolme tipua

Kanoista Kultakutri rupesi hautomaan muutamia viikkoja sitten. Ajattelimme ensin raa'asti keskeyttää haudontahommat, koska tipuset syntyisivät melko viileään keliin. Annoimme kuitenkin haudonnan jatkua sillä seurauksella, että meillä on nyt kolme tipua! Kaksi kellertävän kirjavaa ja yksi musta.

Kultakutrilla on vielä yksi muna haudonnan alla, mutta kolme se oli vieritellyt pois pesästä. Saa nähdä kehkeytyykö yhdestä mattimyöhäsestä enää mitään.

Tiput on aivan ylisuloisia, kun ne kiipeilevät emonsa päällä ja nautiskelevat lämpölampun ja emon lämmöstä. Löydätkö tipun kuvasta? :)

Syyskuun hetkiä

Muutama menneen syyskuun erähetki:

Halille hommattiin omia hermoja rauhoittamaan tutkapanta. Onhan se pienen koiran kaulassa ruma kuin mikä, mutta siitä näkee myös kaikenlaista informaatiota koirasta mm. reitin ja nopeuden. Kuvassa Halin vauhti n. 10 km tunnissa!

Luottopakki-Hilda.

Halilla on ollut haukkuja, mutta epäonnea ampujan puustalöytötaidoissa. 

Hali haukkuu myös hirvet ja jänikset. 

Hildalla kävi vieraita. 

Velipoika Jannu käväisi perheineen matkalla Hossan erästelyreissulta kotiin. 

Ensimmäisen kanalinnustusviikon meillä oli erävieraita. Viimeisenä erästelypäivänään yksi vieraista onnistui saamaan elämänsä isoimman metson. Pituutta melkein 90 cm ja painoa 3,8 kg. Upea kruunu viikon metsässä rämmityille useille kymmenille kilometreille.

Samana päivänä Ville onnistui saamaan koppelon, joka kylläkin näyttää lähinnä pyyltä tuon valtavan ukkometson rinnalla.

Kukkoa kahdella tapaa

Niittykunnaan pääsiäistiput ovat varttuneet jo ehdoiksi kanoiksi. Nuorikot on ruvenneet munimaan. Olemme saaneet suloisia pikkumunia nyt noin reilun viikon verran. Kukkopojatkin rupesivat jo jonkun aikaa sitten kiekumaan ja polkemaan, joten 15. elokuuta oli aika päättää niiden päivät.

Kukkopojat siis muuttivat hieman olomuotoaan:

Kukko 1

Valmistettu kokonaisena uunissa ja kyytipoikana perunamuussia oman maan uutispotuista sekä puolukkahilloa.

Kukko 2

Valmistettu fileinä thaimaalaissävytteisellä kookoskastikkeella, kesäkurpitsaa omasta maasta ja riisiä.

Oli hieman tympeää lahdata kukot, mutta voi taivas, että niistä tuli herkulliset ruoat. Puhutaan sitten aivan eri lihasta kun kaupan broileri!

Nyt kun nuoret kukkopojat on syöty, on kanoilla ja kukoilla hieman seesteisempää taas elämä. 

Fasaanin tarhaus

Miten tämän nyt nätisti sanoisin? Fasaani se on kuulkaa viheliäinen kasvatettava. Kärjistettynä, jos sinulla ei vielä ole tarpeeksi huolta ja murhetta, niin alahan tarhata fasaaneja.

Kesäkuussa kirjoittelin täällä blogissa meidän toukokuussa ei niin menestyksekkäästi syntyneistä fasaaneista. Tässä linkki juttuun. Silloin toivoin, josko yhdeksän, kuoriutumisesta hengissä selvinneestä fasaanista, kasvaisi aikuiseksi asti. No, sittemmin on sattunut kaikenlaista.

