Laidunkausi on ohi!

Pässipoikien laidunkausi loppui jo syyskuun lopulla, kun laitoimme pojat teuraaksi. Nyt loppui tyttöjenkin laidunkausi, sattuneesta syystä. Tuli lunta! Liekö on pysyvää lunta vielä, mutta korjattiin laidun (seipäät ja sähkölangat) pois tänään. Jätettiin tytöille vielä pieni jaloitteluaitaus tarhan ja pihaton lisäksi.

Porostiina, oikealla yläkulmassa, on aivan hölmistynyt mitä yön aikana on tapahtunut! 

Oikeesti toi on kyllä Porostiinan perus ilme...

Vasemmassa kulmassa Kerttuli ja keskellä Elsa.

Pajunlehdet maistuivat, kun maasta ei löydy enää mitään.

Suurin osa tytöistä ei ole nähnyt ennen lunta esim. vasemmassa reunassa oleva toukokuussa syntynyt Essi ja oikeassa kulmassa oleva maaliskuussa syntynyt Matilda. 

Tytöt on komeassa villassa! Kohta on kerinnän aika.

Pimu, Kerttuli, Matilda ja Porostiina.

Porostiina on muuten jatkoajalla. Meinasimme laittaa sen teuraaksi pässipoikien kanssa, kun se oli mökillä poikien kanssa laiduntamassa. Ennen mökkilaitumelle lähtöä Porostiina oli ruvennut klenkkaamaan jalkaansa, mutta parantui kuitenkin siitä. Hellyimme sitten tuomaan Porostiinan vielä takaisin, vaikka sitä ei olekaan tarkoitus enää astuttaa. Voihan sen teurastaa sitten vaikka myöhemmin...

Muutaman päivän lauma saa laiduntaa vielä kimpassa. Sitten muut, kuin tänä keväänä syntyneet uuhet ja Porostiina, pääsevät heilastelemaan meille pian muuttavan pässin kanssa!

Riistakamera jättipotti!

On jäänyt päivittämättä kesällä riistakameraan tallentuneet kulkijat, joten laitan otokset nyt tässä yhteydessä. Loppuhuipennukseksi viime viikolla kuvatut jättipotit.

Kesäkuussa kameralle tallentui metsäkauris. Tämä ei ole kuvattu naapurin ruokintapaikalta, jossa niitä vierailee kymmenkunta pitkin talvea. Tämä on kuvattu n. 10 km päässä ruokintapaikasta "umpimetsässä" omilla mailla. Saimme siis todisteita, että metsäkauriit ovat levittäytyneet kauemmaskin. Metsäkauriithan ovat melko harvinaisia näillä korkeuksilla.

Elokuussa kamera oli mökkinaapurin mailla hirvien nuolukivellä. Sinne tallentuikin yksi ylivuotinen ja hellyttävä kuva...

... emästä imettämässä vasaansa. 

Sitten viime viikon jackpotteihin. Mehän viime joulukuussa aloitimme riistakamerauran heiluvilla heinillä, mutta voin kertoa, että nyt on päästy aika pitkälle niistä!

Teimme omille maille pienpetohaaskan, nyt kun kanalinnustuskin loppui niin aikasin tänä vuonna. Kanalintureissuilla törmäsimme myös huomiotaherättävän paljon kanalintujen raatoihin, joilla joku pienpeto oli aterioinut. Muutamillakin reissuilla koirat löysivät raatoja 2 - 4 per reissu! 

No mutta nyt niihin pienpetohaaskan kuviin, joilla ei vieraillut yhtään PIENpetoa vaan SUUR!

Valtaosa haaskalla kävijöistä oli korppeja. Myös talitinttejä, närhiä ja muutama harakka.

Mutta kukas se siinä?!?

Maakotkahan se! Ja närhi uteliaan rohkeana odottaa vuoroaan.

Oi oi, piilokojuhan se on nyt rakennettava, että saa upeita lentokuvia kotkasta!

Me itseasiassa näimmekin tämän kotkan ihan livenä haaskalla vain 10 metrin päästä. Silloin en ehtinyt napata siitä yhtään kuvaa, kun se jo lähti. Sitten meille tulikin kiire kiikuttaa riistakamera paikoilleen.

Epäilys oli suuri, että tuleekohan kotka enää paikalle riistakamerakuvattavaksi, mutta sehän oli vieraillut haaskalla monena päivänä ja välillä useaan otteeseenkin.