Nämä yhdeksän fasaania kasvoivat kuitenkin niin isoiksi, että ne on jo aikaa siirretty ulkotarhaan. Olemme käyneet niitä katsomassa keskimäärin noin 3 päivän välein, vaikka niitä voisi hyvinkin pitää viikonkin omillaan. Tarkoitushan on, että linnut eivät totu ihmisiin eli siellä ei kuulu käydä joka päivä lepertelemässä.

Tässä reilu viikko sitten, kun Ville meni tarkistamaan tarhan tilannetta, niin siellä oli köllöttänyt kolme fasaania hengettömänä ja nokittuna. Edelleen on epäselvää mitä oli tapahtunut. Luultavimmin ne on lentäneet säikähdyksissään päin verkkoja ja katkaisseet niskansa. Tämän jälkeen omat kaverit on tulleet hieman maistelemaan raatoja... Toinen veikkaus on, että siellä on ollut niin monta kukkoa, jotka on tapelleet ja tappaneet toinen toisensa. Fasaanit on kyllä vielä niin pieniä, etten ainakaan minä erota mitä sukupuolta ovat, mutta ehkäpä ne itse tietävät paremmin. Viritimme varoiksi loukutkin tarhan ympärille, jos siellä olisikin minkki tms. käynyt rellestämässä, mutta jäljet linnuissa ei oikein viitanneet sellaiseen.

No, siitä sitten noin viikko eteenpäin, niin jo tarhassa oli yksi fasaani heikossa hapessa. Ei päässyt kävelemään kunnolla vaan lyyhäsi eteenpäin, ja sitäkin oli kaverit jo hieman nokkineet, kun kyyhötti vain nurkassa. Tästä yksilöstä epäilen, että on säikähdyksissään telonut itsensä lentämällä päin verkkoa.

Nyt meillä on enää viisi fasaania. Selviäsiköhän niistä edes yksi aikuiseksi? Olemme laittaneet tarhaan nyt laatikoita ja oksia fasaanien suojaksi. Näyttäisi tähän blogiin lisättyjen kuvienkin perusteella, että oksat ovat fasaanien mieleen. Ne pääsevät kyllä halutessaan tarhasta sisällekin turvaan, mutta ehkä ovat niin tyhmiä, että mieluummin säntäilevät ja tapattavat itsensä verkkoja päin, kun viipottaisivat sisätiloihin suojaan.

Kyyhkystämässä

Hupsista, heinäkuu meni niin että heilahti ja elokuutakin on mennyt kohta puolet. Bloggaaminen on jäänyt aivan kaiken kiireen jalkoihin...

Tänään käynnistyi metsästyskausi perinteisin menoin kyyhkyjahdilla. Hei hienoa, näimme kolme kyyhkyä! Edellisenä päivänä näimme autosta kymmenen kyyhkyn parven... mutta tulipahan ulkoiltua Hildan kanssa. Ja Hilda pääsi passissa kököttämisen lisäksi pitkästä aikaa metsään vapaana juoksemaan, kun olemme tähän asti kunnioittaneet koirien irtipitokieltoa. Sen verran oli metsämiehet ruosteessa viime kauden jäljiltä, että metsässä kulkiessamme pääsi puusta pari kyyhkyä karkuun, kun ei huomattu niitä ihan tarpeeksi ajoissa...

Ensimmäisen passipaikan hylkäsimme kokonaan ja siirryimme suosiolla toisaalle, sillä siellä ruokaili sellainen peto, että tuskin olisi kyyhkyjä lähettyvillä. Kyseinen petolintu käyttää ravinnokseen pääasiassa kalaa, mutta tuskin kyyhkyt olisivat uskaltautuneet noinkin ison linnun lähistölle...