Mutta sitten riistakameralta paljastui jotain, joka sai meidät molemmat hihkumaan ilosta:

Kukas se sieltä kurkkii?

Ahmahan se!

Viime jouluna yhteiseksi hankitun lahjan nöyrä tavoite oli, että jos joskus onnistuisi ahmasta saamaan kuvan. No, siinä se nyt on! 

Ja ajatus piilokojusta senkun vahvistuu.

Ja riistakamerahaaveet meni uusiksi. Mikäköhän olisi seuraava tavoite?

Kultakutri ja kolme tipua

Kanoista Kultakutri rupesi hautomaan muutamia viikkoja sitten. Ajattelimme ensin raa'asti keskeyttää haudontahommat, koska tipuset syntyisivät melko viileään keliin. Annoimme kuitenkin haudonnan jatkua sillä seurauksella, että meillä on nyt kolme tipua! Kaksi kellertävän kirjavaa ja yksi musta.

Kultakutrilla on vielä yksi muna haudonnan alla, mutta kolme se oli vieritellyt pois pesästä. Saa nähdä kehkeytyykö yhdestä mattimyöhäsestä enää mitään.

Tiput on aivan ylisuloisia, kun ne kiipeilevät emonsa päällä ja nautiskelevat lämpölampun ja emon lämmöstä. Löydätkö tipun kuvasta? :)

Syyskuun hetkiä

Muutama menneen syyskuun erähetki:

Halille hommattiin omia hermoja rauhoittamaan tutkapanta. Onhan se pienen koiran kaulassa ruma kuin mikä, mutta siitä näkee myös kaikenlaista informaatiota koirasta mm. reitin ja nopeuden. Kuvassa Halin vauhti n. 10 km tunnissa!

Luottopakki-Hilda.

Halilla on ollut haukkuja, mutta epäonnea ampujan puustalöytötaidoissa. 

Hali haukkuu myös hirvet ja jänikset. 

Hildalla kävi vieraita. 

Velipoika Jannu käväisi perheineen matkalla Hossan erästelyreissulta kotiin. 

Ensimmäisen kanalinnustusviikon meillä oli erävieraita. Viimeisenä erästelypäivänään yksi vieraista onnistui saamaan elämänsä isoimman metson. Pituutta melkein 90 cm ja painoa 3,8 kg. Upea kruunu viikon metsässä rämmityille useille kymmenille kilometreille.

Samana päivänä Ville onnistui saamaan koppelon, joka kylläkin näyttää lähinnä pyyltä tuon valtavan ukkometson rinnalla.

Kukkoa kahdella tapaa

Niittykunnaan pääsiäistiput ovat varttuneet jo ehdoiksi kanoiksi. Nuorikot on ruvenneet munimaan. Olemme saaneet suloisia pikkumunia nyt noin reilun viikon verran. Kukkopojatkin rupesivat jo jonkun aikaa sitten kiekumaan ja polkemaan, joten 15. elokuuta oli aika päättää niiden päivät.

Kukkopojat siis muuttivat hieman olomuotoaan:

Kukko 1

Valmistettu kokonaisena uunissa ja kyytipoikana perunamuussia oman maan uutispotuista sekä puolukkahilloa.

Kukko 2

Valmistettu fileinä thaimaalaissävytteisellä kookoskastikkeella, kesäkurpitsaa omasta maasta ja riisiä.

Oli hieman tympeää lahdata kukot, mutta voi taivas, että niistä tuli herkulliset ruoat. Puhutaan sitten aivan eri lihasta kun kaupan broileri!

Nyt kun nuoret kukkopojat on syöty, on kanoilla ja kukoilla hieman seesteisempää taas elämä. 

Fasaanin tarhaus

Miten tämän nyt nätisti sanoisin? Fasaani se on kuulkaa viheliäinen kasvatettava. Kärjistettynä, jos sinulla ei vielä ole tarpeeksi huolta ja murhetta, niin alahan tarhata fasaaneja.

Kesäkuussa kirjoittelin täällä blogissa meidän toukokuussa ei niin menestyksekkäästi syntyneistä fasaaneista. Tässä linkki juttuun. Silloin toivoin, josko yhdeksän, kuoriutumisesta hengissä selvinneestä fasaanista, kasvaisi aikuiseksi asti. No, sittemmin on sattunut kaikenlaista.

Nämä yhdeksän fasaania kasvoivat kuitenkin niin isoiksi, että ne on jo aikaa siirretty ulkotarhaan. Olemme käyneet niitä katsomassa keskimäärin noin 3 päivän välein, vaikka niitä voisi hyvinkin pitää viikonkin omillaan. Tarkoitushan on, että linnut eivät totu ihmisiin eli siellä ei kuulu käydä joka päivä lepertelemässä.

Tässä reilu viikko sitten, kun Ville meni tarkistamaan tarhan tilannetta, niin siellä oli köllöttänyt kolme fasaania hengettömänä ja nokittuna. Edelleen on epäselvää mitä oli tapahtunut. Luultavimmin ne on lentäneet säikähdyksissään päin verkkoja ja katkaisseet niskansa. Tämän jälkeen omat kaverit on tulleet hieman maistelemaan raatoja... Toinen veikkaus on, että siellä on ollut niin monta kukkoa, jotka on tapelleet ja tappaneet toinen toisensa. Fasaanit on kyllä vielä niin pieniä, etten ainakaan minä erota mitä sukupuolta ovat, mutta ehkäpä ne itse tietävät paremmin. Viritimme varoiksi loukutkin tarhan ympärille, jos siellä olisikin minkki tms. käynyt rellestämässä, mutta jäljet linnuissa ei oikein viitanneet sellaiseen.

No, siitä sitten noin viikko eteenpäin, niin jo tarhassa oli yksi fasaani heikossa hapessa. Ei päässyt kävelemään kunnolla vaan lyyhäsi eteenpäin, ja sitäkin oli kaverit jo hieman nokkineet, kun kyyhötti vain nurkassa. Tästä yksilöstä epäilen, että on säikähdyksissään telonut itsensä lentämällä päin verkkoa.

Nyt meillä on enää viisi fasaania. Selviäsiköhän niistä edes yksi aikuiseksi? Olemme laittaneet tarhaan nyt laatikoita ja oksia fasaanien suojaksi. Näyttäisi tähän blogiin lisättyjen kuvienkin perusteella, että oksat ovat fasaanien mieleen. Ne pääsevät kyllä halutessaan tarhasta sisällekin turvaan, mutta ehkä ovat niin tyhmiä, että mieluummin säntäilevät ja tapattavat itsensä verkkoja päin, kun viipottaisivat sisätiloihin suojaan.

Kyyhkystämässä

Hupsista, heinäkuu meni niin että heilahti ja elokuutakin on mennyt kohta puolet. Bloggaaminen on jäänyt aivan kaiken kiireen jalkoihin...

Tänään käynnistyi metsästyskausi perinteisin menoin kyyhkyjahdilla. Hei hienoa, näimme kolme kyyhkyä! Edellisenä päivänä näimme autosta kymmenen kyyhkyn parven... mutta tulipahan ulkoiltua Hildan kanssa. Ja Hilda pääsi passissa kököttämisen lisäksi pitkästä aikaa metsään vapaana juoksemaan, kun olemme tähän asti kunnioittaneet koirien irtipitokieltoa. Sen verran oli metsämiehet ruosteessa viime kauden jäljiltä, että metsässä kulkiessamme pääsi puusta pari kyyhkyä karkuun, kun ei huomattu niitä ihan tarpeeksi ajoissa...

Ensimmäisen passipaikan hylkäsimme kokonaan ja siirryimme suosiolla toisaalle, sillä siellä ruokaili sellainen peto, että tuskin olisi kyyhkyjä lähettyvillä. Kyseinen petolintu käyttää ravinnokseen pääasiassa kalaa, mutta tuskin kyyhkyt olisivat uskaltautuneet noinkin ison linnun lähistölle...

Kalasääksi

Ensi viikolla lintumiehen vuosi eikun paranee, kun sorsastus alkaa. Ja siitä sitten muutama viikko, niin pääsemme jälleen vuoden kohokohtaan eli kanalinnunmehtuuseen. Riistakolmiolaskennat kertovat vain melko karua totuutta edelleen heikoista kanalintukannoista. Kausi onkin lyhennetty koko lokakuun sijasta vain 10. päivään lokakuuta. Se on valitettavan lyhyt koiralle, mutta minkäs mahtaa, jos lintuja ei ole. Riekko on rauhoitettu Suomussalmella kokonaan. Odotukset tulevalle lintukaudelle eivät siis ole kovinkaan korkealla.