Kalasääksi

Ensi viikolla lintumiehen vuosi eikun paranee, kun sorsastus alkaa. Ja siitä sitten muutama viikko, niin pääsemme jälleen vuoden kohokohtaan eli kanalinnunmehtuuseen. Riistakolmiolaskennat kertovat vain melko karua totuutta edelleen heikoista kanalintukannoista. Kausi onkin lyhennetty koko lokakuun sijasta vain 10. päivään lokakuuta. Se on valitettavan lyhyt koiralle, mutta minkäs mahtaa, jos lintuja ei ole. Riekko on rauhoitettu Suomussalmella kokonaan. Odotukset tulevalle lintukaudelle eivät siis ole kovinkaan korkealla.

Yllätys talkoot!

Nyt kun Niittykunnaan traktori ja isäntäkin jälleen pelittää, niin heinänteko jatkui. Mikä yllätys, kun menimme pellolle, niin sinne hipsi työntouhuista porukkaa, ihan pyytämättä ja yllättäin. 

Taas oli sateenuhka käskijänä. Viimeistä kuormaa kootessa alkoikin jo ripsiä hieman vettä. Sade kuitenkin lakkasi, eikä tullut päälle, vaikka tummia pilviä ympärillä olikin. Haravaa ei passaa kuulemma jättää pellolle piikit ylöspäin. Silloin tulee sade (tai joku astuu piikkeihin...)! Meillä kerkesi hetken olla haravan piikit taivasta kohden, mutta onneksi vain hetken. Muutaman pisaran verran.

Minun rooli heinätöissä oli olla kuorman polkijana sekä ylisillä. Tänään oli melkein + 30 astetta lämmintä, joten voit varmaan kuvitella, että ylisillä oli reilusti enemmän. Kyllä hiki virtasi!

Vaan kyllä sitä jaksaa, kun pellolla laiduntaa lauma kenelle talveksi ruokaa teemme. Ja tänään saimme heinät tehtyä ainakin puolet nopeammin, kun oli niin ripeätä porukkaa. ISOISTA ISOIN KIITOS!!! On meillä vain mahtavia naapureita! <3

Lomantarpeessa

Niittykunnaalla on tehty heinää emännän ja isännän hartiavoimin. Kuivaheinää mätettiin ylisille juhannusaaton aattona klo 18 - 23.00 emännän työpäivän päälle. Jossain vaiheessa iltaa emäntä rupesi kitisemään, kun tottumatonta niin väsytti ja kolotti. Jossain vaiheessa isäntä tiesi, että nyt on tosi kyseessä, kun kitinä lakkasi. 

Heinää tehtiin viitisen tuntia myös juhannuspäivänä, jolloin meidän piti olla mökkinaapurin pihapeleissä. Meillä olikin hieman kovemman panoksen pihapelit, kun sateenuhka ruoski meidät oikein tosissaan hommiin. Huhkimme viimeiset hangolliset kuivaa heinää käsivarret maitohapoilla ylisille, ehdimme juuri ja juuri ennen kuin taivas repesi! 

Iloitsimme myös siitä, että saimme ensimmäistä kertaa luo'olla kuivattua heinää, jolloin seiväsvaihe jäi kokonaan pois työtaakasta. Niittykunnaalla kun nykyään on traktori ja pöyhin vahvuutena.

Juhannuksen jälkeen maanantaina heinän teko jatkui. Isäntä innostui niin traktorilla niittämään, että niitti selkänsäkin jumiin traktorin hytissä rytkyessään. Homma oli liikaa myös traktorille, sillä sekin hyytyi pellolle. Tämä kaikki sillä seurauksella, että maanantaina niitetyt kuivaheinäksi tarkoittamamme muutamat alat jäivät homehtumaan pellolle... Traktori on saatu kuntoon, mutta isännän selkää ei. 

Ollaan oltu sitä mieltä, että kyllä tämä Kainuu niin antaa, mutta osaa myös ottaa... Nyt ollaan taas kallistuttu sinne ottopuolelle.

Kirjoituksen on kirjoittanut nimimerkki "lomantarpeessa". Mutta miten sitä ottaa lomaa omasta elämästään? ;) Sitä paitsi kesken heinänteon saimme kuulla, että elämme unelmaamme. Joten dream on, dream on!